maanantai 12. kesäkuuta 2017

Liikunnallisia tavoitteita

Viime vuoden lopulla olin itselleni ison kysymyksen edessä. Oli päätettävä menenkö työterveyden vastaanotolle hakemaan (työ)uupumukseen pitkää sairaslomaa vai aloitanko lääkitsemään mieltä kuntoilemalla. Liikunnan lisäämistä puolsi tosiasia, etten ollut harrastanut ns hikiliikuntaa yli neljään vuoteen. Olin laiminlyönyt oman terveyteni. Etusijalle olivat menneet työ, lapset ja vaimo. Lisäksi olin ollut hyvä keksimään tekosyitä itselleni, miksi vähäistäkään omaa aikaa ei voinut käyttää liikkumiseen. Esimerkiksi painoni on normaali, siis minun ei tarvitse kuntoilla. Toki olin ulkoillut päivittäin ja puuhannut mitä milloinkin, mutta kuntoa ylläpitävä tai jopa kohottava liikunta oli jäänyt hävettävän vähäiselle tasolle.

En ole aiemmin tykännyt yksitoikkoisesta juoksemisesta, eikä se nytkään lähtenyt ilman mukavuusalueelta poistumista. Joskus ala-asteikäisenä jouksukilpailuissa sai tyytyä korkeintaan pronssisijaan. Silloin se harmitti ja jopa lannisti. Toisaalta pystyin juoksemaan nopeita pyrähdyksiä muita nopeammin. Joulukuussa pidetyllä talvilomalla pakotin itseni yksin lenkille. Kokeilin hiukan myös juoksemista. Pitkän tauon jälkeen juokseminen tuntui oudolta. Ikään kuin olisin jo unohtanut miten juostaan. Kädet eivät tahtoneet liikkua luonnollisesti. Edelliset viisi vuotta ulkoilu on ollut lähinnä lastenrattaiden työntämistä tai pulkan vetämistä..

Aloitin lyhyistä matkoista, mutta siitä huolimatta ensimmäisen kilometrin jälkeen juoksu oli pakko vaihtaa kävelyyn. Vatsaan pisti kuten 25 vuotta sitten, kuten pikkupoikana maastojuoksukilpailussa. Silloin se ei haitannut mieltä, mutta nyt olin pettynyt itseeni, vaikka tiedostin huonon kuntoni. Talven aikana kävin muutaman kerran viikossa lenkillä normi ulkoilujen lisäksi. Vähitellen juoksun osuutta pystyi pidentämään. Pieni kävely väliin ja taas jaksoi. Loppu keväästä 7km lenkki meni 6min/km vauhtiin yhtäsoittoon. Pidempää en ole vielä ehtinyt koittamaan, mutta tuolla matkalla saa sopivan hyvänolontunteen ja hien kunnolla virtaamaan. Kesäkuun alussa tuli juostua 4km alta 20 minuutin, eli n.5min/km. Tätä nopeampi juoksu ei tunnu omalta, tai ainakaan kunto ei kestä.

Kuntoiluhaaste sai lisämotivaatioita kevään aikana, nimittäin isäni sai sydänkohtauksen. Tämä nosti tunteet pintaan, vaikka hän ei menehtynytkään. Ei pelkästään siksi, että lähiomaisen menetys tuntuu pelottavalta asialta edes miettiä. Isompi pelko tuli omasta fyysisestä kunnosta ja jaksamisesta. Haluanko olla 30 vuoden päästä ylipäätään hengissä? Olenko siinä vaiheessa istunut itseni niin sairaaksi että vapaaherrana olemisen saa unohtaa jo nyt?

Insinööriksi valmistumisestani tulee tänä vuonna 10 vuotta. Olen tänä aikana tehnyt vähintään 16000 tuntia istumatyötä ja tämän päälle istunut työmatkoja yli 3000 tuntia. Kaiken kaikkiaa 10 vuoden aikana olen istunut 19000 tuntia töiden takia, eli noin kaksi vuotta tähän astisesta elämästäni. Huih. Seuraavan 20 vuoden aikana istumista tulisi vielä neljä vuotta elämästäni. Näiden kaikkien päälle tulee toki vapaa-aikana istuskelut.

Niinpä tein itselleni muutaman tavoitteen:
  1. Juosta vähintään 10km viikossa läpi vuoden. Kerralla tai pätkissä.
  2. Osallistua 10km juoksukilpailuun tänä vuonna, tavoiteaika alle tuntiin.
  3. Ensi kevään ajaksi, nostan viikkotavoitteen 3 x 7km 
  4. Osallistua puolimaratoniin (21km) ensi vuonna, tavoiteaika alle kaksi tuntia.
  5. Osallistua maratoniin (42km) ensi vuonna, tavoitteena päästä maaliin.
  6. Tästä eteenpäin itselle sopivalle matkalla per viikko

Ja vielä muutama vinkki juoksemista aloittavalle:
  1. Hanki kunnolliset lenkkarit. Itse ostin aikoinaan alennusmyynneistä laadukkaat lenkkarit.
  2. Hanki juoksuasu. "Kahisevan" tuulipuvun kanssa on ihan turha edes aloittaa.
  3. Aloita lyhyistä pätkistä. Vaihtele juoksun ja kävelyn välillä fiiliksen mukaan.
  4. Harjoittele päkiäjuoksu. Opettelin tämän aikoinaan sen jälkeen kun teloin polveni sählyssä. Alkuun oli pohkeet kipeenä, mutta selvisin. En voisi kuvitella palaavani takaisin kantapääjuoksuun.
  5. Kuuntele kehoa. Jos se kaipaa lepoa, lepää. Jos kuitenkin TV tai känny houkuttelee, vaihda se aika lenkkeilyyn.
  6. Aamulenkki ennen töihin lähtöä tuo enemmän energiaa päivään kuin se kuluttaa.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Lomaosakkeesta tuottoa?

Postilaatikkoon on tipahdellut muutaman kerran Holiday Club Resortin mainoslappunen. Lapussa on edullinen tarjous kahden yön majoittumisesta kylpylähotelliin. Tarjouksen ehtona on osallistuminen n. kahden tunnin lomaosakkeiden esittelytilaisuuteen. Tänä keväänä vanhempi muksu on kysellyt koska mentäisiin taas kylpylään. Itselläni oli muutama lomapäivä jäljellä. Vaimokin sai kalenterin järjestymään. Siitä se idea sitten tuli. Mennään kylpylähotelliin kahdeksi vuorokaudeksi hintaan 50e koko perheeltä.

Ennakkoasenne lomaosakkeisiin on ollut jokseenkin neutraali. Ei ole vaan kiinnostanut. Tuttavapiiristäni en tunne ketään jolla sellainen olisi, enkä muista kenenkään niistä mitään kokemuksia kertoneen. Tosin, jos lähtisi aktiivisesti kyselemään, niin pakkohan jollakin jotain tietoa olisi.

Mikä lomaosake on?
Tiivistettynä se on yhden viikon hallintaoikeus yhtiömuotoiseen loma-asuntoon/huoneistoon. Siinä on yhtiövastike ja muut taloyhtiön ominaisuudet. Vastikkeella katetaan käyttökulut ja pienet korjaukset. Isommat hankinnat ja remontit veloitetaan erikseen.

Vastaavanlaisia kokemuksia löysin netistä esim täältä jossa kuvataan lomaosaketta paremmin. Myös Holiday Clubin sivuilta saa jotain tietoa.

Meille jäi ihan positiivinen kuva esittelystä. Tämä toki riippuu paljon myyjästä ja omasta asenteesta. Kaava menee kutakuinkin näin: ensin tarjotaan kahvia, sitten turistaan niitä näitä ja vaihdetaan lomakokemuksia puolin ja toisin. Myyjä ruksaa samanaikaisesti jotain tietoja ja esittää kiinnostunutta. Jossain vaiheessa myyjä käy "koneella" täydentämässä asiakastietoja. Toisin sanoen näillä avainsanoilla jokin toinen myyjä alkaa etsimään sopivaa kohdetta. Mökkeilijälle mökkiä tai kaupunkilomailijalle asuntoa jne. Jos olet esittelyn lopussa vielä kiinnostunut, sinulle tullaan tarjoamaan lomaosaketta.

Jutustelu jatkuu ketjun esittelyllä ja klubin etuja korostamalla. Sitten siirrytään kertomaan itse lomaosakkeen ylivertaisuutta ja korostetaan kohteiden korkealaatuisuutta. Keskimääräinen vastike olisi n.300e ja tällä saisi huoletetonta lomailua. Toisiin paikkoihin on kuulemma jopa jonoa ja osakkeet menevät nopeasti niiden valmistuttua, mene ja tiedä. Lisäksi painotetaan suomalaisten kohteiden korkeaa pistetasoa. Oman viikko-osuuden voisi vaihtaa 2*161e hintaan vaikkapa kahteen viikkoon ulkomailla (Viikon vaihtomaksu on tällä hetkellä 161e). Tai jos ei halua käyttää lainkaan, oman viikon voi antaa vuokralle HCR kautta. Tässä vaiheessa oma kiinnostus heräsi. Samaan hengenvetoon myyjä kertoi etteivät voi myydä näitä sijoitustuotteina. Mutta mieleen tuli väistämättä mielikuva, että kohteen ei tarvitse edes sopia itselle, kunhan vuokraus toimii ja itse käyttäisi ketjun jäsenedut hotellimajoituksessa.. Tämähän alkoi tuntua liian hyvältä ollakseen totta.

Esittelyn edetessä kyselin useampaan otteeseen, että mitä nämä maksaa ja pääseekö näistä eroon. Sekä voisiko nähdä laskelman vuokrauskäytöstä. Näitä tietoja pantattiin loppuunasti. Lopulta myyjä kysyi minkä pistetason osakkeesta olimme kiinnostuneet ja lähti katsomaan "koneelta" sopivaa n. 30000 pisteen kohdetta. Myyjän palatessa mukana oli myös toinen myyjä, joka otti puhemiehen roolin esittelytilaisuudessa..

Jälkimmäinen myyjä suostui kertomaan euroista. Todennäköisesti hän oli valinnut meille "sopivan" kohteen lähtötietojen perusteella. Vastaavanlainen kohde olisi voinut jopa kiinnostaa, ellei etäisyys kotoa olisi ollut yli 3h ajomatkan päässä. En kuitenkaan alkanut heti toppuuttelemaan, joten tämä toinen myyjä kertoi intoa täynnä kuinka heillä olisi nyt tarjolla "juuri" vapautunut, "edullinen" ja "kävisi" myös sijoitukseen koska tämän loma-asunnon viikko olisi kesäkuusta, jolloin sen vuokraaminen olisi "varmaa".

Ruutupaperille oli kirjoitettuna hinta 4800e ja 10 vuoden osamaksulla vain 58e/kk. "Jotta meillä tavallisillakin ihmisillä olisi varaa lomaosakkeeseen", kertoi myyjä. Kohteen vastike olisi "vain" 185e vuodessa. Viikkovuokra pitäisi olla 650e. Nopea päässälasku ja tulos noin 10% vuokratuotto! Samalla hetkellä ruutupaperille ilmestyi laskelma, sisältäen 30% välityspalkkion. Muista kuluista ei kerrottu, mutta viivan alle jäi kuitenkin 270e. Vuosittainen passiivinen tulo joka tulisi 4800e pääomalla, eli yli viiden prosentin bruttotulo. Vuokratulosta menisi toki verotkin, eli nettona tulisi vielä noin 200e. Vielä en lannistunut, mutta keskustelu osakkeesta luopumisesta palautti takaisin maan pinnalle. Nimittäin tämän kohteen myyminen vaatisi 40% välityspalkkion. Toisin sanoen 4800e lomaosakkeen jälleenmyyntiarvo olisi allekirjoitushetkestä eteenpäin vain 2880e. Tosin, tämä kahdentonnin tappio realisoituisi vasta myydessä. Tulevaisuuden tappio tulisi kuitattua noin 10 vuoden kuluessa, olettaen että kohteeseen ei tehtäisi mitään remottia eikä edes huonekaluja uusittaisi.

Vielä hetken aikaa väännettiin aiheesta mutta sitten riitti. Olisi pitänyt ostaa asunto alle 10 minuutin päätöksellä, näkemättä kohdetta taikka saada tarkempia tietoja. Sanoin että tänään ei tule kauppoja. Jälkimmäinen myyjä oli selvästi pettynyt. Ensimmäiselle kieltäytyminen oli ok.

Samana iltana oli helpottunut olo. Ennen esittelyä ei ollut aikomustakaan hankkia lomaosaketta, eikä sitä tullut myöskään hankittua. Ihmettelimme jälkeenpäin että esittelystä ei jäänyt käteen mitään kirjallista materiaalia, ei edes käyntikorttia jos vaikka olisimme tulleet toisiin ajatuksiin yön nukuttua.

Klubiin kuuluvat edut ovat toki houkuttelevan hyviä. Halvemmat hinnat mahdollistavat pienemmän kynnyksen käyttää ketjun kohteita, mutta säästö on suhteellista. Jos käyttää enemmän kuin tarvisi, ei varmasti säästä. Toisaalta jos kokee tarvitsevan runsasta käyttöä, niin silloin toki.

Kenelle lomaosake voisi sopia?
1. Haluat lomailla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Sesonkiajasta joutuu maksamaan enemmän, mutta niin myös vuokraamalla joutuisi. Vähäisellä käytöllä viikko-osake voi olla järkevä vaihtoehto oman ostamiselle. Viikko-osakkeen saa halvemmalla omaa nähden sekä on huolettomampi. Jälkimarkkinoilta saattaa löytyä mieleinen hyvinkin edullisesti.
2. Haluat päästä klubin etujen piiriin hotellikäyttöön. Tällöin kannattaa ostaa halvin mahdollinen lomaosake.
3. Haluat ulkomaanmatkoja hyvällä hintalaatusuhteella. Ostamalla suomalaisen lomaosakkeen sinulla on hyvä vaihtosuhde ulkomaille. Kohteet ovat RCI:n kautta.
4. Varauksella sijoitustoimintaan. Parin tunnin esittelystä on voinut jäädä kertomatta (ja kuulematta) jotain oleellista mikä romuttaa tämän hyvästäkin kohteesta. Sijoitus pitää tehdä hyvin pitkäksi ajaksi, jopa perinnöksi ajatellen.

Jälkimarkkinoilla yksityiset kaupittelevat lomaosakkeitaan murto-osaan niiden hankintahinnasta, joskus jopa annetaan ilmaiseksi. Täysin ymmärretävää, koska kulut juoksee vaikka et käyttäisi lomaosaketta mitenkään. Jos mökkikuume iskee, niin halpa lomaosake voi olla loistava vaihtoehto omalle mökille. Sijoitustoimintaa ajatellen kohteen vuokrattavuus tarvisi olla varmaan ajankohtaan ja etäisyys asuinpaikasta riittävän lähellä, jotta vuokrauksen voisi hoitaa ilman välitystä.

torstai 13. huhtikuuta 2017

Kakkosauton tilinpäätös

Kirjoittelin noin vuosi sitten, että perheemme toinen auto sai lähteä. Miten on pärjätty ja miten tämä näkyi taloudessa?

Vaimoni on edelleen lasten kanssa kotona joten päivittäistä hoitopaikkaan viemistä ja hakemista ei ole. Lisäksi vaimoni on perustanut toiminimen ja tekee töitä kotona. Toiselle autolle ei siis ole ollut suoranaista tarvetta. Itse olen joutunut suunnittelemaan tarkemmin työmatkani ja etäpäivät, joten auto on ollut perheen käytössä silloin kun tarvetta on ollut. Ylimääräistä stressiä tai hampaiden kiristelyä toisen auton puuttuminen ei ole juurikaan aiheuttanut muutamaa kertaa enempää.

Linja-autokortti on ollut ladattuna kokoajan, tämä on maksanut 80e. Vuoden mittaan käytetty noin nelisenkymmentä matkaa. Taxia on tullut käytettyä viisi kertaa, nämä ottivat satasen. Tosin osa niistä olisi toteutunut vaikka pihassa olisi ollut kolme autoa. Perheen ainoaan autoon on tullut lisäkilometrejä, koska vienti ja hakureissuja on syntynyt. Näiden rahallinen menetys on ollut kuitenkin vähäistä. Kaikenkaikkiaan arvioin että toisen auton lähteminen on säästänyt vuodessa 600-700 euroa.

Kakkosauto ehti olemaan hieman yli 9 vuotta. Tästä kolme ensimmäistä vuotta auto oli ainokainen ja ajoin sillä päivittäistä työpaikkalle ajoa noin 1500-2000km kuukaudessa. Tämän jälkeen vaimo käytti autoa työmatkoihinsa muutaman vuoden. Loput neljä vuotta auton mittariin tuli vuodessa 5000km. Kaiken kaikkiaan yhdeksen vuoden aikana ajokilometrejä tuli 107 060. Olen pitänyt kirjaa auton kaikista menoista. Rahaa tuo kulkupeli vei tuossa ajassa yhteensä 25 152 euroa. Kilometriä kohden tästä tulee kuitenkin varsin kohtuullinen 0,235 euron kustannus. Kulujen jakautuminen näkyy seuraavassa piirakassa.

Vuonna 2007 ostettu Nissan Primera 1.6 bensakoneella maksoi 4950e. Vuonna 2016 sain tuosta vielä 950e. Neljä tonnia on paljon rahaa, mutta jaettuna yhdeksälle vuodelle se on "vain" 444e tai 0,037e/km. Uudemmalla autolla pääoman menettäminen olisi paljon enemmän, vastaava ajanjakso voisi olla euroissa kymmenkertainenkin...

Käytetyn auton suurimmat kulut liittyvät sen käyttöön. Bensaan meni 107tkm aikana 10768e eli melko tarkkaan 0,1e/km. Menovettä kului keskimäärin 7,2 litraa satasella. Maantieajossa pääsi kuuden pintaan. Vakuutukset, verot, katsastukset ja autopesulassa käynti veivät yhteensä 6284e 0,059e/km. Liikennevakuutus oli alussa ilman bonuksia ja osakaskokin oli muutaman vuoden.

Käytetty auto kaipaa korjausta ja varaosia. Vastaavasti uutta autoa tulisi helposti vietyä merkkihuoltoon jälleenmyyntiarvoa ajatellen. Huoltoihin vaan menee jos haluaa auton pysyvän ajokunnossa. Nissani oli melko vähävikainen, mutta +200tkm ajetussa autossa tulee väistämättä eteen kulutusosien vaihtoa. Vaihdoin autoon mm. jarrupalat, jarrusatulat taakse, kuskin puolen saranan, iskarit, startin, laturin ja akun. Jarruputkien vaihtamisen teetin korjaamolla. Määräaikaishuollot tein itse, en käyttänyt halvinta öljyä taikka venyttänyt huoltoväliä suosituksia (15tkm) pidemmäksi. Huoltoihin ja varaosiin meni yhteensä 4102 euroa, tämä oli 0,038e/km. Summa sisältää myös rengashankintoja yhteensä 980e sekä 195e CD-MP3-soittimen. Tekemällä huollot itse säästin hiukan, mutta tuntipalkkaa ei kannata laskea itselleen. Tosin auton huoltaminen harrastusmielessä on ihan kivaa vaihtelua konttoritöihin verrattuna.

Kaikki edellä oleva oli puhdasta kulua. Mutta riippuu ajattelutavasta, auto myös toi rahaa. Mahdollisti ylipäätään työssäkäynnin ja sen päälle vielä kodin ja työpaikan välisen matkan verovähenyksiin. Lisäksi auto toi mahdollisuuden saada työnantajalta verottomia kilometrikorvauksia työmatkoista. Näistäkin huolimatta omaa rahaa paloi yhteensä yli 20 tuhatta. Ilmankin olisi voinut tulla toimeen, mutta elämä olisi pitänyt suunnitella/toteuttaa toisin. Rahaa olisi kuitenkin mennyt linja-autokorttiin, takseihin ja mahdollisesti vuokra-autoonkin.

Kymmenen vuotta sitten oman auton ostaminen oli itsestäänselvyys ja jopa "pakollinen". Siinä vaiheessa koulut oli käyty ja siirrytty työelämään. Muita vaihtoehtoja ei tullut edes ajateltua sen enempään. Työssäkäyntipaikkakunnalle muuttaminen ei tuntunut ratkaisulta, joten päivittäisen noin 100km ajamiseen vain tottui. Verovähennysporkkana osaltaan kannusti ajamaan. Muutaman vuoden jälkeen auto vaihtui entistä kalliimpaan autoon jossa oli/on diesel-moottori. Tällä kuvittelin säästäväni, mutta säästöt jäivät kuvitelmiksi. Niistä sitten lisää kun kyseinen auto on ajettu "loppuun".

Auton jääminen kakkosautoksi oli sekin selkiö. Auto oli toimiva ja edullinen pitää. Vaimokin alkoi käymään töissä ja tarvitse kulkupelin siihen. Ensimmäisen lapsen myötä oli vieläkin selkiö että pihassa nököttää edelleen auto, vaikka ajoa tuli enää muutama päivä viikossa.

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Taloudellinen turva, riippumattomuus ja vapaus

Viime vuonna luin paksun opuksen säästämisestä. Raha: peli haltuun -kirjan on kirjoittanut Tony Robbins. Kirjassa esitetään 7 askelta taloudellisen vapauteen (Financial Freedom), eli taloudellinen tila, jossa voi tehdä mitä haluaa. Oma tavoite ei ole ollut aiemmin ihan näin kunnianhimoinen, "vain" taloudellinen riippumattomus. Tästä huolimatta, kirjan innoittamana asetin itselleni kolme pitkän ajan taloustavoitetta.

1. Taloudellinen turva

Taloudellisesta turvasta puhuttaessa voidaan tarkoittaa hätävarapuskuria joka riittää muutamaksi kuukaudeksi. Itse kuitenkin tarkoitan taloudellista tilaa, jossa passiiviset tulot kattavat välttämättömät menot elämiseen (asumisen, ruuan ja välttämättömät vakuutukset). Omistusasumisessa asumismenoihin kuuluvat myös asuntolainan korot, vuokralla asuessa vuokra. Omat ns. pakolliset menot ovat olleet noin 700e/kk, tästä tulee 8400e vuodessa. Tämän kulutuksen kattaisi noin 210ke sijoituksilla jotka tuottavat vähintään 4%. Tätä kutsutaan 4% säännöksi (the 4% rule). Tosin tämä "nyrkkisääntö" on saanut kritiikkiä osaltaan. Eikä suotta, laskumarkinoilla hatusta saa pitää lujaa kiinni, eikä tuottoja välttämättä saada riittävästi, jolloin joudutaan syömään pääomaa. Tätä riskiä voi pienentää hajauttamalla sijoitukset osakkeisiin, asuntoihin ja korkotuotteisiin.


2. Taloudellinen riippumattomuus

Turvan jälkeen aletaan kattamaan myös muita menoja ja lopulta kaikki tarpeelliset menot. Riippumattomuuden tasolla sijoitettu pääoma tuottaa passiivista tuloa niin paljon, että ansiotuloja taikka yhteiskunnan tukia ei enää tarvita tavanomaiseen elämään. Tässä alkaa olemaan paljon hajontaa ihmispersoonan ja tarpeiden osalta. Omat ns. muut menot ovat olleet noin 800e/kk. Tähän tarvitaan noin 240ke lisää sijoitusvarallisuutta 4% säännöllä. Todennäköisesti 450ke omaisuuden turvin ei tarvisi huomisesta murehtia, mutta nuukuus voisi kuitenkin iskeä. Toisaalta työelämän ja lapsien jälkeen pärjäsi varmasti pienemmälläkin summalla kuin nyt, mutta miksi tarvisi? Raha löytää kyllä kohteensa...


3. Taloudellinen vapaus

Taloudellinen vapaus onkin sitten vähän haastavampi saavuttaa, rahaa pitäisi tulla niin paljon että pystyy elämään niin vapaasti kuin haluaa. Tässä on varmasti mielipide-eroja mikä on riittävästi. Äkkiseltään voisi ajatella että kulutuksen kasvulla ei ole rajaa, eikä semmoista pääomaa olekkaan mikä riittäisi toteuttamaan kaikki haaveet ja lisäksi riittäisi tyydyttämään kasvavaa tuhlailunälkää. Tonyn kirjassa käy ilmi että taloudelliseen vapauteen ei tarvitakkaan aivan älyttömiä summia. Esimerkiksi omaa lentokonetta ei tarvitse ostaa jos haluaa lentää. Itseäni ei kiinnosta älytön Jetset elämä, taikka ostella tavaroita josta ei ole hyötyä, saati iloa pitkällä juoksulla. Jos varaan nykyisen 1500e/kk menojen lisäksi toiset 1500e/kk pelivaraa, niin ei tarvitse murehtia visalaskun maksamisesta, vaikka karibian risteily vähän venähtäisikin pidemmäksi taikka jossain kuussa tulisi kuljettua joka päivä taksilla. 3000e/kk tuloja varten tarvittaisiin 900ke omaisuus, joka tuottaa verojen jälkeen vähintään 4% vuosittain.

Näiden tavoitteiden saavuttaminen


Taloudellisesta riippumattomuudesta kirjoitinkin runsas pari vuotta sitten, silloin arvoin puoli miljoonaa riittävän. Samaan lukuun pääsen edelleen, mutta tällä kertaa lisään yhden välitavoitteen sekä lisätavoitteen. Ylläolevat luvut pyöristettynä saadaan kolme virstanpylvästä; 200ke, 500ke ja 1Me. Isoja summia, onkohan nämä mitenkään saavutettavissa?

Jos säästän vuosittain noin 10ke (yli 25% säästöaste), niin ensimmäinen etappi tulee täyteen enemmin tai myöhemmin, vaikka tuotto olisikin pyöreä nolla. Tällä vauhdilla vuosia menisi 20, 50 ja 100.. Patjan väliin ei siis kannata kaikkea laittaa tai jää ensimmäiseen tavoitteeseen ilman passiivista tuottoa.

Kun laskuihin otetaan mukaan korkoa korolle efekti, velkavipu ja pitkä säästöaika, niin nämä kyseiset pylväät tullee saavutettua 10v, 20v ja 30v sisällä, vaikka säästösumma pysyisi samana. Omaan eläkeikään on vielä matkaa yli 30 vuotta, joten miljoona on vielä saavutettavissa, mutta miten?

  • Sijoittaminen osakkeisiin ja kustannustehokkaisiin indeksirahastoihin säännöllisesti. Sijoittamalla 10ke vuodessa 20 vuoden ajan 6% tuotto-odotuksella, sijoitettu 200ke kasvaa lähes 400ke pääomaksi. Vaivaisella 4% tuotollakin n. 300ke. 30 vuoden säästöajalle 6% tuotto-odotus nostaa sijoitetun 300ke pääoman lähemmäs 800ke. Samassa ajassa 4% tuottaisi melkein 600ke. Joten mahdollisuus on olemassa. Pitää huomioida, että 20-30 vuoden aikajanaan mahtunee vähintään yksi kunnon romahdus. Lopputuloksen kannalta isompi romahdus saisi tulla alkumetreillä eikä loppusuoralla. Rohmahduksen pohjalla laitetut sijoitukset tasapainottavat huipulla ostettuja. Säännöllisyys tuottaa keskimääräisen tuoton.
  • Sijoittaminen laatuyhtiöihin. Suorissa osakesijoituksissa tarvisi suosia yrityksiä, jotka kasvattavat vuosittain rahamäärällistä osinkoa. Näin olleen sijoitetun pääoman osinkotuottoprosentti nousee helposti kaksinumeroiseksi.
  • Sijoitusasunnot velkavivulla. Käyttämällä vaikkapa 80% velkavipua, sijoitettu pääoma viisinkertaistuu laina-ajan loppuun mennessä, edellyttäen että itse sijoitusasunto on tuottoisa kohde, kassavirtapositiivinen. Isomalla vivulla omarahoitusosuus pienee edelleen. Esimerkiksi 90% vivutuksella, laittamalla 20ke omaa rahaa ja lainaamalla loput pankista, nousee oma pääoma 20 vuoden laina-ajan jälkeen 200ke, vaikka arvonnousua ei olisi tapahtunut lainkaan. Todellisuudessa sitä pitäisi olla vähintään inflaation verran.
  • Vaihtoehtoiset sijoitukset. Osuuskuntien tuotto-osuudet, yritysten ja valtioiden velkakirjat yms korkotuotto edellisten lisäksi on hyvää tasapainoa. Näissä ei korkoa korolle efektiä tule, ellei osuuksien määrää lisää saaduilla korkotuotoilla.

Edellä olevista summista voi saada osviittaa, että miljoonan pääoma on ihan mahdollista kerätä ennen eläkkeelle siirtymistä, kunhan aloittaa ajoissa. Itse tämän tajusin muutamia vuosia sitten, täytettyäni 30 vuotta. Silloin en kuitenkaan määritellyt euromääräistä tavoitetta itselleni. Vuonna 2013 olisi pitänyt sijoittaa vaikka velaksi, en uskaltanut. Jälkikäteen on helppo viisastella, mutta tällä hetkellä salkun tuotto olisi aivan toista luokkaa, edellyttäen että olisin tehnyt hyviä valintoja. Aluksi tuli tehtyä joitakin virheitä mutta oppirahat eivät olleet kalliita.

En vielä tiedä millä painosuhteella mikäkin sijoitusmuoto kasvaa, mutta tasaisesti koitan niitä jakaa indeksien, osakkeiden, asuntojen ja korkojen kesken. Tein vaatimattoman 6% tuotto-odotuskäppyrän jossa vertaan toteumaa.


Kaavion toteuman tilanne on 31.12.2016 ja on hieman perässä tässä tekstissä annettua tavoitetta. 6% tuotto-odotuksella 100ke sijoitusvarallisuus pitäisi olla kerättynä 3-4 vuoden päästä. Taloudellinen turva (200ke) olisi saavutettuna ollessani 42v sekä taloudellinen riippumattomuus (500ke) ollessani 52v. Taloudellinen vapaus häämöttää viimeistään 62 vuotiaana. Jätin tämän pois kaavioista toistaiseksi koska se tuntuu edelleenkin liian kaukaiselta. Lisäksi laskuista puuttuu inflaation vaikutus. Oletan saavani 6% + inflaation verran tuottoa sijoitetulle pääomalle.

Säästämisestä huolimatta, aion myös elää tätä hetkeä. Oma säästöastetavoite on ollut maltilliset 20% nettotuloista ja parina viime vuonna olen sen myös ylittänyt mukavasti. Tämän enempää säästöruuvia ei tarvitse kiristää. Säästöruuvia voisi jopa höllentää, nimittäin sijoitusasunto lisää kassavirtaa joka menee automaattisesti pääoman kasvuun. Jatkossa useampi sijoitusasunto vain kiihdyttää tätä.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Vuoden 2016 tavoitteiden toteuma ja 2017 tavoite

Vuodelle 2016 laitoin itselleni muutamia tavoitteita.
Ja näin niissä kävi..
  1. Säästöprosentti vähintään 20%. Saavutettu, säästöprosentti oli kokonaisuudessaan 31%. Euroina säästöön jäi hieman yli 11k. Laskin tähän myös sijoitusasunnon omarahoitusosuuden.
  2. Joustava hoitoraha nelipäiväisellä työviikolla. Hylätty, tosin lyhensin työviikkoa syksyn aikana lomarahavapailla sekä liukumilla. Mutta tämän vuoden alusta olen ollut 80%:lla. 
  3. Keskimääräinen kuukausikulu alle 1500e/kk. Hylätty, viime vuoden menot nousivat melkein 1600e/kk. Vuositulot eivät laskeneet, joten ei kulutustakaan tarvinut kytätä.
  4. Nordnet-salkun käteisposition kasvattaminen yli tonniin. Saavutettu, vuoden vaihteen yli salkussa oli käteistä melkein kolme tonnia, tosin johtui siitä että myin Telian osakkeet verojen minimoiseksi. Vuoden alussa ostin pienen position takaisin.
  5. Tulla paremmaksi puhujaksi. Neutraali, Juhana Torkin puhevalta-kirjat tuli luettua mutta käytäntö on jäänyt. Hyviä vinkkejä kirjoista kuitenkin löytyy.
  6. Nukkua riittävästi. Hylätty, vuosi 2016 oli raskas. Tästä myöhemmin oma juttunsa.
  7. Oppia tyhjentämään mieli niin halutessaan. Neutraali. Kirjallisuutta tuli luettua aiheesta ihan riittävästi. Teoria on tiedossa mutta käytäntö jäänyt vähälle.
Vuodelle 2017 asetan itselleni vain yhden tavoitteen: Säästöprosentti vähintään 20%. Tällä turvaan mahdollisuuteni saavuttaa ensin taloudellisen turvan (kattaa sijoitustuloilla elämän pakolliset menot) ja sitten myöhemmin taloudellinen riippumattomuuden (kattaa sijoitustuloilla elämän kaikki menot).

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Vuoden 2016 menot

Vuodenvaihteessa on hyvä katsoa miten vuosi meni talouden näkökulmasta. Seuraan menoja kuuukausitasolla, mutta en raportoi niitä erikseen. Tänne päätyy koko vuoden menot jaettuna kahdellatoista. Vuoden 2016 keskimääräinen kuukausimeno ilman asuntolainaa oli 1596 euroa. Melkein satasen enemmän kuin tavoite.

Mihin rahat sitten menivät? Ruoka, asuminen ja autoilu veivät leijonanosan. Budjetista poikkeavaa oli kahden auton korjailua alkuvuodesta (289e + 471e). Koko vuodelle jaettuna näistä tulee jo 63e/kk. Toinen isompi budjetoimaton kuluerä oli vanhan antiikkisohvan kunnostus, joka nieli hieman yli 400 euroa (päälikankaat vielä hommaamatta..).





Ruokamenot nousivat keskimäärin 41e/kk viime vuoteen nähden. Vuodessa minulta meni ruokakauppaan 5080 euroa. Vaimon hoitovapaa nostaa omaa osuuttani. Keittiöstä löytyy entistä enemmän luomua. Ruuan "halpuuttaminen" ei näkynyt juurikaan meidän ruokalaskussa. 

Asumismenot pysyivät lähestulkoon samana viimevuoteen nähden. Lainakorkoja en ole laskenut mukaan näihin menoihin, mutta ne olivat vuonna 2016 verovähennyksen jälkeen noin 22e.

Autoilun juoksevat kulut laskivat viime vuoteen nähden toisen auton lähdettyä. Tilalle tuli muutama sarjamatkojen lataus linja-autokortille. Lisäksi tuli tehtyä pari taksimatkaa.

Lasten menot alkavat nousemaan vääjämättä lasten kasvaessa. Viime vuonna osallistuin enemmän vaate- ja tavarahankintoihin. Lelut ja välineet alkavat kallistumaan iän myötä. Kalliita harrastuksia ei ole vielä. Lasten menoihin lasken myös lapsille sijoittamisen (30e+30e)/kk.

Vaatteiden osto jäi vähäiselle. Lähinnä alennusmyyntien hyödyntämistä ja pakollista alusvaatehankintaa. Vaatekaapista tuli käytettyä aikaisemmin vähällä käytölle jääneitä vaatteita.

Muutoin rahat menivät edellisten vuosien mukaan, jotka löytävät Menot-sivulla. Vakuutusmaksut ovat nyt todenmukaisempia, nimittäin OP-bonuksilla maksetut vakuutukset olivat jääneet aiemmin pois, nyt siis mukana.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Onnea etsimässä?

Talvipäivän seisaus on ohitettu ja päivät alkavat taas pitenemään, jes! Syksyn aikana, viimeistään marraskuun pimeydessä alkaa kaipailemaan etelän lämpöön ja valoon. Tänä vuonna reissu jäi väliin, vaikka kuinka sisäinen minä sitä olisi halunnutkin. Mutta olisiko tämä ollut vain mielihyvän tyydyttämistä eikä todellisen tarpeen? Voiko olla onnellinen vaikkei saisi kaikkea mitä haluaa?

Onnellisuus syntyy pienistä asioista, pitkälti perustarpeiden täyttymisestä, niin fyysisistä kuin henkisistä. Tarve ja halu ovat kaksi eri asiaa. Mieli voi haluta lomamatkalle mutta todellisuudessa keho kaipaa lepoa tai uutta ajateltavaa. Mieli voi haluta herkkuja mutta todellisuudessa keho kaipaa mielihyvää tai ravintorikasta polttoainetta.

Kun haluaa jotain palavasti. On hyvä miettiä onko haluaminen mielihyvän täyttämistä, arvostuksen hakemista vai todellista tarvetta. Mielihyvää on helppo tyydyttää rahalla (ostamalla vaikkapa herkkuja, tavaroita, alkoholia, tupakkaa, seksiä tai mitä tahansa riippuvuutta aiheuttavaa asiaa). Arvostusta voi yrittää saada esimerkiksi ostamalla merkkituotteita, kalliin auton, asumalla arvostetulla asuinalueella, tai harrastamalla kallista harrastusta itse taikka lapsen kautta. Näitä saa rahalla, mutta sisältäsi et välttämättä ole onnellinen.

Miten sitten voisi? Listasin hieman asioita jotka voivat lisätä myös sinunkin onnellisuutta:

  1. Lepo. Riittävä määrä laadukasta yöunta on yksi parhaimmista tavoista levätä. Levänneenä ja akut ladattuna elämästä on helpompi nauttia eikä pienet vastoinkäymiset horjuta.
  2. Ravinto. Sanonta "hyvä ruoka, parempi mieli" on niin totta. Syömällä laadukasta, puhdasta ja maukasta ruokaa, mieliala on varmasti parempi myös syömisen jälkeen.
  3. Liikunta. Ihminen on luotu liikkumaan luonnossa. Tästä on tosin vierraannuttu melkoisesti, mutta mikä tahansa mieluinen liikuntamuoto on parasta lääkettä kehon ja mielen hyvinvoinnille. Hikiliikunnan jälkeen on yleensä energisempi kuin ennen sitä. Energia muuttaa vain muotoaan, kehosta mieleen.
  4. Emotionaaliset tarpeet. Ihminen on laumaeläin. Tunteita on hyvä päästä jakamaan perheen, puolison ja ystävien kanssa, ei kuitenkaan kaikkia kaikkien kanssa.
  5. Järjestys. Tavarat helpottavat elämää johonkin rajaan asti. Laadukkaiden tavaroiden käyttäminen on mukavaa. Mutta mitä enemmän tavaraa haalii, sitä enemmän ne alkavat syömään energiaasi. Liika tavara aiheuttaa helposti epäjärjestystä, koska tavaroilla ei ole omaa paikkaa, vaan ne pyörivät jaloissa. "Poissa silmistä, poissa mielestä" pitää paikkansa. Lisäksi kalliit tavarat kuten autot, veneet ja muut statussymbolit saattavat aiheuttaa tarpeetonta murhetta ja huolenaihetta varkaiden tai rikkoontumisen takia. Tavaroiden lahjoittamisesta voi tulla parempi mieli, kuin niiden vaihtamisesta rahaan. Tavaroiden raivaamisessa kannattaa kysyä itseltään: tuoko tämä tavara iloa elämään?
  6. Vapaus. "Vapaa lintu on onnellinen". Onnellisuutta on tehdä sellaista joista pitää tai olla tekemättä sellaista mistä ei pidä. Mukavaa tekemistä on kiva muistella myös vuosienkin päästä.
  7. Positiivisuus. Asiat voi nähdä kolmella tavalla: negatiivisesti, välinpitämättömästi tai positiivisesti. Riippuu paljolti edellisistä kohdista millä suodattimella asioita tarkastelee milloinkin, mutta positiivisella asenteella voit olla onnellinen vaikka mikään ei edellistä täyttyisi. Avainasemassa on itsensä ja muiden hyväksyminen sellaisena kun ne ovat. Omaa vaativuuden ja riittämättömyyden tunnetta kannattaa höllentää.
Miten sitten allekirjoittaneella on mennyt? Suoraan sanoen, ei kovinkaan vahvasti.. Univelkaa on kertynyt ihan liikaa, kiitos töiden ja lapsien. Väsyneenä ruokajutut jää vähemmälle. Liikuntaa tulee harrastettua liian vähän, kiitos pitkän työmatkan joka vie viikosta 6-8 tuntia. Vapaa-aika pyörii vaimon ja lasten ehdoilla. Kämppä on täynnä tavaraa, tosin uuttakaan en ole ostanut. Työ alkaa maistumaan pikkuhiljaa puulta ja työmatkat hirvittää. Edelle mainituista johtuen positiivinen asenne on ollut välillä hukassa.. En ole kuitenkaan onneton, lähinnä uupunut.

Auttaisiko viikon taikka kahden loma etelässä? Todennäköisesti kyllä, lomalla tulisi liikuttua riittävästi, syötyä hyvin ja levättyäkin. Lisäksi matkaseuralaisten kanssa tulee oltua läsnä, kunhan jättää kännykän räpläämisen vähemmälle. Mukaan tulee (toivottavasti) vain ne tavarat mitä tarvitset. Uusien kokemuksien kokeminen ja paikkojen näkeminen tuo muistoja.

Hyvää joulua!