keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Salkun tuuletus 2017

Tuuletuksesta on kulunut yli puoli vuotta. Rahat menivät asunnon hankintaan sekä samalla ne mahdollistivat toisen sijoitusasunnon. Jälkeenpäin pohtien, myynnit eivät ole harmittaneet, vaikkakin voitoista joutuu veroja maksamaan ja tulevia osinkoja jäi saamatta. Olisin voinut myös myydä vähemmän ja nostaa tarvittavan "käteisen" Nordnetin superluotolla. Tällöin olisi säästynyt sekä veroja että osinkoja. Tosin riski olisi ollut suurempi. Ja jos laskumarkkinat olisivat alkaneet, niin pakkomyynnit olisi voinut alkaa.

Mahdollista pörssiromahdusta tai vaan "korjausliikettä" on moni odottanut ja toivonut. Jotkut ovat keränneet käteisen osuutta ja osa jopa myynyt kaikki tai suurimman osan osakesijoituksista kuplan puhkeamisen toivossa. Voihan toki tulla, mutta itseäni nämä jutut eivät ole juurikaan liikuttanut. Romahdus tulee jos tulee, ei vaikuta säännölliseen kuukausisäästämiseen. Asunnon osto viime syksynä oli mielestäni hyvä syy järkeistää salkkujen sisältöä ja miettimään mitä haluan omistaa.

Runsaan 14 vuoden aikana olen säästänyt rahastoihin ja viimeisen kuuden vuoden ajan lisäksi myös osakkeisiin. Tuona aikana olen tehnyt pieniä lunastuksia, mutta päästrategia on ollut "osta ja unohda" tai ainakin olisi pitänyt olla :).. Matkanvarrella on tullut luettua sijoitusaiheisia kirjoja ja nettisivuja, sekä kuunneltua sijoitusaiheisia podeja. Näistä kun vetää johtopäätökset, niin pari asiaa nousee yli muiden: 1 minimoi kulut; ja 2 älä tyydy pienempään tuottoon kuin indeksi.

Nordnetissä ja Seligsonissa salkun säilytys on ollut ilmaista. Ilmaisuudesta huolimatta Nordnetin kautta tuli hajautettua useisiin erikoisrahastoihin, pahimmillaan niissä oli 2.5% hallinnointikulu. Herranjestas jos näihin olisi kertynyt useita tuhansia euroja.. Pääsääntöisesti keskimäärin rahasto häviää vertailuindeksilleen vähintään kulujensa verran.

Rahastojen myyntiperuste oli lähinnä niiden kulut, mutta toisaalta huomasin joitakin päällekkäisyyksiäkin, lisäksi obligaatiot ovat kyseenalaisia korkojen noustessa. Jäljellä jätin vain rahastoja joiden hallinnointipalkio on alle 0.5%. Myyntiin meni seuraavat rahastot (suluissa juoksevat kulut sisältäen hallinnointipalkkion):

Osuuspankki
OP Maltillinen (1.33%)

Seligson
Phoebus (0.75% + tulokseen perustuva 20%)
Euro obligaatio (0.28 %)
Pharma (0.62%)

Nordnet:
Allianz Thailand Equity A (2.3%)
Aberdeen Global Select Emergin Markets Bond A (1.71%)
Aberdeen Global Japanese Eq A (1.67%)
BGF World Healthscience (1.82%)
Carnegie Rysslandsfond (2.54%)
Danske Invest GloblEmergingMarkts (2.05%)
Fidelity Thailand A (1.97%)
Franklin US Opportunities A (1.82%)
Franklin Biotechnology Discv A (1.81%)
SKAGEN Global A (1% + tulokseen perustuva 10%)
Swedbank Robur Småbolagsfond (1.29%)

Osakkeita lähti kirjava joukko

Coca Cola
Ostin tätä pariin otteeseen Nordnetin USA tarjouksesta (pienemällä välityspalkkiolla kuin normaalisti). Ostoperuste oli historiallinen kasvava osinko. Myyntiperusteena oli jenkkilän "all-time-high" sekä yrityksen eettisyys on hieman harmaalla alueella.

HK Scan
Omistin tätä vuodesta 2012 lähtien. Ostin muutamaan otteeseen lisää. Myyntihinta oli hieman alle ostojen keskiarvon. HK maksoi osinkoa joka vuosi mutta kurssi ei ole noussut. Tällä hetkellä reilusti alle oman myyntihinnan. Kabanossikaan ei enää maistunut hyvältä, joten sai lähteä kokonaan.

Outokumpu
Ostin tätä silloin kun sitä sai halvalla (0,45e kpl). Sitten tuli anti johon osallistuin ja sitten tuli splitti perään. Myin 2017 alkuvuodesta hyvällä voitolla. Ostin takaisin kevään dipissä. Nyt sai taas lähteä pienellä voitolla

Plc Uutech (ent Vaahto)
Ostin tätä pienen siivun Nordnetin ystävänpäiväkampanijasta vuonna 2014, taisi olla 1e välityspalkkio. Osake on ollut varsinainen putoava puukko. Liiketoiminta hiipuvaa ja tappiollista. Erehdyksessäni ostin lisää jotta keskihinta laskisi. Lopulta myin kaikki tappiolla pois silmistä.

Savo solar
Osallistuin listautimiseen 500e panoksella vuonna 2015. Aurinkoenergia kiinnosti. Tämän jälkeen useita anteja ja vielä hieman lisäostoa. Myydessä sain 2017 antiin käytetyt rahat takaisin, mutta listautuminen ja aiemmat annit raskaalla tappiolla.

YIT
Ostin tätä ensimmäisen kerran 2013. Jälkeenpäin olen ostanut pariin kertaan lisää, osakkeen hinnan ollessa noin puolet ensimmäisen ostohinnast.. Tässä tuuletuksessa sai lähteä ensimmäisen ostoerän laput, pahiten tappiolla olevat.

Incap
Ostin tätä pienen erän hetken mielenjohteesta, kun kuulin että Viron tehtaalla on hyvä työtilanne. Myydessä laput oli hieman voitolla.

Fortum
Tämän osuus oli noussut Nordnet-salkun suurimmaksi. Muita myydessä prosenttuaalinen osuus olisi nousut entistä korkeammalle, jolloin superluoton kultataso olisi vaarantunut. Myyntiin lähti ensimmäinen ostoerä, jossa oli vähiten voittoa.

Loudspring (ent. Cleantech)
Osallistuin 2014 antiin. Syynä kiinnostus olla mukana puhtaamman maapallon kehittämisessä. Pitkään tämä oli salkun luuseri kunnes nousi moninkertaiseksi. Olin myynyt tätä aiemminkin salkun tasapainottamiseksi. Nordnetin lainoitusarvo taisi olla vaivaiset 10%. Kevensin taas, onneksi, osakkeen arvo on laskenut huomattavasti.

SSAB H
Rautaruukin lapuista sain aikoinaan SSAB A ja SSAB H osakkeita. H-sarjan osakkeet saivat lähteä.

Osakemyynneistä huolimatta, tulen saamaan vuonna 2018 euromääräisesti lähes yhtäpaljon osinkoja kuin vuonna 2017, kiitos muutamat ostot sekä kasvavat osingot.

lauantai 20. tammikuuta 2018

Vuosi 2017

Vuosi 2017 olisi voinut olla "tylsää ja varmaa" indeksiin sijoittamista ja vaikkapa ripauksella ulkomaanmatkaa, taikka ostamalla uudempaa peltilehmää, toisin kuitenkin kävi..

Viime vuosi meni vauhdilla. Vauhti tuntui vain kiihtyvän loppuvuoteen mentäessä. Alku oli kuitenkin harmaata. Tosin alkuvuoden (työ)uupumus helpotti työkuormaa vähentämällä, itselle asetettujen vaatimusten höllentämisellä sekä liikunnan lisäämisellä. Eli keskittymällä ihmisen perustarpeisiin. Keväällä elämä maistuikin jo mainiolta.

Kesä meni remontoidessa ja syksy jälleen kerran remontoidessa mutta eri osoitteessa. Remonttitavaraa tuli ostettua ahkerasti punaisella kortilla, ja tästä syystä Norwegianin CashPointteja tuli viime vuonna kerättyä yli 80e edestä (noin puolessa vuodessa). Jonkun reissun voisi tehdä tänä vuonna.

Kaiken kaikkiaan vuonna 2017 käytin rahaa enemmän kuin aikaisempina vuosina. Päivitetty menot sivu. Keskimääräinen kuukausikulu kipusi yli tonnin tavoitteesta. Lisäksi säästötavoitteestani (yli 20% tuloista) jäin todella kauas. Tavallaan säästöprosennti meni negatiiviseksi, mutta toisaalta taseessa tapahtui isoja asioita. Ensimmäinen omistusasunto muuttui sijoitusasunnoksi. Varallisuuden kasvu otti nopeamman vaihteen käyttöön.

Vuonna 2017 nettovarallisuus ei kasvanut juurikaan. Siitä huolehti verot ja kulut. Varainsiirtoveroa, myyntivoittoveroa, asunnon hankintakulua ja yms muutosta aiheutuvaa kulua kertyi liki kymppitonni. Lisäksi kahden asunnon remontointiin työkaluineen sain menemään toisen kymppitonnin. Lapset laitettiin yksityiseen päivähoitoon pariksi päivää viikossa. Päätös yksityisen hoitopaikan tuesta venyi ja venyi, joten maksoin vuonna 2017 tavallaan myös vuoden 2018 maksuja.

Menoja tarkastellessa yllätyin, että ruokaan ei mennyt juurikaan enempää kuin viime vuonna. Ehkäpä "halpuutus" hidasti hintojen nousua.

Autoilun kulut tippuivat, kiitos vakuutusbonusten vapautumisen ja auton joka ei ole kaivannut määräaikaishuoltoja kummempaa hoitoa. Yhden auton ylläpito on halvempaa kuin kahden. Olemme pärjänneet yhdellä autolla nyt lähes kaksi vuotta.

Kuntoilutavoite oli ja jäi. Kahden asunnon remontointi vei vähäisenkin vapaa-ajan. Lenkillä tuli käytyä liian vähän, mutta lähes aina kun keho sitä "vaati". Maratonin juokseminen kuitenkin vielä houkuttelisi.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Sijoitusasunto nro2, hankinta

Kirjoitin viime vuonna ensimmäisen sijoitusasunnon hankinnasta ja vuokraamisesta. Tästä on kulunut runsas vuosi. Sijoitusasunnon omistaminen ei ole vaivannut mitenkään, vuokra tulee ajallaan eikä murheita ole ollut. Kop kop. Silloin käytin nro1 hankintaan, vs-veroon ja kuluihin yhteensä noin neljä tonnia. Loput vivutin lainalla, jossa osana vakuutena toimii oma kotimme. Tästäkin huolimatta olen pystynyt nukkumaan yöni rauhassa.

Hyvin menneen vuoden jälkeen houkutus seuraavan ostamiseen oli käynyt mielessä useampaan kertaan. Kotimme vapaa vakuus on kivunnut n. 20te, joten max 100te sijoitusasunnon osto olisi mahdollista, kunhan 10% omarahoitusosuus täyttyy. Muutamia kohteita on tullut lisättyä exceliin. Kohteiden tuottoprosentit eivät ole olleet päätähuimaavia, varsinkaan pyyntihinnalla sekä remonttivaran huomioiden. Joten sijoitusasuntokuume ei ole päässyt iskemään. Excel on armoton.

Seuraava sijoitusasunto oli kuitenkin lähempänä kuin arvasin, nimittäin ostimme omaan käyttön halvemman (mutta isomman) asunnon ja jätimme vanhan asuntomme vuokralle. Asunnon arvoon nähden vuokratuotto huitelee 5% nurkilla mutta jos laskee vain tähän astisen sijoitetun pääoman, ollaan pitkälti yli 10% tuotossa. Bruttotuottoprosentti huitelee yli 40% jos tämän sijoitusasunnon "hankintahintaa" käyttää pelkästään uuden kodin hankintakuluja.

Asumme esikaupunkialueella, jossa on paljon oma-, pari- ja rivitaloja. Ei keskustan melua eikä saasteita. Mutta kuitenkin kaipuu rauhallisempaan ympäristöön oli kasvanut. Ennen kaikkea, silmään sopivaan maisemaan. Lisäksi olen kaivannut kunnon harrastetiloja, isoa olohuonetta, omaa työhuonetta ja varastotiloja. Toki nelihenkinen olisi mahtunut asumaan 4h+k paritalossa, mutta miksi tarvisi, jos on mahdollisuus väljempääkin asumiseen, joka täyttää samalla muutkin tarpeet (halut).

Uuden asunnon etsintä ei ole ollut mitenkään aktiivista, tulee vastaan jos on tullakseen. Tällä kertaa nettiin ilmestymisen jälkeen, kolmen viikon päästä ostotarjous oli läpi ja tästä kaksi viikkoa eteenpäin, oli kaupat tehty. Muutto kuukauden päästä.

Järjestelyn mahdollisti aiempien vuosien systemaattinen säästäminen. Nousujohteinen pörssi toki edesautti tilannetta. Salkkuihin tein kunnon tuuletuksen. Siinä saivat lähteä mm. luuseriosakkeet ja kalliit rahastot (myynneistä oma juttu myöhemmin). Myyntejä tein yhtensä n. 20te edestä. Tällä maksoimme uuden kodin omarahoitusosuuden, kaupankäyntikulut sekä vs-veron. Loput lainasi pankki; vakuutena uusi koti, vanha koti sekä luottotakaus pienenä lisämausteena. Melkoinen viritys, mutta mielestäni erittäin onnistunut järjestely.

Verot ja kulut tulevat rokottamaan tämän vuoden nettovarallisuuden kasvua melkoisesti. Mutta toisaalta kahden vuokralaisen turvin nettovarallisuuden kasvu on jatkossa nopeampaa kuin aikaisemmin. Salkuista lunastettu 20te tulee vuokranmaksun yhteydessä takaisin noin kolmessa vuodessa, jos korot eivät nouse tätä ennen, eikä sijoitusasuntoon kohdistu isoja ylimääräisiä kuluja.

Suurimmalta osin varallisuus on kiinni sijoitusasunnoissa, tuottamassa lisää varallisuutta lyhentyvin lainojen mukana. Sijoitusasuntojen kassavirta on positiivinen, joten sijoitusasuntolainojen lyhennysten jälkeen jää vielä rahaa sijoittamiseen, lisälyhennyksiin tai vaan elämiseen.

Yhteenvetona voisi todeta, että tase laitettiin töihin todenteolla ja varaustumisen vauhtiin tuli toinen vaihde päälle. Toisaalta, isomman talon kulut ovat isommat, sekä vanha talo kaipaa remontteja. Joten aika näyttää kuinka järkevää tämä oli taloudellisesti. Ainakin tietää miksi käydä töissä. Neljännesmiljoona lainaa on maksettava myös joskus takaisin. Tosin tästä puolet on ns. hyvää lainaa, eli sijoitusasuntoja varten.

torstai 28. syyskuuta 2017

Mikä onkaan todellinen nettituntiansio?

Olen ollut kymmenen vuotta insinöörinä ja työskennellyt koko tuon ajan alan hommissa. Kuukausipalkkani on keskivertotasoa, ottaen huomioon asuinpaikan ja valmistumisvuoden. 7,5 tunnin päivätyöllä bruttotuntipalkaksi tulee noin 25e. Ihan kivalta tuntuu, mutta..

Mitä enemmän tienaat sitä enemmän maksat veroja. 48k vuosiansioilla veroa menee eläke- ja työttömyysmaksut mukaanlukien noin 33% riippuen asuinpaikkakunnasta ja kirkkoon kuulumisesta. Nettotuntipalkaksi tulee noin 17e. Tämäkin on vielä ihan kiva, mutta..

Töihin meneminen maksaa, varsinkin omalla autolla meneminen. 160e/kk kulu tiputtaa eurolla nettotuntiansioita ja 320e/kk vastaavasti kahdella jne. Itsellä menee löpöön150-200e/kk sekä muihin auton menoihin 200e/kk, joten tämä "luksustuote" tiputtaa tuntiansiota 2,5 eurolla. Vielä jää käteen 14,5e tunnista, mutta..

Jokainen työpäivä vaatii aikaa työmatkoihin ja lounastauon. Omalta kohdalta näihin menee yhteensä kaksi tuntia, joten yhden työpäivän pituus on 9,5 tuntia. Kuukaudessa töissä käyminen ei olekkaan vain 160 tuntia, vaan yhteensä siihen menee jopa 200 tuntia.

Lopullinen nettotuntiansio onkin paljon vähemmän kuin äkkiseltään ajattelee. Omalla kohdalla se on noin 11,6 euroa tunnilta. Ei paljon naurata valkokaulusköyhällistönä oleilu.

Ilman autoa, lyhyemmällä työmatkalla mutta puolta pienemmällä brutto kk-palkkalla työtunnista jäisi melkein sama raha käteen.

Oman nettotuntiansion voit laskea seuraavalla kaavalla:
(netto kk-palkka - työn kulut) / (päivän työtunnit + lounas + työmatkaan kuluva aika) / 21

Esim1: Toimihenkilö 37,5h viikkotunnilla, uudehkolla autolla töihin 30km päässä olevaan toimistoon
Laskennallinen: 3000e/7,5h/21 = 19,05e/h
Todellinen: (3000e - 500e) / (7,5h + 0,5h + 1h) / 21 = 13,22e/h

Esim2: Työntekijä 30h viikkotunnilla, polkupyörällä 2km päässä olevaan työpaikkaan, ei lounastaukoa
Laskennallinen: 2000e/6h/21 = 15,87e/h
Todellinen: (2000e - 20e) / (6h + 0h + 0,5h) / 21 = 14,51e/h

Näissä esimerkeissä ensimmäinen toki tienaa rahaa enemmän kuin jälkimmäinen, mutta hännellä on vuodessa 500h vähemmän vapaa-aikaa.

Taloudellisesti riippumattoman todellinen nettituntiansio huiteleekin moninkerroin isompana, koska osingot, korot yms maksetaan vaikka ei tikkua laittaisi ristiin, tosin vuokratuloihin joutuu hieman käyttämään vaivaa.

maanantai 28. elokuuta 2017

Remonttia kesälomalla?

Esikoinen kyselee kesäkuussa useaan otteeseen koska iskä et lähde aamulla töihin. Vastaus on helppoa sanoa kalenteripäivinä, mutta samalla vastaus on vaikea, koska vaimoni oli saanut minut ylipuhuttua tekemään "pientä pintaremonttia" kesälomalla. Vähän keittiön päivitystä; saarekkeen purku sekä lattian, tasojen ja välitilan vaihtoa.. Viikossa kaiken piti olla valmista :)

Kuinkas sitten kävikään...

Ensinnäkin kahden pienen lapsen kanssa ei kannata edes harkita remonttia, saati itse tekeväsi sitä. Pelkästään rautakaupassa käynti lasten kanssa pitäisi laittaa hälytyskelloja soimaan, et pysty hetkeäkään keskittymään tai miettimään remonttikohteeseen mahdollisesti tulevia ratkaisuja taikka muistamaan kotiin jätetyn ostoslistan sisältöä. Palaat rautakaupasta turhautuneena kun tiedät puolet tavaroista puuttuvan. Eipä sinne autoon olisi kuitenkaan mitään mahtunut.

Toiseksi lapset eivät kaipaa uutta tapettia, vanhaankin voidaan piirtää tai ainakaan sen töhrimisestä vanhemmat eivät ottaisi niin suurta hepulia. Lapset eivät kaipaa uutuuttaan hohtavaa lattiaa, koska vanhaa olisi voinut naarmuttaa mutta uutta ei saa. Lapsia ei kiinnosta kodinkoneen vuosiluku taikka onko jääkaapissa ledivalot vai ei. Kylmäkoneiden kellastuneet kahvat eivät vaikuta maidon makuun. Pysyvästi likaisella hellalevyllä kaurapuuro valmistuu siinä missä uutuuttaan kiiltävällä induktiotasolla. Makaroonilaatikko valmistuu myös ilman kiertoilmatoimintoa. Remonttia ei siis kannata tehdä lasten takia. Mutta jos kuitenkin uskoo, että arjen pyörittämisestä selviää paremmin, kun laitteet ja pinnat ovat uusia sekä hienoja, niin sitten ehkä.

Jos kuitenkin vieläkin päätät remointoida, kannattaa siihen varata paljon aikaa ja siihen vielä kolmosen varmuuskerroin käytettyyn aikaan jota kuvittelet tarvitsemasi (toimii monesti myös työelämässä) ja kulujen kasvuun kakkosen varmuuskerroin. On varauduttava (yllättäviin) lisämenoihin ja myös siihen, että remontin aikana ideat lähtevät lentoon ja rahan käyttö sumenee. "nyt kun remontoidaan, laitetaan/vaihdetaan samalla tuo ja tuo.. ton voisi tehdä toisin.. jne". Remontin laajentuminen muihin tiloihin on myös lähempänä kuin kuvittelet. Muut vanhat kohdat alkavat näyttää tosi vanhoilta.

Remontin onnistumisen ehdoton perusedellytys lapsiperheellisellä on, että pienillä lapsilla on järjestettynä hoitopaikka taikka hoitaja. Isommat lapset toki pärjää omatoimisesti, mutta kyllä nekin aikuisen seuraa tarvitsee.

Remonttipäivä ei monestikaan tarkoita edes 8 tehokasta tuntia.. tässä muutama esimerkki:

1. Lapset ja vaimo ovat tänään kotona. Heräät kahdeksan aikaa lapsien käydessä vessassa. Vääntäydyt itsekkin ylös. Aamupalaa ja lastenohjelmia. Lasten katsellessa viidakon ykää, alat levittelemään työkaluja ja pohtimaan mitä pitikään tehdä. Vaimokin saa omat aamutoimet tehtyä ja lähtee lasten kanssa puistoon. Kymmenen aikaa saat rauhassa keskittyä tekemiseen. Ja kuin siivillä, yhtäkkiä pari tuntia on kulunut, sait vanhan altaan, hanan ja pöytälevyt irroitettua. Perhe palaa kotiin ja alkaa valitus nälästä. Keittiö on pois pelistä, joten grilli on ruuanlaittopiste. Sehän on miehen valtakuntaa, joten laitat wokkivihannekset nyyttiin ja hetken päästä lihat grillin. Samalla voi hyvällä omalla tunnolla vetästä oluen. Tulihan sitä pari tuntia hommia paiskottua. Ruokailu tapahtuu kertakäyttöastioista, joten tiskejä ei joudu sentään tiskaamaan. Ruuan jälkeen lapset mankuu trampoliinille, noh mikäs siinä pieni ruokalepo. Samalla hiipii syyllisyys tekemättömistä töistä ja tiukalle asetetusta aikataulusta. Lapsille tarvitsee laittaa Youtube-videot pyörimään. Saa taas tehdä remonttia, kunhan ei liikaa metelöi. Iltapäivällä lapsille hiipii nälkä uudestaan, koska heille ei wokkivihannekset kelvanneet ja makkarakin oli liian mausteista tällä kertaa. Onneksi jääkaapista löytyy maksalaatikkoa ja raejuustoa. Saat vielä hetken jatkaa hommia, kunnes alkaa ketuttamaan niin paljon että nyt saa riittää, keittiö on kuitenkin purettu. Kymmenen tunnin aikana remonttiin meni enintään viisi tuntia ja loput vain meni johonkin. Loppuilta rakennetaan hiekkalinnaa puistossa. Se valmistuu ainakin nopeasti.

2. Tänään tarvisi saada piikattua vanha laatoitus pois, joten päätät viedä lapset vanhemmille. Päivässä ei kuitenkaan saa aikaan eilistä enemään, nimittäin aamutoimien jälkeen kuskaat lapset mummulaan, mutta jäät suustasi kiinni selittämään mitä et saanut eilen tehtyä mutta jostain kumman syystä tänään saat ihmeitä aikaan. Paluumatkalla muistat että tarvitset seuraavien päivien aikana työkaluja lisää, joten päätät käydä rautakaupassa samalla. Myyjiä ei näy missään tai palvelevat muita, et löydä tarvitsemaasi ja palaat (puoli)tyhjin käsin kotiin. Vaimo jäi kotiin auttamaan, mutta huomaa kuitenkin että tämän päivän ruokahuolto on puutteellinen, joten lähdetään vetämään lounasta läheiseen lounaspaikkaan. Ajattelet syöväsi kunnolla että varmasti jaksaa painaa hommia iltaan asti. Todellisuudessa syöt liikaa eikä aivot toimi seuraavaan tuntiin. Palattuasi kotiin on aika tehdä töitä, mutta kello on jo yksi. Jos haluat tehdä remonttia 8 tuntia, pitäisi lopetella yhdeksältä illalla. Äitisi mainitsi aamulla että menee kuudelta naurujoogaan, joten voi tuoda lapset samalla kotiin. Itseä ei paljon naurata. Aikaa viisi tuntia josta loppu pitää jättää siivoukselle, asummehan remontin keskellä.

3. Peräkärry on täyttynyt laatta ja tiilijätteestä. Puhut lapsille kaatopaikasta. No hehän ovat intoa piukassa että sinne pitää päästä. Koko perhe tyhjentämään kärryä. Tässä reissussa menee matkoineen yli tunti. Taivaalle tulee tummia pilviä ja peräkärry kastuu. Paluumatkalla piti hakea yksi kipsilevy, koska välitilan laatat eivät lähteneet suosiolla irti. Sadetta odotellessa rakennat lasten kanssa legoilla, ja taas tulee valmista "vartissa", helpottavaa että edes joku asia luonaa. Ruokahuolto kolkuttaa taas. Ruuanlaittopiste on edelleen ulkona, tai vaihtoehtoisesti mikroruokaa. Päätät mennä sateeseen paistamaan makkaraa. Tällä kertaa sitä ihan tavallista kabanossia jotta kelpaa myös lapsille. Paistaa se aurinko risukasaankin, saat kuivattua peräkärryn ja lähdettyä rautakauppaan. Palattuasi kotiin, appiukko on tullut katsastamaan tilannetta. Auttava käsipari on tarpeen, nimittäin isoja levyjä on hankala käsitellä yksin. Saumoihin tasoitetta ja siinä se päivä taas meni.

4. Aikaisemmista päivistä oppineena vaimo ehdottaa että lapset menevät heidän vanhemmilleen yökylään. Ajatus houkuttaa, nythän saadaan paljon aikaiseksi, on koko ilta ja seuraava päivä aikaa tehdä hommia. Vaimo saa kuitenkin ylipuhuttua että lähden mukaan, mennään samalla kahdestaan vähän kävelylle. Hyvä idea, kahdenkeskinen aika on jäänyt vähälle mutta syyllisyys keskeneräisestä remontista painaa mieltä. Anopin sanat jäävät pyörimään päähän: "taitaa mennä koko kesäloma remontoidessa". Illalla palatessa aloitat tapetoinnin, vaimo on valinnut kohdistustapettia ja minä nuukana olen ostanut vain sen verran tapettia että se riittää juuri ja juuri. Joten joka leikkauksen joutuu miettimään tarkkaan, että hukkapala sopii mahdollisimman tehokkaasti. Vaimo jaksaa auttaa hetken aikaa, mutta kömpii nukkumaan. Menet itsekkin perään, ärräpäät ovat lentäneet jo tarpeeksi, mutta seinällä on vasta neljä vuotaa. Aamulla heräät ihanaan hiljaisuuteen, lapset ovat anoppilassa, joten voit jatkaa kohdistustapetin laittamista. Pari ekaa leikkausta unenpöppörässä mönkään ja ketutus on taattua. Muutama vaakasauma jääkaapin takana ei haittaa, joten homma saa jatkuu. Ja kuin siivillä, tapetointiin meni koko päivä. Pääasia että tuli valmiiksi.

5. Keittiön kiintokalusteet on paikallaan ja keittiö on otettu käyttöön, joten laminaatin voi asentaa. Esikoinen on kysellyt jo kolmatta viikkoa koska sitä uutta lattia laitetaan ja muistuttanut että hän haluaa sitten olla mukana asentamassa sitä. Noh, lasta kiinnostaa seurata vierestä ehkäpä kolme riviä lattian latomista. Homma etenee tuskastuttavan hitaasti vaikka ostit kalliin laminaattileikkurin ja olit henkisesti valmistautunut lukemalla laminaatin asennusohjetta moneen kertaan. Lapset menee vaimon kanssa ulkoilemaan joten saan jatkaa hommia itsenäisesti, syystäkin, nimittäin lukkolaminaatin tiivisteaineen käry täyttyy koko kämppään, onneksi tänää on tuulinen päivä, kämppään saadaan kunnon ristiveto. Illan suussa lattiasta puuttuu vielä puolet. Seuraavana päivänä lapset saavat mennä taas mummulaan, jotta lattia tulee varmasti valmiiksi, nimittäin huomaat että joudut purkamaan puolet lattiasta jotta saat yhden aukinaisen sauman kiinni..

Ja niin remonttipäivät jatkuvat ja jatkuvat. Valtava riittämättömyyden tunne vain kasvaa entisestään. Pakko myöntää että tämä remontti ei tule valmiiksi neljässä viikossa, joten viimeinen viikko jätetään lomailuun perheen parissa.

Kesäloman loputtua huomaat ruohon olleen ajamatta neljä viikkoa. Kasvimaalla kasvaa enää rikkaruohot, kun et ole ehtinyt kitkemään saati kastelemaan keväällä kovalla vaivalla perustettua laatikkoviljelmää. Huokaiset helpotuksesta kun et ehtinyt etkä muistanut laittaa rastasverkkoa kunnolla marjapensaiden päälle, eipähän tarvi niitäkään kerätä, linnut hoiti homman. Parta on kasvanut niin että lapset eivät enää tunnista ja vaimo huomauttelee reuhkasta päivittäin. Töihin palatessa remontista on jäänyt vielä listojen laittoa ja kalusteiden maalaus. Keskeneräistä saa vielä tovin katsella, nimittäin normaalin päivätyön lisäksi remontointi on vieläkin mahdottomampaa..

Etukäteen ei tullut mieleenkään, että 15 neliön klinkerilattian poistoon menee kaksi päivää (piti päivässä olla klaari), tapettien vaihtoon kolme päivää (piti mennä yksi ilta), lattialieden korvaaminen erillisuunilla ja tasoliedellä otti todella paljon aikaa, 42 neliön laminaattilattian asentamiseen meni pari päivää (piti päivässä olla valmis) ja niin edelleen. Lähes kaikki työvaiheet ottivat aina pienen opettelun/totettelun ja kun homma alkoi luonaamaan olikin seuraavan homman vuoro. Ei kovinkaan tehokasta, mutta silti halvempaa kuin ulkopuolisen palkaaminen.

Tällaiselle konttorirotalle remonttihommat ovat hyvää irtaantumista normaaleista työkuvioista. Työasiat eivät kerinneet tulemaan ajatuksiin juuri lainkaan. Läppäriä tuli käytettyä vain muutaman kerran loman aikana. Kesäloma tuntui lomalta, vaikka olikin välillä vaikutti olevan loputonta työleiriä. Remonttiin käytetyllä rahalla olisi koko perhe voinut olla viikon pakettimatkalla etelässä tai kahden omatoimimatkalla. Elämä on valintoja täynnä. Sijoitetun rahan voi kirjata ainakin osittain varallisuuden kasvuun asunnon korkeammalla vakuusarvolla. Lisäksi tuhlailusta kertyi mukavasti vihreä boonusta sekä Norwegian cash pointseja.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Olin kuukauden ilman maksukortteja

Kävipä niin hassusti, että hukkasin käytössäni olleet kaksi pankkikorttia samanaikaisesti kesäkuun alussa. Kortit ovat olleet vähän väliä missä taskussa taikka välissä tahansa. Näin jälkeenpäin piti oikeen ihmetellä kuinka leväperäisesti kortteja olenkaan kuljettanut mukanani. Molemmissa korteissa on neljän tonnin visat sekä lähimaksuominaisuus. Joku näppäräsorminen kerkeisi halutessaan tekemään aika moisen loven talouteen.

Tosiaan, en löytänytkään korttejani enää "mistään". Pari päivää seurasin pienellä jännityksellä alkaako rahaa häipymään, mutta sitten lopulta kuoletin kortit vaikka mitään ei tapahtunut. Uudet tuli runsaan viikon sisällä, mutta päätin, että pidän samalla koko kuukauden korttipaastoa. Perinteisesti olen pidättäytynyt joulukuussa luottopuolesta, jotta vuoden vaihteessa tilit tasaantuvat.

Olen jo pitkään pyrkinyt maksamaan lähes kaikki ostokset luotolla tai lähimaksun kautta debit-puolelta. Minimi kk-eräksi olen asettanut molempin kortteihin sen verran suureksi, että se nollaantuu laskun tullessa. Näin ollen korkoa eikä kuluja pääse muodostumaan (tosin S-pankilla napsahtaa tilinhoitopalkkio vaikka maksaisikin luoton heti pois). Luotolla maksaminen hyödyttää minua OP-bonuksien muodossa, eikä käyttötilille tarvitse siirtää kuukaudessa muutamaa satasta enempää. S-pankin visa on hätävarana.

Vaikka aiemminkin kuljetin mukanani aina käteistä rahaa, tuli kortittomana olosta hiukan orpo tai jopa köyhä fiilis. Toisaalta lompakon paksuus kasvaa joka ostoksen jälkeen, nimittäin kolikoita alkaa tulemaan ihan älyttömästi, sekä setelit muuttuvat pienemmäksi. Lopulta lompakko on täynnä pientä "silppua" ellei niille tee mitään. Mihin niitäkin laittaisi? Toki lasten säästöpossuihin, tuhkakuppiin parkkirahaksi tai seuraavalla ostoskerralla maksaa tasarahalla. Tässä tapauksessa tuli seurattua kassakoneen loppusummaa kuin mikäkin viimisiä rahojaan käyttävä. Kaupan kassajonosta katseet eivät ole mitään iloisia, kun kumoat lompakon sisällön kouraan ja alat laskemaan kolikoita.

Lisäksi tuli huomattua muutama käytännönasia, joita ei aiemmin juurikaan ajatellut. Esimerkiksi toiset kylmäasemat eivät kelpuuta enää seteleitä. Markettien niin käteville omatoimi-pikakassoille on turha mennä ilman pankkikorttia. Ostoksia joutuu enemmän miettimään, entäpä jos käteinen ei riitäkkään enää kassalla. Kortin kanssa tätä ongelmaa ei ollut, tosin en ole kovinkaan impulsiivinen ostaja, mutta jos joku tavara jota luulen/tiedän tarvitsevan ja on riittävän hyvässä tarjouksessa, normaalisti ostaisin sen.

Ilman korttia rahan nostaminen on nykyään melko hankalaa. Pankkikonttoreita on karsittu rankalla kädellä sekä jäljelle olevien aukioloajat voivat olla epäsäännölisiä ainakin kassapalveluiden osalta. Käteistä ei myöskään säilytetä konttoreissa isoja summia, tosin eipä "seinästäkään" voi mahdottomia nostaa kerralla. Omalla kohdalla kotoa löytyi sen verran puskuria, että en lähtenyt lakki kourassa konttoriin.

Kortittomana olosta "viisastuin" ja otin kolmannen luottokortin. Bank Norwegianin luottokortin ottaminen on ollut aiemminkin mielessä ja tässä rytäkässä sen myös tilasin. Ostamisesta saa CashPointseja, joita voi hyödyntää lentolippuja ostaessa. Punainen kortti on nyt ensisijainen maksukortti. Luottokorko on hävyttömän suuri (yli 20%), joten laskun maksamista ei kannata edes harkita luotottaa. Avasin myös talletustilin BankNorwegianiin. Tilille saa 1.75% korkotuoton ja sen talletussuoja on 200 000e saakka Norjan valtion toimesta. Tilisiirrot tapahtuvat parin päivän viiveellä (ainakin Osuuspankista). Talletustililtä ei voi maksaa laskuja.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Liikunnallisia tavoitteita

Viime vuoden lopulla olin itselleni ison kysymyksen edessä. Oli päätettävä menenkö työterveyden vastaanotolle hakemaan (työ)uupumukseen pitkää sairaslomaa vai aloitanko lääkitsemään mieltä kuntoilemalla. Liikunnan lisäämistä puolsi tosiasia, etten ollut harrastanut ns hikiliikuntaa yli neljään vuoteen. Olin laiminlyönyt oman terveyteni. Etusijalle olivat menneet työ, lapset ja vaimo. Lisäksi olin ollut hyvä keksimään tekosyitä itselleni, miksi vähäistäkään omaa aikaa ei voinut käyttää liikkumiseen. Esimerkiksi painoni on normaali, siis minun ei tarvitse kuntoilla. Toki olin ulkoillut päivittäin ja puuhannut mitä milloinkin, mutta kuntoa ylläpitävä tai jopa kohottava liikunta oli jäänyt hävettävän vähäiselle tasolle.

En ole aiemmin tykännyt yksitoikkoisesta juoksemisesta, eikä se nytkään lähtenyt ilman mukavuusalueelta poistumista. Joskus ala-asteikäisenä jouksukilpailuissa sai tyytyä korkeintaan pronssisijaan. Silloin se harmitti ja jopa lannisti. Toisaalta pystyin juoksemaan nopeita pyrähdyksiä muita nopeammin. Joulukuussa pidetyllä talvilomalla pakotin itseni yksin lenkille. Kokeilin hiukan myös juoksemista. Pitkän tauon jälkeen juokseminen tuntui oudolta. Ikään kuin olisin jo unohtanut miten juostaan. Kädet eivät tahtoneet liikkua luonnollisesti. Edelliset viisi vuotta ulkoilu on ollut lähinnä lastenrattaiden työntämistä tai pulkan vetämistä..

Aloitin lyhyistä matkoista, mutta siitä huolimatta ensimmäisen kilometrin jälkeen juoksu oli pakko vaihtaa kävelyyn. Vatsaan pisti kuten 25 vuotta sitten, kuten pikkupoikana maastojuoksukilpailussa. Silloin se ei haitannut mieltä, mutta nyt olin pettynyt itseeni, vaikka tiedostin huonon kuntoni. Talven aikana kävin muutaman kerran viikossa lenkillä normi ulkoilujen lisäksi. Vähitellen juoksun osuutta pystyi pidentämään. Pieni kävely väliin ja taas jaksoi. Loppu keväästä 7km lenkki meni 6min/km vauhtiin yhtäsoittoon. Pidempää en ole vielä ehtinyt koittamaan, mutta tuolla matkalla saa sopivan hyvänolontunteen ja hien kunnolla virtaamaan. Kesäkuun alussa tuli juostua 4km alta 20 minuutin, eli n.5min/km. Tätä nopeampi juoksu ei tunnu omalta, tai ainakaan kunto ei kestä.

Kuntoiluhaaste sai lisämotivaatioita kevään aikana, nimittäin isäni sai sydänkohtauksen. Tämä nosti tunteet pintaan, vaikka hän ei menehtynytkään. Ei pelkästään siksi, että lähiomaisen menetys tuntuu pelottavalta asialta edes miettiä. Isompi pelko tuli omasta fyysisestä kunnosta ja jaksamisesta. Haluanko olla 30 vuoden päästä ylipäätään hengissä? Olenko siinä vaiheessa istunut itseni niin sairaaksi että vapaaherrana olemisen saa unohtaa jo nyt?

Insinööriksi valmistumisestani tulee tänä vuonna 10 vuotta. Olen tänä aikana tehnyt vähintään 16000 tuntia istumatyötä ja tämän päälle istunut työmatkoja yli 3000 tuntia. Kaiken kaikkiaa 10 vuoden aikana olen istunut 19000 tuntia töiden takia, eli noin kaksi vuotta tähän astisesta elämästäni. Huih. Seuraavan 20 vuoden aikana istumista tulisi vielä neljä vuotta elämästäni. Näiden kaikkien päälle tulee toki vapaa-aikana istuskelut.

Niinpä tein itselleni muutaman tavoitteen:
  1. Juosta vähintään 10km viikossa läpi vuoden. Kerralla tai pätkissä.
  2. Osallistua 10km juoksukilpailuun tänä vuonna, tavoiteaika alle tuntiin.
  3. Ensi kevään ajaksi, nostan viikkotavoitteen 3 x 7km 
  4. Osallistua puolimaratoniin (21km) ensi vuonna, tavoiteaika alle kaksi tuntia.
  5. Osallistua maratoniin (42km) ensi vuonna, tavoitteena päästä maaliin.
  6. Tästä eteenpäin itselle sopivalle matkalla per viikko

Ja vielä muutama vinkki juoksemista aloittavalle:
  1. Hanki kunnolliset lenkkarit. Itse ostin aikoinaan alennusmyynneistä laadukkaat lenkkarit.
  2. Hanki juoksuasu. "Kahisevan" tuulipuvun kanssa on ihan turha edes aloittaa.
  3. Aloita lyhyistä pätkistä. Vaihtele juoksun ja kävelyn välillä fiiliksen mukaan.
  4. Harjoittele päkiäjuoksu. Opettelin tämän aikoinaan sen jälkeen kun teloin polveni sählyssä. Alkuun oli pohkeet kipeenä, mutta selvisin. En voisi kuvitella palaavani takaisin kantapääjuoksuun.
  5. Kuuntele kehoa. Jos se kaipaa lepoa, lepää. Jos kuitenkin TV tai känny houkuttelee, vaihda se aika lenkkeilyyn.
  6. Aamulenkki ennen töihin lähtöä tuo enemmän energiaa päivään kuin se kuluttaa.