sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Kelaleikkurin takaisinmaksuaika

Takapihaltamme löytyy noin 150m2 verran nurmikkoa. Ei paljoa, mutta sen verran että joku leikkuri "pitää" olla. Viisi kesää sitä on tullut lyhennettyä entisen asukkaan bensakäyttöisellä ruohonleikkurilla, joka ei toiminut asunnon kauppakirjoja kirjoittaessa. Syynä oli juuttunut pakoventtiili sekä kaasuttimen rikkoontunut läppä ja ryyppy. Lisäksi ostin sytytystulpan. Nämä taisivat olla yhteensä 20e.

Vuotuiset menotkaan eivät ole päätä huimanneet: Kesässä on mennyt noin viisi litraa 98E:tä eli 8 euroa.

Ärsyttävin ominaisuus bensaleikkurissa on sen melu. Toisena tulee haju ja sen saastutus. Ainut hyvä puoli on että sillä voi pidempääkin ruohikkoa leikata, eikä ole niin väliä mitä edessä on, sinne ne kaikki kelpaavat.

Kelaleikkurin plussat on hiljaisuus, käyttökulu 0e ja säilytys ei tarvi paljoa tilaa. Huonoja puolia ovat pitkän tai märän nurmikon leikkuu, sekä jumittaminen käpyjen ja risujen tapauksessa. Järkevä leikkuuala on myös pienempi eikä sillä pysty leikkaamaan niin reunasta kuin perinteisellä ruohonleikkurilla. Itse työntäminen ei ole sen raskaampaa kuin perinteisenkään.

Viime keväänä ostin käytetyn kelaleikkurin, hintaan 40 euroa. Uusi vastaava olisi ollut hieman alta satasen. Olettaen että bensaleikkurin vuotuiset kulut olisi 10e (sisältäen 10 vuoden välein tehtävä 20e huolto). Omassa tapauksessa pitäisi vielä kolme kesää lykkiä kelaleikkuria, jotta investointi on maksanut itsensä.

Tilanne olisi toinen, jos edessä olisi uuden bensaleikkurin osto. 200e kertainvestointi plus 10e vuosikulut tekisi 20 vuoden aikana jo 400e menoerän. Jos sijoittaa 100e alkupääoman, sekä 10e vuosittain vaikkapa Nordnetin kuluttomaan indeksirahastoon olisi 20 vuoden jälkeen melkein tonni koossa!

Kesää odotellessa :)

torstai 3. maaliskuuta 2016

Veroparatiisit ja Suomi

Luin joku aika sitten Jyri Hännisen kirjan: Veroparatiisit ja Suomi - Eli kuinka liituraitamafia pyörittää varjotaloutta ja laskun siitä maksamme me.

Kirjassa käydään läpi veroparatiisitapauksia jotka ovat ilmenneet Suomessa. Kirja tarjoaa rautalankaa aiheesta riittävästi, ehkäpä jopa hieman liikaakin. Pääasia on että asia tulee selväksi. Ihmisten loputon ahneus ja oman edun tavoittelu menee yhteisen hyvän edelle.

Kirjan luettu mieleeni valtasi ristiriitaiset tunteet. Toisaalta uteliaisuus veroparatiiseihin tuli tyydytettyä, koska en ollut aiemmin asiaan juuri kiinnittänyt huomiota. Toisaalta mieleni täyttyi ärtymys, viha ja voimattomuuden tunne. Veroparatiisit eivät mahdu omaan moraaliseen käsitykseen. Uskon että maailma olisi parempi paikka ilman veroparatiiseja.

Sijoittajan kannalta kirjassa tuli yksi tärkeä pointti esille: veroparatiiseihin voidaan kätkeä yrityksen voittoja mutta yhtä hyvin sinne voidaan kätkeä myös tappiot, jotka sitten vaikuttaisivat osakekursseihin ja lopulta jopa konkurssiin.

Ketä tai mikä sitten on ns. liituraitamafia?
Ennen kirjan lukemista ajattelin sen olevan yritysjohtoa tai pankkiireja. Tavallaa.. mutta todellisuudessa liituraitamafia on kirjanpitäjistä, asianajajista ja konsulteista muodostuva alhaisen moraalin omaava ryhmä maanpettureita.

Surkuhupaisinta tässä aiheessa on se, että suomessa on tehty harmaasta taloudesta eräs syntipukki talousongelmiin, mutta samalla rajojen yli valuu miljardi tolkulla rahaa "laillisesti".