Kirjoitin viime vuonna ensimmäisen sijoitusasunnon hankinnasta ja vuokraamisesta. Tästä on kulunut runsas vuosi. Sijoitusasunnon omistaminen ei ole vaivannut mitenkään, vuokra tulee ajallaan eikä murheita ole ollut. Kop kop. Silloin käytin nro1 hankintaan, vs-veroon ja kuluihin yhteensä noin neljä tonnia. Loput vivutin lainalla, jossa osana vakuutena toimii oma kotimme. Tästäkin huolimatta olen pystynyt nukkumaan yöni rauhassa.
Hyvin menneen vuoden jälkeen houkutus seuraavan ostamiseen oli käynyt mielessä useampaan kertaan. Kotimme vapaa vakuus on kivunnut n. 20te, joten max 100te sijoitusasunnon osto olisi mahdollista, kunhan 10% omarahoitusosuus täyttyy. Muutamia kohteita on tullut lisättyä exceliin. Kohteiden tuottoprosentit eivät ole olleet päätähuimaavia, varsinkaan pyyntihinnalla sekä remonttivaran huomioiden. Joten sijoitusasuntokuume ei ole päässyt iskemään. Excel on armoton.
Seuraava sijoitusasunto oli kuitenkin lähempänä kuin arvasin, nimittäin ostimme omaan käyttön halvemman (mutta isomman) asunnon ja jätimme vanhan asuntomme vuokralle. Asunnon arvoon nähden vuokratuotto huitelee 5% nurkilla mutta jos laskee vain tähän astisen sijoitetun pääoman, ollaan pitkälti yli 10% tuotossa. Bruttotuottoprosentti huitelee yli 40% jos tämän sijoitusasunnon "hankintahintaa" käyttää pelkästään uuden kodin hankintakuluja.
Asumme esikaupunkialueella, jossa on paljon oma-, pari- ja rivitaloja. Ei keskustan melua eikä saasteita. Mutta kuitenkin kaipuu rauhallisempaan ympäristöön oli kasvanut. Ennen kaikkea, silmään sopivaan maisemaan. Lisäksi olen kaivannut kunnon harrastetiloja, isoa olohuonetta, omaa työhuonetta ja varastotiloja. Toki nelihenkinen olisi mahtunut asumaan 4h+k paritalossa, mutta miksi tarvisi, jos on mahdollisuus väljempääkin asumiseen, joka täyttää samalla muutkin tarpeet (halut).
Uuden asunnon etsintä ei ole ollut mitenkään aktiivista, tulee vastaan jos on tullakseen. Tällä kertaa nettiin ilmestymisen jälkeen, kolmen viikon päästä ostotarjous oli läpi ja tästä kaksi viikkoa eteenpäin, oli kaupat tehty. Muutto kuukauden päästä.
Järjestelyn mahdollisti aiempien vuosien systemaattinen säästäminen. Nousujohteinen pörssi toki edesautti tilannetta. Salkkuihin tein kunnon tuuletuksen. Siinä saivat lähteä mm. luuseriosakkeet ja kalliit rahastot (myynneistä oma juttu myöhemmin). Myyntejä tein yhtensä n. 20te edestä. Tällä maksoimme uuden kodin omarahoitusosuuden, kaupankäyntikulut sekä vs-veron. Loput lainasi pankki; vakuutena uusi koti, vanha koti sekä luottotakaus pienenä lisämausteena. Melkoinen viritys, mutta mielestäni erittäin onnistunut järjestely.
Verot ja kulut tulevat rokottamaan tämän vuoden nettovarallisuuden kasvua melkoisesti. Mutta toisaalta kahden vuokralaisen turvin nettovarallisuuden kasvu on jatkossa nopeampaa kuin aikaisemmin. Salkuista lunastettu 20te tulee vuokranmaksun yhteydessä takaisin noin kolmessa vuodessa, jos korot eivät nouse tätä ennen, eikä sijoitusasuntoon kohdistu isoja ylimääräisiä kuluja.
Suurimmalta osin varallisuus on kiinni sijoitusasunnoissa, tuottamassa lisää varallisuutta lyhentyvin lainojen mukana. Sijoitusasuntojen kassavirta on positiivinen, joten sijoitusasuntolainojen lyhennysten jälkeen jää vielä rahaa sijoittamiseen, lisälyhennyksiin tai vaan elämiseen.
Yhteenvetona voisi todeta, että tase laitettiin töihin todenteolla ja varaustumisen vauhtiin tuli toinen vaihde päälle. Toisaalta, isomman talon kulut ovat isommat, sekä vanha talo kaipaa remontteja. Joten aika näyttää kuinka järkevää tämä oli taloudellisesti. Ainakin tietää miksi käydä töissä. Neljännesmiljoona lainaa on maksettava myös joskus takaisin. Tosin tästä puolet on ns. hyvää lainaa, eli sijoitusasuntoja varten.
maanantai 23. lokakuuta 2017
torstai 28. syyskuuta 2017
Mikä onkaan todellinen nettituntiansio?
Olen ollut kymmenen vuotta insinöörinä ja työskennellyt koko tuon ajan alan hommissa. Kuukausipalkkani on keskivertotasoa, ottaen huomioon asuinpaikan ja valmistumisvuoden. 7,5 tunnin päivätyöllä bruttotuntipalkaksi tulee noin 25e. Ihan kivalta tuntuu, mutta..
Mitä enemmän tienaat sitä enemmän maksat veroja. 48k vuosiansioilla veroa menee eläke- ja työttömyysmaksut mukaanlukien noin 33% riippuen asuinpaikkakunnasta ja kirkkoon kuulumisesta. Nettotuntipalkaksi tulee noin 17e. Tämäkin on vielä ihan kiva, mutta..
Töihin meneminen maksaa, varsinkin omalla autolla meneminen. 160e/kk kulu tiputtaa eurolla nettotuntiansioita ja 320e/kk vastaavasti kahdella jne. Itsellä menee löpöön150-200e/kk sekä muihin auton menoihin 200e/kk, joten tämä "luksustuote" tiputtaa tuntiansiota 2,5 eurolla. Vielä jää käteen 14,5e tunnista, mutta..
Jokainen työpäivä vaatii aikaa työmatkoihin ja lounastauon. Omalta kohdalta näihin menee yhteensä kaksi tuntia, joten yhden työpäivän pituus on 9,5 tuntia. Kuukaudessa töissä käyminen ei olekkaan vain 160 tuntia, vaan yhteensä siihen menee jopa 200 tuntia.
Lopullinen nettotuntiansio onkin paljon vähemmän kuin äkkiseltään ajattelee. Omalla kohdalla se on noin 11,6 euroa tunnilta. Ei paljon naurata valkokaulusköyhällistönä oleilu.
Ilman autoa, lyhyemmällä työmatkalla mutta puolta pienemmällä brutto kk-palkkalla työtunnista jäisi melkein sama raha käteen.
Oman nettotuntiansion voit laskea seuraavalla kaavalla:
(netto kk-palkka - työn kulut) / (päivän työtunnit + lounas + työmatkaan kuluva aika) / 21
Esim1: Toimihenkilö 37,5h viikkotunnilla, uudehkolla autolla töihin 30km päässä olevaan toimistoon
Laskennallinen: 3000e/7,5h/21 = 19,05e/h
Todellinen: (3000e - 500e) / (7,5h + 0,5h + 1h) / 21 = 13,22e/h
Esim2: Työntekijä 30h viikkotunnilla, polkupyörällä 2km päässä olevaan työpaikkaan, ei lounastaukoa
Laskennallinen: 2000e/6h/21 = 15,87e/h
Todellinen: (2000e - 20e) / (6h + 0h + 0,5h) / 21 = 14,51e/h
Näissä esimerkeissä ensimmäinen toki tienaa rahaa enemmän kuin jälkimmäinen, mutta hännellä on vuodessa 500h vähemmän vapaa-aikaa.
Taloudellisesti riippumattoman todellinen nettituntiansio huiteleekin moninkerroin isompana, koska osingot, korot yms maksetaan vaikka ei tikkua laittaisi ristiin, tosin vuokratuloihin joutuu hieman käyttämään vaivaa.
Mitä enemmän tienaat sitä enemmän maksat veroja. 48k vuosiansioilla veroa menee eläke- ja työttömyysmaksut mukaanlukien noin 33% riippuen asuinpaikkakunnasta ja kirkkoon kuulumisesta. Nettotuntipalkaksi tulee noin 17e. Tämäkin on vielä ihan kiva, mutta..
Töihin meneminen maksaa, varsinkin omalla autolla meneminen. 160e/kk kulu tiputtaa eurolla nettotuntiansioita ja 320e/kk vastaavasti kahdella jne. Itsellä menee löpöön150-200e/kk sekä muihin auton menoihin 200e/kk, joten tämä "luksustuote" tiputtaa tuntiansiota 2,5 eurolla. Vielä jää käteen 14,5e tunnista, mutta..
Jokainen työpäivä vaatii aikaa työmatkoihin ja lounastauon. Omalta kohdalta näihin menee yhteensä kaksi tuntia, joten yhden työpäivän pituus on 9,5 tuntia. Kuukaudessa töissä käyminen ei olekkaan vain 160 tuntia, vaan yhteensä siihen menee jopa 200 tuntia.
Lopullinen nettotuntiansio onkin paljon vähemmän kuin äkkiseltään ajattelee. Omalla kohdalla se on noin 11,6 euroa tunnilta. Ei paljon naurata valkokaulusköyhällistönä oleilu.
Ilman autoa, lyhyemmällä työmatkalla mutta puolta pienemmällä brutto kk-palkkalla työtunnista jäisi melkein sama raha käteen.
Oman nettotuntiansion voit laskea seuraavalla kaavalla:
(netto kk-palkka - työn kulut) / (päivän työtunnit + lounas + työmatkaan kuluva aika) / 21
Esim1: Toimihenkilö 37,5h viikkotunnilla, uudehkolla autolla töihin 30km päässä olevaan toimistoon
Laskennallinen: 3000e/7,5h/21 = 19,05e/h
Todellinen: (3000e - 500e) / (7,5h + 0,5h + 1h) / 21 = 13,22e/h
Esim2: Työntekijä 30h viikkotunnilla, polkupyörällä 2km päässä olevaan työpaikkaan, ei lounastaukoa
Laskennallinen: 2000e/6h/21 = 15,87e/h
Todellinen: (2000e - 20e) / (6h + 0h + 0,5h) / 21 = 14,51e/h
Näissä esimerkeissä ensimmäinen toki tienaa rahaa enemmän kuin jälkimmäinen, mutta hännellä on vuodessa 500h vähemmän vapaa-aikaa.
Taloudellisesti riippumattoman todellinen nettituntiansio huiteleekin moninkerroin isompana, koska osingot, korot yms maksetaan vaikka ei tikkua laittaisi ristiin, tosin vuokratuloihin joutuu hieman käyttämään vaivaa.
maanantai 28. elokuuta 2017
Remonttia kesälomalla?
Esikoinen kyselee kesäkuussa useaan otteeseen koska iskä et lähde aamulla töihin. Vastaus on helppoa sanoa kalenteripäivinä, mutta samalla vastaus on vaikea, koska vaimoni oli saanut minut ylipuhuttua tekemään "pientä pintaremonttia" kesälomalla. Vähän keittiön päivitystä; saarekkeen purku sekä lattian, tasojen ja välitilan vaihtoa.. Viikossa kaiken piti olla valmista :)
Kuinkas sitten kävikään...
Ensinnäkin kahden pienen lapsen kanssa ei kannata edes harkita remonttia, saati itse tekeväsi sitä. Pelkästään rautakaupassa käynti lasten kanssa pitäisi laittaa hälytyskelloja soimaan, et pysty hetkeäkään keskittymään tai miettimään remonttikohteeseen mahdollisesti tulevia ratkaisuja taikka muistamaan kotiin jätetyn ostoslistan sisältöä. Palaat rautakaupasta turhautuneena kun tiedät puolet tavaroista puuttuvan. Eipä sinne autoon olisi kuitenkaan mitään mahtunut.
Toiseksi lapset eivät kaipaa uutta tapettia, vanhaankin voidaan piirtää tai ainakaan sen töhrimisestä vanhemmat eivät ottaisi niin suurta hepulia. Lapset eivät kaipaa uutuuttaan hohtavaa lattiaa, koska vanhaa olisi voinut naarmuttaa mutta uutta ei saa. Lapsia ei kiinnosta kodinkoneen vuosiluku taikka onko jääkaapissa ledivalot vai ei. Kylmäkoneiden kellastuneet kahvat eivät vaikuta maidon makuun. Pysyvästi likaisella hellalevyllä kaurapuuro valmistuu siinä missä uutuuttaan kiiltävällä induktiotasolla. Makaroonilaatikko valmistuu myös ilman kiertoilmatoimintoa. Remonttia ei siis kannata tehdä lasten takia. Mutta jos kuitenkin uskoo, että arjen pyörittämisestä selviää paremmin, kun laitteet ja pinnat ovat uusia sekä hienoja, niin sitten ehkä.
Jos kuitenkin vieläkin päätät remointoida, kannattaa siihen varata paljon aikaa ja siihen vielä kolmosen varmuuskerroin käytettyyn aikaan jota kuvittelet tarvitsemasi (toimii monesti myös työelämässä) ja kulujen kasvuun kakkosen varmuuskerroin. On varauduttava (yllättäviin) lisämenoihin ja myös siihen, että remontin aikana ideat lähtevät lentoon ja rahan käyttö sumenee. "nyt kun remontoidaan, laitetaan/vaihdetaan samalla tuo ja tuo.. ton voisi tehdä toisin.. jne". Remontin laajentuminen muihin tiloihin on myös lähempänä kuin kuvittelet. Muut vanhat kohdat alkavat näyttää tosi vanhoilta.
Remontin onnistumisen ehdoton perusedellytys lapsiperheellisellä on, että pienillä lapsilla on järjestettynä hoitopaikka taikka hoitaja. Isommat lapset toki pärjää omatoimisesti, mutta kyllä nekin aikuisen seuraa tarvitsee.
Remonttipäivä ei monestikaan tarkoita edes 8 tehokasta tuntia.. tässä muutama esimerkki:
1. Lapset ja vaimo ovat tänään kotona. Heräät kahdeksan aikaa lapsien käydessä vessassa. Vääntäydyt itsekkin ylös. Aamupalaa ja lastenohjelmia. Lasten katsellessa viidakon ykää, alat levittelemään työkaluja ja pohtimaan mitä pitikään tehdä. Vaimokin saa omat aamutoimet tehtyä ja lähtee lasten kanssa puistoon. Kymmenen aikaa saat rauhassa keskittyä tekemiseen. Ja kuin siivillä, yhtäkkiä pari tuntia on kulunut, sait vanhan altaan, hanan ja pöytälevyt irroitettua. Perhe palaa kotiin ja alkaa valitus nälästä. Keittiö on pois pelistä, joten grilli on ruuanlaittopiste. Sehän on miehen valtakuntaa, joten laitat wokkivihannekset nyyttiin ja hetken päästä lihat grillin. Samalla voi hyvällä omalla tunnolla vetästä oluen. Tulihan sitä pari tuntia hommia paiskottua. Ruokailu tapahtuu kertakäyttöastioista, joten tiskejä ei joudu sentään tiskaamaan. Ruuan jälkeen lapset mankuu trampoliinille, noh mikäs siinä pieni ruokalepo. Samalla hiipii syyllisyys tekemättömistä töistä ja tiukalle asetetusta aikataulusta. Lapsille tarvitsee laittaa Youtube-videot pyörimään. Saa taas tehdä remonttia, kunhan ei liikaa metelöi. Iltapäivällä lapsille hiipii nälkä uudestaan, koska heille ei wokkivihannekset kelvanneet ja makkarakin oli liian mausteista tällä kertaa. Onneksi jääkaapista löytyy maksalaatikkoa ja raejuustoa. Saat vielä hetken jatkaa hommia, kunnes alkaa ketuttamaan niin paljon että nyt saa riittää, keittiö on kuitenkin purettu. Kymmenen tunnin aikana remonttiin meni enintään viisi tuntia ja loput vain meni johonkin. Loppuilta rakennetaan hiekkalinnaa puistossa. Se valmistuu ainakin nopeasti.
2. Tänään tarvisi saada piikattua vanha laatoitus pois, joten päätät viedä lapset vanhemmille. Päivässä ei kuitenkaan saa aikaan eilistä enemään, nimittäin aamutoimien jälkeen kuskaat lapset mummulaan, mutta jäät suustasi kiinni selittämään mitä et saanut eilen tehtyä mutta jostain kumman syystä tänään saat ihmeitä aikaan. Paluumatkalla muistat että tarvitset seuraavien päivien aikana työkaluja lisää, joten päätät käydä rautakaupassa samalla. Myyjiä ei näy missään tai palvelevat muita, et löydä tarvitsemaasi ja palaat (puoli)tyhjin käsin kotiin. Vaimo jäi kotiin auttamaan, mutta huomaa kuitenkin että tämän päivän ruokahuolto on puutteellinen, joten lähdetään vetämään lounasta läheiseen lounaspaikkaan. Ajattelet syöväsi kunnolla että varmasti jaksaa painaa hommia iltaan asti. Todellisuudessa syöt liikaa eikä aivot toimi seuraavaan tuntiin. Palattuasi kotiin on aika tehdä töitä, mutta kello on jo yksi. Jos haluat tehdä remonttia 8 tuntia, pitäisi lopetella yhdeksältä illalla. Äitisi mainitsi aamulla että menee kuudelta naurujoogaan, joten voi tuoda lapset samalla kotiin. Itseä ei paljon naurata. Aikaa viisi tuntia josta loppu pitää jättää siivoukselle, asummehan remontin keskellä.
3. Peräkärry on täyttynyt laatta ja tiilijätteestä. Puhut lapsille kaatopaikasta. No hehän ovat intoa piukassa että sinne pitää päästä. Koko perhe tyhjentämään kärryä. Tässä reissussa menee matkoineen yli tunti. Taivaalle tulee tummia pilviä ja peräkärry kastuu. Paluumatkalla piti hakea yksi kipsilevy, koska välitilan laatat eivät lähteneet suosiolla irti. Sadetta odotellessa rakennat lasten kanssa legoilla, ja taas tulee valmista "vartissa", helpottavaa että edes joku asia luonaa. Ruokahuolto kolkuttaa taas. Ruuanlaittopiste on edelleen ulkona, tai vaihtoehtoisesti mikroruokaa. Päätät mennä sateeseen paistamaan makkaraa. Tällä kertaa sitä ihan tavallista kabanossia jotta kelpaa myös lapsille. Paistaa se aurinko risukasaankin, saat kuivattua peräkärryn ja lähdettyä rautakauppaan. Palattuasi kotiin, appiukko on tullut katsastamaan tilannetta. Auttava käsipari on tarpeen, nimittäin isoja levyjä on hankala käsitellä yksin. Saumoihin tasoitetta ja siinä se päivä taas meni.
4. Aikaisemmista päivistä oppineena vaimo ehdottaa että lapset menevät heidän vanhemmilleen yökylään. Ajatus houkuttaa, nythän saadaan paljon aikaiseksi, on koko ilta ja seuraava päivä aikaa tehdä hommia. Vaimo saa kuitenkin ylipuhuttua että lähden mukaan, mennään samalla kahdestaan vähän kävelylle. Hyvä idea, kahdenkeskinen aika on jäänyt vähälle mutta syyllisyys keskeneräisestä remontista painaa mieltä. Anopin sanat jäävät pyörimään päähän: "taitaa mennä koko kesäloma remontoidessa". Illalla palatessa aloitat tapetoinnin, vaimo on valinnut kohdistustapettia ja minä nuukana olen ostanut vain sen verran tapettia että se riittää juuri ja juuri. Joten joka leikkauksen joutuu miettimään tarkkaan, että hukkapala sopii mahdollisimman tehokkaasti. Vaimo jaksaa auttaa hetken aikaa, mutta kömpii nukkumaan. Menet itsekkin perään, ärräpäät ovat lentäneet jo tarpeeksi, mutta seinällä on vasta neljä vuotaa. Aamulla heräät ihanaan hiljaisuuteen, lapset ovat anoppilassa, joten voit jatkaa kohdistustapetin laittamista. Pari ekaa leikkausta unenpöppörässä mönkään ja ketutus on taattua. Muutama vaakasauma jääkaapin takana ei haittaa, joten homma saa jatkuu. Ja kuin siivillä, tapetointiin meni koko päivä. Pääasia että tuli valmiiksi.
5. Keittiön kiintokalusteet on paikallaan ja keittiö on otettu käyttöön, joten laminaatin voi asentaa. Esikoinen on kysellyt jo kolmatta viikkoa koska sitä uutta lattia laitetaan ja muistuttanut että hän haluaa sitten olla mukana asentamassa sitä. Noh, lasta kiinnostaa seurata vierestä ehkäpä kolme riviä lattian latomista. Homma etenee tuskastuttavan hitaasti vaikka ostit kalliin laminaattileikkurin ja olit henkisesti valmistautunut lukemalla laminaatin asennusohjetta moneen kertaan. Lapset menee vaimon kanssa ulkoilemaan joten saan jatkaa hommia itsenäisesti, syystäkin, nimittäin lukkolaminaatin tiivisteaineen käry täyttyy koko kämppään, onneksi tänää on tuulinen päivä, kämppään saadaan kunnon ristiveto. Illan suussa lattiasta puuttuu vielä puolet. Seuraavana päivänä lapset saavat mennä taas mummulaan, jotta lattia tulee varmasti valmiiksi, nimittäin huomaat että joudut purkamaan puolet lattiasta jotta saat yhden aukinaisen sauman kiinni..
Ja niin remonttipäivät jatkuvat ja jatkuvat. Valtava riittämättömyyden tunne vain kasvaa entisestään. Pakko myöntää että tämä remontti ei tule valmiiksi neljässä viikossa, joten viimeinen viikko jätetään lomailuun perheen parissa.
Kesäloman loputtua huomaat ruohon olleen ajamatta neljä viikkoa. Kasvimaalla kasvaa enää rikkaruohot, kun et ole ehtinyt kitkemään saati kastelemaan keväällä kovalla vaivalla perustettua laatikkoviljelmää. Huokaiset helpotuksesta kun et ehtinyt etkä muistanut laittaa rastasverkkoa kunnolla marjapensaiden päälle, eipähän tarvi niitäkään kerätä, linnut hoiti homman. Parta on kasvanut niin että lapset eivät enää tunnista ja vaimo huomauttelee reuhkasta päivittäin. Töihin palatessa remontista on jäänyt vielä listojen laittoa ja kalusteiden maalaus. Keskeneräistä saa vielä tovin katsella, nimittäin normaalin päivätyön lisäksi remontointi on vieläkin mahdottomampaa..
Etukäteen ei tullut mieleenkään, että 15 neliön klinkerilattian poistoon menee kaksi päivää (piti päivässä olla klaari), tapettien vaihtoon kolme päivää (piti mennä yksi ilta), lattialieden korvaaminen erillisuunilla ja tasoliedellä otti todella paljon aikaa, 42 neliön laminaattilattian asentamiseen meni pari päivää (piti päivässä olla valmis) ja niin edelleen. Lähes kaikki työvaiheet ottivat aina pienen opettelun/totettelun ja kun homma alkoi luonaamaan olikin seuraavan homman vuoro. Ei kovinkaan tehokasta, mutta silti halvempaa kuin ulkopuolisen palkaaminen.
Tällaiselle konttorirotalle remonttihommat ovat hyvää irtaantumista normaaleista työkuvioista. Työasiat eivät kerinneet tulemaan ajatuksiin juuri lainkaan. Läppäriä tuli käytettyä vain muutaman kerran loman aikana. Kesäloma tuntui lomalta, vaikka olikin välillä vaikutti olevan loputonta työleiriä. Remonttiin käytetyllä rahalla olisi koko perhe voinut olla viikon pakettimatkalla etelässä tai kahden omatoimimatkalla. Elämä on valintoja täynnä. Sijoitetun rahan voi kirjata ainakin osittain varallisuuden kasvuun asunnon korkeammalla vakuusarvolla. Lisäksi tuhlailusta kertyi mukavasti vihreä boonusta sekä Norwegian cash pointseja.
Kuinkas sitten kävikään...
Ensinnäkin kahden pienen lapsen kanssa ei kannata edes harkita remonttia, saati itse tekeväsi sitä. Pelkästään rautakaupassa käynti lasten kanssa pitäisi laittaa hälytyskelloja soimaan, et pysty hetkeäkään keskittymään tai miettimään remonttikohteeseen mahdollisesti tulevia ratkaisuja taikka muistamaan kotiin jätetyn ostoslistan sisältöä. Palaat rautakaupasta turhautuneena kun tiedät puolet tavaroista puuttuvan. Eipä sinne autoon olisi kuitenkaan mitään mahtunut.
Toiseksi lapset eivät kaipaa uutta tapettia, vanhaankin voidaan piirtää tai ainakaan sen töhrimisestä vanhemmat eivät ottaisi niin suurta hepulia. Lapset eivät kaipaa uutuuttaan hohtavaa lattiaa, koska vanhaa olisi voinut naarmuttaa mutta uutta ei saa. Lapsia ei kiinnosta kodinkoneen vuosiluku taikka onko jääkaapissa ledivalot vai ei. Kylmäkoneiden kellastuneet kahvat eivät vaikuta maidon makuun. Pysyvästi likaisella hellalevyllä kaurapuuro valmistuu siinä missä uutuuttaan kiiltävällä induktiotasolla. Makaroonilaatikko valmistuu myös ilman kiertoilmatoimintoa. Remonttia ei siis kannata tehdä lasten takia. Mutta jos kuitenkin uskoo, että arjen pyörittämisestä selviää paremmin, kun laitteet ja pinnat ovat uusia sekä hienoja, niin sitten ehkä.
Jos kuitenkin vieläkin päätät remointoida, kannattaa siihen varata paljon aikaa ja siihen vielä kolmosen varmuuskerroin käytettyyn aikaan jota kuvittelet tarvitsemasi (toimii monesti myös työelämässä) ja kulujen kasvuun kakkosen varmuuskerroin. On varauduttava (yllättäviin) lisämenoihin ja myös siihen, että remontin aikana ideat lähtevät lentoon ja rahan käyttö sumenee. "nyt kun remontoidaan, laitetaan/vaihdetaan samalla tuo ja tuo.. ton voisi tehdä toisin.. jne". Remontin laajentuminen muihin tiloihin on myös lähempänä kuin kuvittelet. Muut vanhat kohdat alkavat näyttää tosi vanhoilta.
Remontin onnistumisen ehdoton perusedellytys lapsiperheellisellä on, että pienillä lapsilla on järjestettynä hoitopaikka taikka hoitaja. Isommat lapset toki pärjää omatoimisesti, mutta kyllä nekin aikuisen seuraa tarvitsee.
Remonttipäivä ei monestikaan tarkoita edes 8 tehokasta tuntia.. tässä muutama esimerkki:
1. Lapset ja vaimo ovat tänään kotona. Heräät kahdeksan aikaa lapsien käydessä vessassa. Vääntäydyt itsekkin ylös. Aamupalaa ja lastenohjelmia. Lasten katsellessa viidakon ykää, alat levittelemään työkaluja ja pohtimaan mitä pitikään tehdä. Vaimokin saa omat aamutoimet tehtyä ja lähtee lasten kanssa puistoon. Kymmenen aikaa saat rauhassa keskittyä tekemiseen. Ja kuin siivillä, yhtäkkiä pari tuntia on kulunut, sait vanhan altaan, hanan ja pöytälevyt irroitettua. Perhe palaa kotiin ja alkaa valitus nälästä. Keittiö on pois pelistä, joten grilli on ruuanlaittopiste. Sehän on miehen valtakuntaa, joten laitat wokkivihannekset nyyttiin ja hetken päästä lihat grillin. Samalla voi hyvällä omalla tunnolla vetästä oluen. Tulihan sitä pari tuntia hommia paiskottua. Ruokailu tapahtuu kertakäyttöastioista, joten tiskejä ei joudu sentään tiskaamaan. Ruuan jälkeen lapset mankuu trampoliinille, noh mikäs siinä pieni ruokalepo. Samalla hiipii syyllisyys tekemättömistä töistä ja tiukalle asetetusta aikataulusta. Lapsille tarvitsee laittaa Youtube-videot pyörimään. Saa taas tehdä remonttia, kunhan ei liikaa metelöi. Iltapäivällä lapsille hiipii nälkä uudestaan, koska heille ei wokkivihannekset kelvanneet ja makkarakin oli liian mausteista tällä kertaa. Onneksi jääkaapista löytyy maksalaatikkoa ja raejuustoa. Saat vielä hetken jatkaa hommia, kunnes alkaa ketuttamaan niin paljon että nyt saa riittää, keittiö on kuitenkin purettu. Kymmenen tunnin aikana remonttiin meni enintään viisi tuntia ja loput vain meni johonkin. Loppuilta rakennetaan hiekkalinnaa puistossa. Se valmistuu ainakin nopeasti.
2. Tänään tarvisi saada piikattua vanha laatoitus pois, joten päätät viedä lapset vanhemmille. Päivässä ei kuitenkaan saa aikaan eilistä enemään, nimittäin aamutoimien jälkeen kuskaat lapset mummulaan, mutta jäät suustasi kiinni selittämään mitä et saanut eilen tehtyä mutta jostain kumman syystä tänään saat ihmeitä aikaan. Paluumatkalla muistat että tarvitset seuraavien päivien aikana työkaluja lisää, joten päätät käydä rautakaupassa samalla. Myyjiä ei näy missään tai palvelevat muita, et löydä tarvitsemaasi ja palaat (puoli)tyhjin käsin kotiin. Vaimo jäi kotiin auttamaan, mutta huomaa kuitenkin että tämän päivän ruokahuolto on puutteellinen, joten lähdetään vetämään lounasta läheiseen lounaspaikkaan. Ajattelet syöväsi kunnolla että varmasti jaksaa painaa hommia iltaan asti. Todellisuudessa syöt liikaa eikä aivot toimi seuraavaan tuntiin. Palattuasi kotiin on aika tehdä töitä, mutta kello on jo yksi. Jos haluat tehdä remonttia 8 tuntia, pitäisi lopetella yhdeksältä illalla. Äitisi mainitsi aamulla että menee kuudelta naurujoogaan, joten voi tuoda lapset samalla kotiin. Itseä ei paljon naurata. Aikaa viisi tuntia josta loppu pitää jättää siivoukselle, asummehan remontin keskellä.
3. Peräkärry on täyttynyt laatta ja tiilijätteestä. Puhut lapsille kaatopaikasta. No hehän ovat intoa piukassa että sinne pitää päästä. Koko perhe tyhjentämään kärryä. Tässä reissussa menee matkoineen yli tunti. Taivaalle tulee tummia pilviä ja peräkärry kastuu. Paluumatkalla piti hakea yksi kipsilevy, koska välitilan laatat eivät lähteneet suosiolla irti. Sadetta odotellessa rakennat lasten kanssa legoilla, ja taas tulee valmista "vartissa", helpottavaa että edes joku asia luonaa. Ruokahuolto kolkuttaa taas. Ruuanlaittopiste on edelleen ulkona, tai vaihtoehtoisesti mikroruokaa. Päätät mennä sateeseen paistamaan makkaraa. Tällä kertaa sitä ihan tavallista kabanossia jotta kelpaa myös lapsille. Paistaa se aurinko risukasaankin, saat kuivattua peräkärryn ja lähdettyä rautakauppaan. Palattuasi kotiin, appiukko on tullut katsastamaan tilannetta. Auttava käsipari on tarpeen, nimittäin isoja levyjä on hankala käsitellä yksin. Saumoihin tasoitetta ja siinä se päivä taas meni.
4. Aikaisemmista päivistä oppineena vaimo ehdottaa että lapset menevät heidän vanhemmilleen yökylään. Ajatus houkuttaa, nythän saadaan paljon aikaiseksi, on koko ilta ja seuraava päivä aikaa tehdä hommia. Vaimo saa kuitenkin ylipuhuttua että lähden mukaan, mennään samalla kahdestaan vähän kävelylle. Hyvä idea, kahdenkeskinen aika on jäänyt vähälle mutta syyllisyys keskeneräisestä remontista painaa mieltä. Anopin sanat jäävät pyörimään päähän: "taitaa mennä koko kesäloma remontoidessa". Illalla palatessa aloitat tapetoinnin, vaimo on valinnut kohdistustapettia ja minä nuukana olen ostanut vain sen verran tapettia että se riittää juuri ja juuri. Joten joka leikkauksen joutuu miettimään tarkkaan, että hukkapala sopii mahdollisimman tehokkaasti. Vaimo jaksaa auttaa hetken aikaa, mutta kömpii nukkumaan. Menet itsekkin perään, ärräpäät ovat lentäneet jo tarpeeksi, mutta seinällä on vasta neljä vuotaa. Aamulla heräät ihanaan hiljaisuuteen, lapset ovat anoppilassa, joten voit jatkaa kohdistustapetin laittamista. Pari ekaa leikkausta unenpöppörässä mönkään ja ketutus on taattua. Muutama vaakasauma jääkaapin takana ei haittaa, joten homma saa jatkuu. Ja kuin siivillä, tapetointiin meni koko päivä. Pääasia että tuli valmiiksi.
5. Keittiön kiintokalusteet on paikallaan ja keittiö on otettu käyttöön, joten laminaatin voi asentaa. Esikoinen on kysellyt jo kolmatta viikkoa koska sitä uutta lattia laitetaan ja muistuttanut että hän haluaa sitten olla mukana asentamassa sitä. Noh, lasta kiinnostaa seurata vierestä ehkäpä kolme riviä lattian latomista. Homma etenee tuskastuttavan hitaasti vaikka ostit kalliin laminaattileikkurin ja olit henkisesti valmistautunut lukemalla laminaatin asennusohjetta moneen kertaan. Lapset menee vaimon kanssa ulkoilemaan joten saan jatkaa hommia itsenäisesti, syystäkin, nimittäin lukkolaminaatin tiivisteaineen käry täyttyy koko kämppään, onneksi tänää on tuulinen päivä, kämppään saadaan kunnon ristiveto. Illan suussa lattiasta puuttuu vielä puolet. Seuraavana päivänä lapset saavat mennä taas mummulaan, jotta lattia tulee varmasti valmiiksi, nimittäin huomaat että joudut purkamaan puolet lattiasta jotta saat yhden aukinaisen sauman kiinni..
Ja niin remonttipäivät jatkuvat ja jatkuvat. Valtava riittämättömyyden tunne vain kasvaa entisestään. Pakko myöntää että tämä remontti ei tule valmiiksi neljässä viikossa, joten viimeinen viikko jätetään lomailuun perheen parissa.
Kesäloman loputtua huomaat ruohon olleen ajamatta neljä viikkoa. Kasvimaalla kasvaa enää rikkaruohot, kun et ole ehtinyt kitkemään saati kastelemaan keväällä kovalla vaivalla perustettua laatikkoviljelmää. Huokaiset helpotuksesta kun et ehtinyt etkä muistanut laittaa rastasverkkoa kunnolla marjapensaiden päälle, eipähän tarvi niitäkään kerätä, linnut hoiti homman. Parta on kasvanut niin että lapset eivät enää tunnista ja vaimo huomauttelee reuhkasta päivittäin. Töihin palatessa remontista on jäänyt vielä listojen laittoa ja kalusteiden maalaus. Keskeneräistä saa vielä tovin katsella, nimittäin normaalin päivätyön lisäksi remontointi on vieläkin mahdottomampaa..
Tällaiselle konttorirotalle remonttihommat ovat hyvää irtaantumista normaaleista työkuvioista. Työasiat eivät kerinneet tulemaan ajatuksiin juuri lainkaan. Läppäriä tuli käytettyä vain muutaman kerran loman aikana. Kesäloma tuntui lomalta, vaikka olikin välillä vaikutti olevan loputonta työleiriä. Remonttiin käytetyllä rahalla olisi koko perhe voinut olla viikon pakettimatkalla etelässä tai kahden omatoimimatkalla. Elämä on valintoja täynnä. Sijoitetun rahan voi kirjata ainakin osittain varallisuuden kasvuun asunnon korkeammalla vakuusarvolla. Lisäksi tuhlailusta kertyi mukavasti vihreä boonusta sekä Norwegian cash pointseja.
lauantai 22. heinäkuuta 2017
Olin kuukauden ilman maksukortteja
Kävipä niin hassusti, että hukkasin käytössäni olleet kaksi pankkikorttia samanaikaisesti kesäkuun alussa. Kortit ovat olleet vähän väliä missä taskussa taikka välissä tahansa. Näin jälkeenpäin piti oikeen ihmetellä kuinka leväperäisesti kortteja olenkaan kuljettanut mukanani. Molemmissa korteissa on neljän tonnin visat sekä lähimaksuominaisuus. Joku näppäräsorminen kerkeisi halutessaan tekemään aika moisen loven talouteen.
Tosiaan, en löytänytkään korttejani enää "mistään". Pari päivää seurasin pienellä jännityksellä alkaako rahaa häipymään, mutta sitten lopulta kuoletin kortit vaikka mitään ei tapahtunut. Uudet tuli runsaan viikon sisällä, mutta päätin, että pidän samalla koko kuukauden korttipaastoa. Perinteisesti olen pidättäytynyt joulukuussa luottopuolesta, jotta vuoden vaihteessa tilit tasaantuvat.
Olen jo pitkään pyrkinyt maksamaan lähes kaikki ostokset luotolla tai lähimaksun kautta debit-puolelta. Minimi kk-eräksi olen asettanut molempin kortteihin sen verran suureksi, että se nollaantuu laskun tullessa. Näin ollen korkoa eikä kuluja pääse muodostumaan (tosin S-pankilla napsahtaa tilinhoitopalkkio vaikka maksaisikin luoton heti pois). Luotolla maksaminen hyödyttää minua OP-bonuksien muodossa, eikä käyttötilille tarvitse siirtää kuukaudessa muutamaa satasta enempää. S-pankin visa on hätävarana.
Vaikka aiemminkin kuljetin mukanani aina käteistä rahaa, tuli kortittomana olosta hiukan orpo tai jopa köyhä fiilis. Toisaalta lompakon paksuus kasvaa joka ostoksen jälkeen, nimittäin kolikoita alkaa tulemaan ihan älyttömästi, sekä setelit muuttuvat pienemmäksi. Lopulta lompakko on täynnä pientä "silppua" ellei niille tee mitään. Mihin niitäkin laittaisi? Toki lasten säästöpossuihin, tuhkakuppiin parkkirahaksi tai seuraavalla ostoskerralla maksaa tasarahalla. Tässä tapauksessa tuli seurattua kassakoneen loppusummaa kuin mikäkin viimisiä rahojaan käyttävä. Kaupan kassajonosta katseet eivät ole mitään iloisia, kun kumoat lompakon sisällön kouraan ja alat laskemaan kolikoita.
Lisäksi tuli huomattua muutama käytännönasia, joita ei aiemmin juurikaan ajatellut. Esimerkiksi toiset kylmäasemat eivät kelpuuta enää seteleitä. Markettien niin käteville omatoimi-pikakassoille on turha mennä ilman pankkikorttia. Ostoksia joutuu enemmän miettimään, entäpä jos käteinen ei riitäkkään enää kassalla. Kortin kanssa tätä ongelmaa ei ollut, tosin en ole kovinkaan impulsiivinen ostaja, mutta jos joku tavara jota luulen/tiedän tarvitsevan ja on riittävän hyvässä tarjouksessa, normaalisti ostaisin sen.
Ilman korttia rahan nostaminen on nykyään melko hankalaa. Pankkikonttoreita on karsittu rankalla kädellä sekä jäljelle olevien aukioloajat voivat olla epäsäännölisiä ainakin kassapalveluiden osalta. Käteistä ei myöskään säilytetä konttoreissa isoja summia, tosin eipä "seinästäkään" voi mahdottomia nostaa kerralla. Omalla kohdalla kotoa löytyi sen verran puskuria, että en lähtenyt lakki kourassa konttoriin.
Kortittomana olosta "viisastuin" ja otin kolmannen luottokortin. Bank Norwegianin luottokortin ottaminen on ollut aiemminkin mielessä ja tässä rytäkässä sen myös tilasin. Ostamisesta saa CashPointseja, joita voi hyödyntää lentolippuja ostaessa. Punainen kortti on nyt ensisijainen maksukortti. Luottokorko on hävyttömän suuri (yli 20%), joten laskun maksamista ei kannata edes harkita luotottaa. Avasin myös talletustilin BankNorwegianiin. Tilille saa 1.75% korkotuoton ja sen talletussuoja on 200 000e saakka Norjan valtion toimesta. Tilisiirrot tapahtuvat parin päivän viiveellä (ainakin Osuuspankista). Talletustililtä ei voi maksaa laskuja.
Tosiaan, en löytänytkään korttejani enää "mistään". Pari päivää seurasin pienellä jännityksellä alkaako rahaa häipymään, mutta sitten lopulta kuoletin kortit vaikka mitään ei tapahtunut. Uudet tuli runsaan viikon sisällä, mutta päätin, että pidän samalla koko kuukauden korttipaastoa. Perinteisesti olen pidättäytynyt joulukuussa luottopuolesta, jotta vuoden vaihteessa tilit tasaantuvat.
Olen jo pitkään pyrkinyt maksamaan lähes kaikki ostokset luotolla tai lähimaksun kautta debit-puolelta. Minimi kk-eräksi olen asettanut molempin kortteihin sen verran suureksi, että se nollaantuu laskun tullessa. Näin ollen korkoa eikä kuluja pääse muodostumaan (tosin S-pankilla napsahtaa tilinhoitopalkkio vaikka maksaisikin luoton heti pois). Luotolla maksaminen hyödyttää minua OP-bonuksien muodossa, eikä käyttötilille tarvitse siirtää kuukaudessa muutamaa satasta enempää. S-pankin visa on hätävarana.
Vaikka aiemminkin kuljetin mukanani aina käteistä rahaa, tuli kortittomana olosta hiukan orpo tai jopa köyhä fiilis. Toisaalta lompakon paksuus kasvaa joka ostoksen jälkeen, nimittäin kolikoita alkaa tulemaan ihan älyttömästi, sekä setelit muuttuvat pienemmäksi. Lopulta lompakko on täynnä pientä "silppua" ellei niille tee mitään. Mihin niitäkin laittaisi? Toki lasten säästöpossuihin, tuhkakuppiin parkkirahaksi tai seuraavalla ostoskerralla maksaa tasarahalla. Tässä tapauksessa tuli seurattua kassakoneen loppusummaa kuin mikäkin viimisiä rahojaan käyttävä. Kaupan kassajonosta katseet eivät ole mitään iloisia, kun kumoat lompakon sisällön kouraan ja alat laskemaan kolikoita.
Lisäksi tuli huomattua muutama käytännönasia, joita ei aiemmin juurikaan ajatellut. Esimerkiksi toiset kylmäasemat eivät kelpuuta enää seteleitä. Markettien niin käteville omatoimi-pikakassoille on turha mennä ilman pankkikorttia. Ostoksia joutuu enemmän miettimään, entäpä jos käteinen ei riitäkkään enää kassalla. Kortin kanssa tätä ongelmaa ei ollut, tosin en ole kovinkaan impulsiivinen ostaja, mutta jos joku tavara jota luulen/tiedän tarvitsevan ja on riittävän hyvässä tarjouksessa, normaalisti ostaisin sen.
Ilman korttia rahan nostaminen on nykyään melko hankalaa. Pankkikonttoreita on karsittu rankalla kädellä sekä jäljelle olevien aukioloajat voivat olla epäsäännölisiä ainakin kassapalveluiden osalta. Käteistä ei myöskään säilytetä konttoreissa isoja summia, tosin eipä "seinästäkään" voi mahdottomia nostaa kerralla. Omalla kohdalla kotoa löytyi sen verran puskuria, että en lähtenyt lakki kourassa konttoriin.
Kortittomana olosta "viisastuin" ja otin kolmannen luottokortin. Bank Norwegianin luottokortin ottaminen on ollut aiemminkin mielessä ja tässä rytäkässä sen myös tilasin. Ostamisesta saa CashPointseja, joita voi hyödyntää lentolippuja ostaessa. Punainen kortti on nyt ensisijainen maksukortti. Luottokorko on hävyttömän suuri (yli 20%), joten laskun maksamista ei kannata edes harkita luotottaa. Avasin myös talletustilin BankNorwegianiin. Tilille saa 1.75% korkotuoton ja sen talletussuoja on 200 000e saakka Norjan valtion toimesta. Tilisiirrot tapahtuvat parin päivän viiveellä (ainakin Osuuspankista). Talletustililtä ei voi maksaa laskuja.
maanantai 12. kesäkuuta 2017
Liikunnallisia tavoitteita
Viime vuoden lopulla olin itselleni ison kysymyksen edessä. Oli päätettävä menenkö työterveyden vastaanotolle hakemaan (työ)uupumukseen pitkää sairaslomaa vai aloitanko lääkitsemään mieltä kuntoilemalla. Liikunnan lisäämistä puolsi tosiasia, etten ollut harrastanut ns hikiliikuntaa yli neljään vuoteen. Olin laiminlyönyt oman terveyteni. Etusijalle olivat menneet työ, lapset ja vaimo. Lisäksi olin ollut hyvä keksimään tekosyitä itselleni, miksi vähäistäkään omaa aikaa ei voinut käyttää liikkumiseen. Esimerkiksi painoni on normaali, siis minun ei tarvitse kuntoilla. Toki olin ulkoillut päivittäin ja puuhannut mitä milloinkin, mutta kuntoa ylläpitävä tai jopa kohottava liikunta oli jäänyt hävettävän vähäiselle tasolle.
En ole aiemmin tykännyt yksitoikkoisesta juoksemisesta, eikä se nytkään lähtenyt ilman mukavuusalueelta poistumista. Joskus ala-asteikäisenä jouksukilpailuissa sai tyytyä korkeintaan pronssisijaan. Silloin se harmitti ja jopa lannisti. Toisaalta pystyin juoksemaan nopeita pyrähdyksiä muita nopeammin. Joulukuussa pidetyllä talvilomalla pakotin itseni yksin lenkille. Kokeilin hiukan myös juoksemista. Pitkän tauon jälkeen juokseminen tuntui oudolta. Ikään kuin olisin jo unohtanut miten juostaan. Kädet eivät tahtoneet liikkua luonnollisesti. Edelliset viisi vuotta ulkoilu on ollut lähinnä lastenrattaiden työntämistä tai pulkan vetämistä..
Aloitin lyhyistä matkoista, mutta siitä huolimatta ensimmäisen kilometrin jälkeen juoksu oli pakko vaihtaa kävelyyn. Vatsaan pisti kuten 25 vuotta sitten, kuten pikkupoikana maastojuoksukilpailussa. Silloin se ei haitannut mieltä, mutta nyt olin pettynyt itseeni, vaikka tiedostin huonon kuntoni. Talven aikana kävin muutaman kerran viikossa lenkillä normi ulkoilujen lisäksi. Vähitellen juoksun osuutta pystyi pidentämään. Pieni kävely väliin ja taas jaksoi. Loppu keväästä 7km lenkki meni 6min/km vauhtiin yhtäsoittoon. Pidempää en ole vielä ehtinyt koittamaan, mutta tuolla matkalla saa sopivan hyvänolontunteen ja hien kunnolla virtaamaan. Kesäkuun alussa tuli juostua 4km alta 20 minuutin, eli n.5min/km. Tätä nopeampi juoksu ei tunnu omalta, tai ainakaan kunto ei kestä.
Kuntoiluhaaste sai lisämotivaatioita kevään aikana, nimittäin isäni sai sydänkohtauksen. Tämä nosti tunteet pintaan, vaikka hän ei menehtynytkään. Ei pelkästään siksi, että lähiomaisen menetys tuntuu pelottavalta asialta edes miettiä. Isompi pelko tuli omasta fyysisestä kunnosta ja jaksamisesta. Haluanko olla 30 vuoden päästä ylipäätään hengissä? Olenko siinä vaiheessa istunut itseni niin sairaaksi että vapaaherrana olemisen saa unohtaa jo nyt?
Insinööriksi valmistumisestani tulee tänä vuonna 10 vuotta. Olen tänä aikana tehnyt vähintään 16000 tuntia istumatyötä ja tämän päälle istunut työmatkoja yli 3000 tuntia. Kaiken kaikkiaa 10 vuoden aikana olen istunut 19000 tuntia töiden takia, eli noin kaksi vuotta tähän astisesta elämästäni. Huih. Seuraavan 20 vuoden aikana istumista tulisi vielä neljä vuotta elämästäni. Näiden kaikkien päälle tulee toki vapaa-aikana istuskelut.
Niinpä tein itselleni muutaman tavoitteen:
En ole aiemmin tykännyt yksitoikkoisesta juoksemisesta, eikä se nytkään lähtenyt ilman mukavuusalueelta poistumista. Joskus ala-asteikäisenä jouksukilpailuissa sai tyytyä korkeintaan pronssisijaan. Silloin se harmitti ja jopa lannisti. Toisaalta pystyin juoksemaan nopeita pyrähdyksiä muita nopeammin. Joulukuussa pidetyllä talvilomalla pakotin itseni yksin lenkille. Kokeilin hiukan myös juoksemista. Pitkän tauon jälkeen juokseminen tuntui oudolta. Ikään kuin olisin jo unohtanut miten juostaan. Kädet eivät tahtoneet liikkua luonnollisesti. Edelliset viisi vuotta ulkoilu on ollut lähinnä lastenrattaiden työntämistä tai pulkan vetämistä..
Aloitin lyhyistä matkoista, mutta siitä huolimatta ensimmäisen kilometrin jälkeen juoksu oli pakko vaihtaa kävelyyn. Vatsaan pisti kuten 25 vuotta sitten, kuten pikkupoikana maastojuoksukilpailussa. Silloin se ei haitannut mieltä, mutta nyt olin pettynyt itseeni, vaikka tiedostin huonon kuntoni. Talven aikana kävin muutaman kerran viikossa lenkillä normi ulkoilujen lisäksi. Vähitellen juoksun osuutta pystyi pidentämään. Pieni kävely väliin ja taas jaksoi. Loppu keväästä 7km lenkki meni 6min/km vauhtiin yhtäsoittoon. Pidempää en ole vielä ehtinyt koittamaan, mutta tuolla matkalla saa sopivan hyvänolontunteen ja hien kunnolla virtaamaan. Kesäkuun alussa tuli juostua 4km alta 20 minuutin, eli n.5min/km. Tätä nopeampi juoksu ei tunnu omalta, tai ainakaan kunto ei kestä.
Kuntoiluhaaste sai lisämotivaatioita kevään aikana, nimittäin isäni sai sydänkohtauksen. Tämä nosti tunteet pintaan, vaikka hän ei menehtynytkään. Ei pelkästään siksi, että lähiomaisen menetys tuntuu pelottavalta asialta edes miettiä. Isompi pelko tuli omasta fyysisestä kunnosta ja jaksamisesta. Haluanko olla 30 vuoden päästä ylipäätään hengissä? Olenko siinä vaiheessa istunut itseni niin sairaaksi että vapaaherrana olemisen saa unohtaa jo nyt?
Insinööriksi valmistumisestani tulee tänä vuonna 10 vuotta. Olen tänä aikana tehnyt vähintään 16000 tuntia istumatyötä ja tämän päälle istunut työmatkoja yli 3000 tuntia. Kaiken kaikkiaa 10 vuoden aikana olen istunut 19000 tuntia töiden takia, eli noin kaksi vuotta tähän astisesta elämästäni. Huih. Seuraavan 20 vuoden aikana istumista tulisi vielä neljä vuotta elämästäni. Näiden kaikkien päälle tulee toki vapaa-aikana istuskelut.
Niinpä tein itselleni muutaman tavoitteen:
- Juosta vähintään 10km viikossa läpi vuoden. Kerralla tai pätkissä.
- Osallistua 10km juoksukilpailuun tänä vuonna, tavoiteaika alle tuntiin.
- Ensi kevään ajaksi, nostan viikkotavoitteen 3 x 7km
- Osallistua puolimaratoniin (21km) ensi vuonna, tavoiteaika alle kaksi tuntia.
- Osallistua maratoniin (42km) ensi vuonna, tavoitteena päästä maaliin.
- Tästä eteenpäin itselle sopivalle matkalla per viikko
Ja vielä muutama vinkki juoksemista aloittavalle:
- Hanki kunnolliset lenkkarit. Itse ostin aikoinaan alennusmyynneistä laadukkaat lenkkarit.
- Hanki juoksuasu. "Kahisevan" tuulipuvun kanssa on ihan turha edes aloittaa.
- Aloita lyhyistä pätkistä. Vaihtele juoksun ja kävelyn välillä fiiliksen mukaan.
- Harjoittele päkiäjuoksu. Opettelin tämän aikoinaan sen jälkeen kun teloin polveni sählyssä. Alkuun oli pohkeet kipeenä, mutta selvisin. En voisi kuvitella palaavani takaisin kantapääjuoksuun.
- Kuuntele kehoa. Jos se kaipaa lepoa, lepää. Jos kuitenkin TV tai känny houkuttelee, vaihda se aika lenkkeilyyn.
- Aamulenkki ennen töihin lähtöä tuo enemmän energiaa päivään kuin se kuluttaa.
tiistai 16. toukokuuta 2017
Lomaosakkeesta tuottoa?
Postilaatikkoon on tipahdellut muutaman kerran Holiday Club Resortin mainoslappunen. Lapussa on edullinen tarjous kahden yön majoittumisesta kylpylähotelliin. Tarjouksen ehtona on osallistuminen n. kahden tunnin lomaosakkeiden esittelytilaisuuteen. Tänä keväänä vanhempi muksu on kysellyt koska mentäisiin taas kylpylään. Itselläni oli muutama lomapäivä jäljellä. Vaimokin sai kalenterin järjestymään. Siitä se idea sitten tuli. Mennään kylpylähotelliin kahdeksi vuorokaudeksi hintaan 50e koko perheeltä.
Ennakkoasenne lomaosakkeisiin on ollut jokseenkin neutraali. Ei ole vaan kiinnostanut. Tuttavapiiristäni en tunne ketään jolla sellainen olisi, enkä muista kenenkään niistä mitään kokemuksia kertoneen. Tosin, jos lähtisi aktiivisesti kyselemään, niin pakkohan jollakin jotain tietoa olisi.
Mikä lomaosake on?
Tiivistettynä se on yhden viikon hallintaoikeus yhtiömuotoiseen loma-asuntoon/huoneistoon. Siinä on yhtiövastike ja muut taloyhtiön ominaisuudet. Vastikkeella katetaan käyttökulut ja pienet korjaukset. Isommat hankinnat ja remontit veloitetaan erikseen.
Vastaavanlaisia kokemuksia löysin netistä esim täältä jossa kuvataan lomaosaketta paremmin. Myös Holiday Clubin sivuilta saa jotain tietoa.
Meille jäi ihan positiivinen kuva esittelystä. Tämä toki riippuu paljon myyjästä ja omasta asenteesta. Kaava menee kutakuinkin näin: ensin tarjotaan kahvia, sitten turistaan niitä näitä ja vaihdetaan lomakokemuksia puolin ja toisin. Myyjä ruksaa samanaikaisesti jotain tietoja ja esittää kiinnostunutta. Jossain vaiheessa myyjä käy "koneella" täydentämässä asiakastietoja. Toisin sanoen näillä avainsanoilla jokin toinen myyjä alkaa etsimään sopivaa kohdetta. Mökkeilijälle mökkiä tai kaupunkilomailijalle asuntoa jne. Jos olet esittelyn lopussa vielä kiinnostunut, sinulle tullaan tarjoamaan lomaosaketta.
Jutustelu jatkuu ketjun esittelyllä ja klubin etuja korostamalla. Sitten siirrytään kertomaan itse lomaosakkeen ylivertaisuutta ja korostetaan kohteiden korkealaatuisuutta. Keskimääräinen vastike olisi n.300e ja tällä saisi huoletetonta lomailua. Toisiin paikkoihin on kuulemma jopa jonoa ja osakkeet menevät nopeasti niiden valmistuttua, mene ja tiedä. Lisäksi painotetaan suomalaisten kohteiden korkeaa pistetasoa. Oman viikko-osuuden voisi vaihtaa 2*161e hintaan vaikkapa kahteen viikkoon ulkomailla (Viikon vaihtomaksu on tällä hetkellä 161e). Tai jos ei halua käyttää lainkaan, oman viikon voi antaa vuokralle HCR kautta. Tässä vaiheessa oma kiinnostus heräsi. Samaan hengenvetoon myyjä kertoi etteivät voi myydä näitä sijoitustuotteina. Mutta mieleen tuli väistämättä mielikuva, että kohteen ei tarvitse edes sopia itselle, kunhan vuokraus toimii ja itse käyttäisi ketjun jäsenedut hotellimajoituksessa.. Tämähän alkoi tuntua liian hyvältä ollakseen totta.
Esittelyn edetessä kyselin useampaan otteeseen, että mitä nämä maksaa ja pääseekö näistä eroon. Sekä voisiko nähdä laskelman vuokrauskäytöstä. Näitä tietoja pantattiin loppuunasti. Lopulta myyjä kysyi minkä pistetason osakkeesta olimme kiinnostuneet ja lähti katsomaan "koneelta" sopivaa n. 30000 pisteen kohdetta. Myyjän palatessa mukana oli myös toinen myyjä, joka otti puhemiehen roolin esittelytilaisuudessa..
Jälkimmäinen myyjä suostui kertomaan euroista. Todennäköisesti hän oli valinnut meille "sopivan" kohteen lähtötietojen perusteella. Vastaavanlainen kohde olisi voinut jopa kiinnostaa, ellei etäisyys kotoa olisi ollut yli 3h ajomatkan päässä. En kuitenkaan alkanut heti toppuuttelemaan, joten tämä toinen myyjä kertoi intoa täynnä kuinka heillä olisi nyt tarjolla "juuri" vapautunut, "edullinen" ja "kävisi" myös sijoitukseen koska tämän loma-asunnon viikko olisi kesäkuusta, jolloin sen vuokraaminen olisi "varmaa".
Ruutupaperille oli kirjoitettuna hinta 4800e ja 10 vuoden osamaksulla vain 58e/kk. "Jotta meillä tavallisillakin ihmisillä olisi varaa lomaosakkeeseen", kertoi myyjä. Kohteen vastike olisi "vain" 185e vuodessa. Viikkovuokra pitäisi olla 650e. Nopea päässälasku ja tulos noin 10% vuokratuotto! Samalla hetkellä ruutupaperille ilmestyi laskelma, sisältäen 30% välityspalkkion. Muista kuluista ei kerrottu, mutta viivan alle jäi kuitenkin 270e. Vuosittainen passiivinen tulo joka tulisi 4800e pääomalla, eli yli viiden prosentin bruttotulo. Vuokratulosta menisi toki verotkin, eli nettona tulisi vielä noin 200e. Vielä en lannistunut, mutta keskustelu osakkeesta luopumisesta palautti takaisin maan pinnalle. Nimittäin tämän kohteen myyminen vaatisi 40% välityspalkkion. Toisin sanoen 4800e lomaosakkeen jälleenmyyntiarvo olisi allekirjoitushetkestä eteenpäin vain 2880e. Tosin, tämä kahdentonnin tappio realisoituisi vasta myydessä. Tulevaisuuden tappio tulisi kuitattua noin 10 vuoden kuluessa, olettaen että kohteeseen ei tehtäisi mitään remottia eikä edes huonekaluja uusittaisi.
Vielä hetken aikaa väännettiin aiheesta mutta sitten riitti. Olisi pitänyt ostaa asunto alle 10 minuutin päätöksellä, näkemättä kohdetta taikka saada tarkempia tietoja. Sanoin että tänään ei tule kauppoja. Jälkimmäinen myyjä oli selvästi pettynyt. Ensimmäiselle kieltäytyminen oli ok.
Samana iltana oli helpottunut olo. Ennen esittelyä ei ollut aikomustakaan hankkia lomaosaketta, eikä sitä tullut myöskään hankittua. Ihmettelimme jälkeenpäin että esittelystä ei jäänyt käteen mitään kirjallista materiaalia, ei edes käyntikorttia jos vaikka olisimme tulleet toisiin ajatuksiin yön nukuttua.
Klubiin kuuluvat edut ovat toki houkuttelevan hyviä. Halvemmat hinnat mahdollistavat pienemmän kynnyksen käyttää ketjun kohteita, mutta säästö on suhteellista. Jos käyttää enemmän kuin tarvisi, ei varmasti säästä. Toisaalta jos kokee tarvitsevan runsasta käyttöä, niin silloin toki.
Kenelle lomaosake voisi sopia?
1. Haluat lomailla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Sesonkiajasta joutuu maksamaan enemmän, mutta niin myös vuokraamalla joutuisi. Vähäisellä käytöllä viikko-osake voi olla järkevä vaihtoehto oman ostamiselle. Viikko-osakkeen saa halvemmalla omaa nähden sekä on huolettomampi. Jälkimarkkinoilta saattaa löytyä mieleinen hyvinkin edullisesti.
2. Haluat päästä klubin etujen piiriin hotellikäyttöön. Tällöin kannattaa ostaa halvin mahdollinen lomaosake.
3. Haluat ulkomaanmatkoja hyvällä hintalaatusuhteella. Ostamalla suomalaisen lomaosakkeen sinulla on hyvä vaihtosuhde ulkomaille. Kohteet ovat RCI:n kautta.
4. Varauksella sijoitustoimintaan. Parin tunnin esittelystä on voinut jäädä kertomatta (ja kuulematta) jotain oleellista mikä romuttaa tämän hyvästäkin kohteesta. Sijoitus pitää tehdä hyvin pitkäksi ajaksi, jopa perinnöksi ajatellen.
Jälkimarkkinoilla yksityiset kaupittelevat lomaosakkeitaan murto-osaan niiden hankintahinnasta, joskus jopa annetaan ilmaiseksi. Täysin ymmärretävää, koska kulut juoksee vaikka et käyttäisi lomaosaketta mitenkään. Jos mökkikuume iskee, niin halpa lomaosake voi olla loistava vaihtoehto omalle mökille. Sijoitustoimintaa ajatellen kohteen vuokrattavuus tarvisi olla varmaan ajankohtaan ja etäisyys asuinpaikasta riittävän lähellä, jotta vuokrauksen voisi hoitaa ilman välitystä.
Ennakkoasenne lomaosakkeisiin on ollut jokseenkin neutraali. Ei ole vaan kiinnostanut. Tuttavapiiristäni en tunne ketään jolla sellainen olisi, enkä muista kenenkään niistä mitään kokemuksia kertoneen. Tosin, jos lähtisi aktiivisesti kyselemään, niin pakkohan jollakin jotain tietoa olisi.
Mikä lomaosake on?
Tiivistettynä se on yhden viikon hallintaoikeus yhtiömuotoiseen loma-asuntoon/huoneistoon. Siinä on yhtiövastike ja muut taloyhtiön ominaisuudet. Vastikkeella katetaan käyttökulut ja pienet korjaukset. Isommat hankinnat ja remontit veloitetaan erikseen.
Vastaavanlaisia kokemuksia löysin netistä esim täältä jossa kuvataan lomaosaketta paremmin. Myös Holiday Clubin sivuilta saa jotain tietoa.
Meille jäi ihan positiivinen kuva esittelystä. Tämä toki riippuu paljon myyjästä ja omasta asenteesta. Kaava menee kutakuinkin näin: ensin tarjotaan kahvia, sitten turistaan niitä näitä ja vaihdetaan lomakokemuksia puolin ja toisin. Myyjä ruksaa samanaikaisesti jotain tietoja ja esittää kiinnostunutta. Jossain vaiheessa myyjä käy "koneella" täydentämässä asiakastietoja. Toisin sanoen näillä avainsanoilla jokin toinen myyjä alkaa etsimään sopivaa kohdetta. Mökkeilijälle mökkiä tai kaupunkilomailijalle asuntoa jne. Jos olet esittelyn lopussa vielä kiinnostunut, sinulle tullaan tarjoamaan lomaosaketta.
Jutustelu jatkuu ketjun esittelyllä ja klubin etuja korostamalla. Sitten siirrytään kertomaan itse lomaosakkeen ylivertaisuutta ja korostetaan kohteiden korkealaatuisuutta. Keskimääräinen vastike olisi n.300e ja tällä saisi huoletetonta lomailua. Toisiin paikkoihin on kuulemma jopa jonoa ja osakkeet menevät nopeasti niiden valmistuttua, mene ja tiedä. Lisäksi painotetaan suomalaisten kohteiden korkeaa pistetasoa. Oman viikko-osuuden voisi vaihtaa 2*161e hintaan vaikkapa kahteen viikkoon ulkomailla (Viikon vaihtomaksu on tällä hetkellä 161e). Tai jos ei halua käyttää lainkaan, oman viikon voi antaa vuokralle HCR kautta. Tässä vaiheessa oma kiinnostus heräsi. Samaan hengenvetoon myyjä kertoi etteivät voi myydä näitä sijoitustuotteina. Mutta mieleen tuli väistämättä mielikuva, että kohteen ei tarvitse edes sopia itselle, kunhan vuokraus toimii ja itse käyttäisi ketjun jäsenedut hotellimajoituksessa.. Tämähän alkoi tuntua liian hyvältä ollakseen totta.
Esittelyn edetessä kyselin useampaan otteeseen, että mitä nämä maksaa ja pääseekö näistä eroon. Sekä voisiko nähdä laskelman vuokrauskäytöstä. Näitä tietoja pantattiin loppuunasti. Lopulta myyjä kysyi minkä pistetason osakkeesta olimme kiinnostuneet ja lähti katsomaan "koneelta" sopivaa n. 30000 pisteen kohdetta. Myyjän palatessa mukana oli myös toinen myyjä, joka otti puhemiehen roolin esittelytilaisuudessa..
Jälkimmäinen myyjä suostui kertomaan euroista. Todennäköisesti hän oli valinnut meille "sopivan" kohteen lähtötietojen perusteella. Vastaavanlainen kohde olisi voinut jopa kiinnostaa, ellei etäisyys kotoa olisi ollut yli 3h ajomatkan päässä. En kuitenkaan alkanut heti toppuuttelemaan, joten tämä toinen myyjä kertoi intoa täynnä kuinka heillä olisi nyt tarjolla "juuri" vapautunut, "edullinen" ja "kävisi" myös sijoitukseen koska tämän loma-asunnon viikko olisi kesäkuusta, jolloin sen vuokraaminen olisi "varmaa".
Ruutupaperille oli kirjoitettuna hinta 4800e ja 10 vuoden osamaksulla vain 58e/kk. "Jotta meillä tavallisillakin ihmisillä olisi varaa lomaosakkeeseen", kertoi myyjä. Kohteen vastike olisi "vain" 185e vuodessa. Viikkovuokra pitäisi olla 650e. Nopea päässälasku ja tulos noin 10% vuokratuotto! Samalla hetkellä ruutupaperille ilmestyi laskelma, sisältäen 30% välityspalkkion. Muista kuluista ei kerrottu, mutta viivan alle jäi kuitenkin 270e. Vuosittainen passiivinen tulo joka tulisi 4800e pääomalla, eli yli viiden prosentin bruttotulo. Vuokratulosta menisi toki verotkin, eli nettona tulisi vielä noin 200e. Vielä en lannistunut, mutta keskustelu osakkeesta luopumisesta palautti takaisin maan pinnalle. Nimittäin tämän kohteen myyminen vaatisi 40% välityspalkkion. Toisin sanoen 4800e lomaosakkeen jälleenmyyntiarvo olisi allekirjoitushetkestä eteenpäin vain 2880e. Tosin, tämä kahdentonnin tappio realisoituisi vasta myydessä. Tulevaisuuden tappio tulisi kuitattua noin 10 vuoden kuluessa, olettaen että kohteeseen ei tehtäisi mitään remottia eikä edes huonekaluja uusittaisi.
Vielä hetken aikaa väännettiin aiheesta mutta sitten riitti. Olisi pitänyt ostaa asunto alle 10 minuutin päätöksellä, näkemättä kohdetta taikka saada tarkempia tietoja. Sanoin että tänään ei tule kauppoja. Jälkimmäinen myyjä oli selvästi pettynyt. Ensimmäiselle kieltäytyminen oli ok.
Samana iltana oli helpottunut olo. Ennen esittelyä ei ollut aikomustakaan hankkia lomaosaketta, eikä sitä tullut myöskään hankittua. Ihmettelimme jälkeenpäin että esittelystä ei jäänyt käteen mitään kirjallista materiaalia, ei edes käyntikorttia jos vaikka olisimme tulleet toisiin ajatuksiin yön nukuttua.
Klubiin kuuluvat edut ovat toki houkuttelevan hyviä. Halvemmat hinnat mahdollistavat pienemmän kynnyksen käyttää ketjun kohteita, mutta säästö on suhteellista. Jos käyttää enemmän kuin tarvisi, ei varmasti säästä. Toisaalta jos kokee tarvitsevan runsasta käyttöä, niin silloin toki.
Kenelle lomaosake voisi sopia?
1. Haluat lomailla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Sesonkiajasta joutuu maksamaan enemmän, mutta niin myös vuokraamalla joutuisi. Vähäisellä käytöllä viikko-osake voi olla järkevä vaihtoehto oman ostamiselle. Viikko-osakkeen saa halvemmalla omaa nähden sekä on huolettomampi. Jälkimarkkinoilta saattaa löytyä mieleinen hyvinkin edullisesti.
2. Haluat päästä klubin etujen piiriin hotellikäyttöön. Tällöin kannattaa ostaa halvin mahdollinen lomaosake.
3. Haluat ulkomaanmatkoja hyvällä hintalaatusuhteella. Ostamalla suomalaisen lomaosakkeen sinulla on hyvä vaihtosuhde ulkomaille. Kohteet ovat RCI:n kautta.
4. Varauksella sijoitustoimintaan. Parin tunnin esittelystä on voinut jäädä kertomatta (ja kuulematta) jotain oleellista mikä romuttaa tämän hyvästäkin kohteesta. Sijoitus pitää tehdä hyvin pitkäksi ajaksi, jopa perinnöksi ajatellen.
Jälkimarkkinoilla yksityiset kaupittelevat lomaosakkeitaan murto-osaan niiden hankintahinnasta, joskus jopa annetaan ilmaiseksi. Täysin ymmärretävää, koska kulut juoksee vaikka et käyttäisi lomaosaketta mitenkään. Jos mökkikuume iskee, niin halpa lomaosake voi olla loistava vaihtoehto omalle mökille. Sijoitustoimintaa ajatellen kohteen vuokrattavuus tarvisi olla varmaan ajankohtaan ja etäisyys asuinpaikasta riittävän lähellä, jotta vuokrauksen voisi hoitaa ilman välitystä.
torstai 13. huhtikuuta 2017
Kakkosauton tilinpäätös
Kirjoittelin noin vuosi sitten, että perheemme toinen auto sai lähteä. Miten on pärjätty ja miten tämä näkyi taloudessa?
Vaimoni on edelleen lasten kanssa kotona joten päivittäistä hoitopaikkaan viemistä ja hakemista ei ole. Lisäksi vaimoni on perustanut toiminimen ja tekee töitä kotona. Toiselle autolle ei siis ole ollut suoranaista tarvetta. Itse olen joutunut suunnittelemaan tarkemmin työmatkani ja etäpäivät, joten auto on ollut perheen käytössä silloin kun tarvetta on ollut. Ylimääräistä stressiä tai hampaiden kiristelyä toisen auton puuttuminen ei ole juurikaan aiheuttanut muutamaa kertaa enempää.
Linja-autokortti on ollut ladattuna kokoajan, tämä on maksanut 80e. Vuoden mittaan käytetty noin nelisenkymmentä matkaa. Taxia on tullut käytettyä viisi kertaa, nämä ottivat satasen. Tosin osa niistä olisi toteutunut vaikka pihassa olisi ollut kolme autoa. Perheen ainoaan autoon on tullut lisäkilometrejä, koska vienti ja hakureissuja on syntynyt. Näiden rahallinen menetys on ollut kuitenkin vähäistä. Kaikenkaikkiaan arvioin että toisen auton lähteminen on säästänyt vuodessa 600-700 euroa.
Kakkosauto ehti olemaan hieman yli 9 vuotta. Tästä kolme ensimmäistä vuotta auto oli ainokainen ja ajoin sillä päivittäistä työpaikkalle ajoa noin 1500-2000km kuukaudessa. Tämän jälkeen vaimo käytti autoa työmatkoihinsa muutaman vuoden. Loput neljä vuotta auton mittariin tuli vuodessa 5000km. Kaiken kaikkiaan yhdeksen vuoden aikana ajokilometrejä tuli 107 060. Olen pitänyt kirjaa auton kaikista menoista. Rahaa tuo kulkupeli vei tuossa ajassa yhteensä 25 152 euroa. Kilometriä kohden tästä tulee kuitenkin varsin kohtuullinen 0,235 euron kustannus. Kulujen jakautuminen näkyy seuraavassa piirakassa.
Vuonna 2007 ostettu Nissan Primera 1.6 bensakoneella maksoi 4950e. Vuonna 2016 sain tuosta vielä 950e. Neljä tonnia on paljon rahaa, mutta jaettuna yhdeksälle vuodelle se on "vain" 444e tai 0,037e/km. Uudemmalla autolla pääoman menettäminen olisi paljon enemmän, vastaava ajanjakso voisi olla euroissa kymmenkertainenkin...
Käytetyn auton suurimmat kulut liittyvät sen käyttöön. Bensaan meni 107tkm aikana 10768e eli melko tarkkaan 0,1e/km. Menovettä kului keskimäärin 7,2 litraa satasella. Maantieajossa pääsi kuuden pintaan. Vakuutukset, verot, katsastukset ja autopesulassa käynti veivät yhteensä 6284e 0,059e/km. Liikennevakuutus oli alussa ilman bonuksia ja osakaskokin oli muutaman vuoden.
Käytetty auto kaipaa korjausta ja varaosia. Vastaavasti uutta autoa tulisi helposti vietyä merkkihuoltoon jälleenmyyntiarvoa ajatellen. Huoltoihin vaan menee jos haluaa auton pysyvän ajokunnossa. Nissani oli melko vähävikainen, mutta +200tkm ajetussa autossa tulee väistämättä eteen kulutusosien vaihtoa. Vaihdoin autoon mm. jarrupalat, jarrusatulat taakse, kuskin puolen saranan, iskarit, startin, laturin ja akun. Jarruputkien vaihtamisen teetin korjaamolla. Määräaikaishuollot tein itse, en käyttänyt halvinta öljyä taikka venyttänyt huoltoväliä suosituksia (15tkm) pidemmäksi. Huoltoihin ja varaosiin meni yhteensä 4102 euroa, tämä oli 0,038e/km. Summa sisältää myös rengashankintoja yhteensä 980e sekä 195e CD-MP3-soittimen. Tekemällä huollot itse säästin hiukan, mutta tuntipalkkaa ei kannata laskea itselleen. Tosin auton huoltaminen harrastusmielessä on ihan kivaa vaihtelua konttoritöihin verrattuna.
Kaikki edellä oleva oli puhdasta kulua. Mutta riippuu ajattelutavasta, auto myös toi rahaa. Mahdollisti ylipäätään työssäkäynnin ja sen päälle vielä kodin ja työpaikan välisen matkan verovähenyksiin. Lisäksi auto toi mahdollisuuden saada työnantajalta verottomia kilometrikorvauksia työmatkoista. Näistäkin huolimatta omaa rahaa paloi yhteensä yli 20 tuhatta. Ilmankin olisi voinut tulla toimeen, mutta elämä olisi pitänyt suunnitella/toteuttaa toisin. Rahaa olisi kuitenkin mennyt linja-autokorttiin, takseihin ja mahdollisesti vuokra-autoonkin.
Kymmenen vuotta sitten oman auton ostaminen oli itsestäänselvyys ja jopa "pakollinen". Siinä vaiheessa koulut oli käyty ja siirrytty työelämään. Muita vaihtoehtoja ei tullut edes ajateltua sen enempään. Työssäkäyntipaikkakunnalle muuttaminen ei tuntunut ratkaisulta, joten päivittäisen noin 100km ajamiseen vain tottui. Verovähennysporkkana osaltaan kannusti ajamaan. Muutaman vuoden jälkeen auto vaihtui entistä kalliimpaan autoon jossa oli/on diesel-moottori. Tällä kuvittelin säästäväni, mutta säästöt jäivät kuvitelmiksi. Niistä sitten lisää kun kyseinen auto on ajettu "loppuun".
Auton jääminen kakkosautoksi oli sekin selkiö. Auto oli toimiva ja edullinen pitää. Vaimokin alkoi käymään töissä ja tarvitse kulkupelin siihen. Ensimmäisen lapsen myötä oli vieläkin selkiö että pihassa nököttää edelleen auto, vaikka ajoa tuli enää muutama päivä viikossa.
Vaimoni on edelleen lasten kanssa kotona joten päivittäistä hoitopaikkaan viemistä ja hakemista ei ole. Lisäksi vaimoni on perustanut toiminimen ja tekee töitä kotona. Toiselle autolle ei siis ole ollut suoranaista tarvetta. Itse olen joutunut suunnittelemaan tarkemmin työmatkani ja etäpäivät, joten auto on ollut perheen käytössä silloin kun tarvetta on ollut. Ylimääräistä stressiä tai hampaiden kiristelyä toisen auton puuttuminen ei ole juurikaan aiheuttanut muutamaa kertaa enempää.
Linja-autokortti on ollut ladattuna kokoajan, tämä on maksanut 80e. Vuoden mittaan käytetty noin nelisenkymmentä matkaa. Taxia on tullut käytettyä viisi kertaa, nämä ottivat satasen. Tosin osa niistä olisi toteutunut vaikka pihassa olisi ollut kolme autoa. Perheen ainoaan autoon on tullut lisäkilometrejä, koska vienti ja hakureissuja on syntynyt. Näiden rahallinen menetys on ollut kuitenkin vähäistä. Kaikenkaikkiaan arvioin että toisen auton lähteminen on säästänyt vuodessa 600-700 euroa.
Kakkosauto ehti olemaan hieman yli 9 vuotta. Tästä kolme ensimmäistä vuotta auto oli ainokainen ja ajoin sillä päivittäistä työpaikkalle ajoa noin 1500-2000km kuukaudessa. Tämän jälkeen vaimo käytti autoa työmatkoihinsa muutaman vuoden. Loput neljä vuotta auton mittariin tuli vuodessa 5000km. Kaiken kaikkiaan yhdeksen vuoden aikana ajokilometrejä tuli 107 060. Olen pitänyt kirjaa auton kaikista menoista. Rahaa tuo kulkupeli vei tuossa ajassa yhteensä 25 152 euroa. Kilometriä kohden tästä tulee kuitenkin varsin kohtuullinen 0,235 euron kustannus. Kulujen jakautuminen näkyy seuraavassa piirakassa.
Käytetyn auton suurimmat kulut liittyvät sen käyttöön. Bensaan meni 107tkm aikana 10768e eli melko tarkkaan 0,1e/km. Menovettä kului keskimäärin 7,2 litraa satasella. Maantieajossa pääsi kuuden pintaan. Vakuutukset, verot, katsastukset ja autopesulassa käynti veivät yhteensä 6284e 0,059e/km. Liikennevakuutus oli alussa ilman bonuksia ja osakaskokin oli muutaman vuoden.
Käytetty auto kaipaa korjausta ja varaosia. Vastaavasti uutta autoa tulisi helposti vietyä merkkihuoltoon jälleenmyyntiarvoa ajatellen. Huoltoihin vaan menee jos haluaa auton pysyvän ajokunnossa. Nissani oli melko vähävikainen, mutta +200tkm ajetussa autossa tulee väistämättä eteen kulutusosien vaihtoa. Vaihdoin autoon mm. jarrupalat, jarrusatulat taakse, kuskin puolen saranan, iskarit, startin, laturin ja akun. Jarruputkien vaihtamisen teetin korjaamolla. Määräaikaishuollot tein itse, en käyttänyt halvinta öljyä taikka venyttänyt huoltoväliä suosituksia (15tkm) pidemmäksi. Huoltoihin ja varaosiin meni yhteensä 4102 euroa, tämä oli 0,038e/km. Summa sisältää myös rengashankintoja yhteensä 980e sekä 195e CD-MP3-soittimen. Tekemällä huollot itse säästin hiukan, mutta tuntipalkkaa ei kannata laskea itselleen. Tosin auton huoltaminen harrastusmielessä on ihan kivaa vaihtelua konttoritöihin verrattuna.
Kaikki edellä oleva oli puhdasta kulua. Mutta riippuu ajattelutavasta, auto myös toi rahaa. Mahdollisti ylipäätään työssäkäynnin ja sen päälle vielä kodin ja työpaikan välisen matkan verovähenyksiin. Lisäksi auto toi mahdollisuuden saada työnantajalta verottomia kilometrikorvauksia työmatkoista. Näistäkin huolimatta omaa rahaa paloi yhteensä yli 20 tuhatta. Ilmankin olisi voinut tulla toimeen, mutta elämä olisi pitänyt suunnitella/toteuttaa toisin. Rahaa olisi kuitenkin mennyt linja-autokorttiin, takseihin ja mahdollisesti vuokra-autoonkin.
Kymmenen vuotta sitten oman auton ostaminen oli itsestäänselvyys ja jopa "pakollinen". Siinä vaiheessa koulut oli käyty ja siirrytty työelämään. Muita vaihtoehtoja ei tullut edes ajateltua sen enempään. Työssäkäyntipaikkakunnalle muuttaminen ei tuntunut ratkaisulta, joten päivittäisen noin 100km ajamiseen vain tottui. Verovähennysporkkana osaltaan kannusti ajamaan. Muutaman vuoden jälkeen auto vaihtui entistä kalliimpaan autoon jossa oli/on diesel-moottori. Tällä kuvittelin säästäväni, mutta säästöt jäivät kuvitelmiksi. Niistä sitten lisää kun kyseinen auto on ajettu "loppuun".
Auton jääminen kakkosautoksi oli sekin selkiö. Auto oli toimiva ja edullinen pitää. Vaimokin alkoi käymään töissä ja tarvitse kulkupelin siihen. Ensimmäisen lapsen myötä oli vieläkin selkiö että pihassa nököttää edelleen auto, vaikka ajoa tuli enää muutama päivä viikossa.
perjantai 24. maaliskuuta 2017
Taloudellinen turva, riippumattomuus ja vapaus
Viime vuonna luin paksun opuksen säästämisestä. Raha: peli haltuun -kirjan on kirjoittanut Tony Robbins. Kirjassa esitetään 7 askelta taloudellisen vapauteen (Financial Freedom), eli taloudellinen tila, jossa voi tehdä mitä haluaa. Oma tavoite ei ole ollut aiemmin ihan näin kunnianhimoinen, "vain" taloudellinen riippumattomus. Tästä huolimatta, kirjan innoittamana asetin itselleni kolme pitkän ajan taloustavoitetta.
1. Taloudellinen turva
Taloudellisesta turvasta puhuttaessa voidaan tarkoittaa hätävarapuskuria joka riittää muutamaksi kuukaudeksi. Itse kuitenkin tarkoitan taloudellista tilaa, jossa passiiviset tulot kattavat välttämättömät menot elämiseen (asumisen, ruuan ja välttämättömät vakuutukset). Omistusasumisessa asumismenoihin kuuluvat myös asuntolainan korot, vuokralla asuessa vuokra. Omat ns. pakolliset menot ovat olleet noin 700e/kk, tästä tulee 8400e vuodessa. Tämän kulutuksen kattaisi noin 210ke sijoituksilla jotka tuottavat vähintään 4%. Tätä kutsutaan 4% säännöksi (the 4% rule). Tosin tämä "nyrkkisääntö" on saanut kritiikkiä osaltaan. Eikä suotta, laskumarkinoilla hatusta saa pitää lujaa kiinni, eikä tuottoja välttämättä saada riittävästi, jolloin joudutaan syömään pääomaa. Tätä riskiä voi pienentää hajauttamalla sijoitukset osakkeisiin, asuntoihin ja korkotuotteisiin.
2. Taloudellinen riippumattomuus
Turvan jälkeen aletaan kattamaan myös muita menoja ja lopulta kaikki tarpeelliset menot. Riippumattomuuden tasolla sijoitettu pääoma tuottaa passiivista tuloa niin paljon, että ansiotuloja taikka yhteiskunnan tukia ei enää tarvita tavanomaiseen elämään. Tässä alkaa olemaan paljon hajontaa ihmispersoonan ja tarpeiden osalta. Omat ns. muut menot ovat olleet noin 800e/kk. Tähän tarvitaan noin 240ke lisää sijoitusvarallisuutta 4% säännöllä. Todennäköisesti 450ke omaisuuden turvin ei tarvisi huomisesta murehtia, mutta nuukuus voisi kuitenkin iskeä. Toisaalta työelämän ja lapsien jälkeen pärjäsi varmasti pienemmälläkin summalla kuin nyt, mutta miksi tarvisi? Raha löytää kyllä kohteensa...
Taloudellinen vapaus onkin sitten vähän haastavampi saavuttaa, rahaa pitäisi tulla niin paljon että pystyy elämään niin vapaasti kuin haluaa. Tässä on varmasti mielipide-eroja mikä on riittävästi. Äkkiseltään voisi ajatella että kulutuksen kasvulla ei ole rajaa, eikä semmoista pääomaa olekkaan mikä riittäisi toteuttamaan kaikki haaveet ja lisäksi riittäisi tyydyttämään kasvavaa tuhlailunälkää. Tonyn kirjassa käy ilmi että taloudelliseen vapauteen ei tarvitakkaan aivan älyttömiä summia. Esimerkiksi omaa lentokonetta ei tarvitse ostaa jos haluaa lentää. Itseäni ei kiinnosta älytön Jetset elämä, taikka ostella tavaroita josta ei ole hyötyä, saati iloa pitkällä juoksulla. Jos varaan nykyisen 1500e/kk menojen lisäksi toiset 1500e/kk pelivaraa, niin ei tarvitse murehtia visalaskun maksamisesta, vaikka karibian risteily vähän venähtäisikin pidemmäksi taikka jossain kuussa tulisi kuljettua joka päivä taksilla. 3000e/kk tuloja varten tarvittaisiin 900ke omaisuus, joka tuottaa verojen jälkeen vähintään 4% vuosittain.
Taloudellisesta riippumattomuudesta kirjoitinkin runsas pari vuotta sitten, silloin arvoin puoli miljoonaa riittävän. Samaan lukuun pääsen edelleen, mutta tällä kertaa lisään yhden välitavoitteen sekä lisätavoitteen. Ylläolevat luvut pyöristettynä saadaan kolme virstanpylvästä; 200ke, 500ke ja 1Me. Isoja summia, onkohan nämä mitenkään saavutettavissa?
Jos säästän vuosittain noin 10ke (yli 25% säästöaste), niin ensimmäinen etappi tulee täyteen enemmin tai myöhemmin, vaikka tuotto olisikin pyöreä nolla. Tällä vauhdilla vuosia menisi 20, 50 ja 100.. Patjan väliin ei siis kannata kaikkea laittaa tai jää ensimmäiseen tavoitteeseen ilman passiivista tuottoa.
Kun laskuihin otetaan mukaan korkoa korolle efekti, velkavipu ja pitkä säästöaika, niin nämä kyseiset pylväät tullee saavutettua 10v, 20v ja 30v sisällä, vaikka säästösumma pysyisi samana. Omaan eläkeikään on vielä matkaa yli 30 vuotta, joten miljoona on vielä saavutettavissa, mutta miten?
Kaavion toteuman tilanne on 31.12.2016 ja on hieman perässä tässä tekstissä annettua tavoitetta. 6% tuotto-odotuksella 100ke sijoitusvarallisuus pitäisi olla kerättynä 3-4 vuoden päästä. Taloudellinen turva (200ke) olisi saavutettuna ollessani 42v sekä taloudellinen riippumattomuus (500ke) ollessani 52v. Taloudellinen vapaus häämöttää viimeistään 62 vuotiaana. Jätin tämän pois kaavioista toistaiseksi koska se tuntuu edelleenkin liian kaukaiselta. Lisäksi laskuista puuttuu inflaation vaikutus. Oletan saavani 6% + inflaation verran tuottoa sijoitetulle pääomalle.
Säästämisestä huolimatta, aion myös elää tätä hetkeä. Oma säästöastetavoite on ollut maltilliset 20% nettotuloista ja parina viime vuonna olen sen myös ylittänyt mukavasti. Tämän enempää säästöruuvia ei tarvitse kiristää. Säästöruuvia voisi jopa höllentää, nimittäin sijoitusasunto lisää kassavirtaa joka menee automaattisesti pääoman kasvuun. Jatkossa useampi sijoitusasunto vain kiihdyttää tätä.
3. Taloudellinen vapaus
Taloudellinen vapaus onkin sitten vähän haastavampi saavuttaa, rahaa pitäisi tulla niin paljon että pystyy elämään niin vapaasti kuin haluaa. Tässä on varmasti mielipide-eroja mikä on riittävästi. Äkkiseltään voisi ajatella että kulutuksen kasvulla ei ole rajaa, eikä semmoista pääomaa olekkaan mikä riittäisi toteuttamaan kaikki haaveet ja lisäksi riittäisi tyydyttämään kasvavaa tuhlailunälkää. Tonyn kirjassa käy ilmi että taloudelliseen vapauteen ei tarvitakkaan aivan älyttömiä summia. Esimerkiksi omaa lentokonetta ei tarvitse ostaa jos haluaa lentää. Itseäni ei kiinnosta älytön Jetset elämä, taikka ostella tavaroita josta ei ole hyötyä, saati iloa pitkällä juoksulla. Jos varaan nykyisen 1500e/kk menojen lisäksi toiset 1500e/kk pelivaraa, niin ei tarvitse murehtia visalaskun maksamisesta, vaikka karibian risteily vähän venähtäisikin pidemmäksi taikka jossain kuussa tulisi kuljettua joka päivä taksilla. 3000e/kk tuloja varten tarvittaisiin 900ke omaisuus, joka tuottaa verojen jälkeen vähintään 4% vuosittain.Näiden tavoitteiden saavuttaminen
Jos säästän vuosittain noin 10ke (yli 25% säästöaste), niin ensimmäinen etappi tulee täyteen enemmin tai myöhemmin, vaikka tuotto olisikin pyöreä nolla. Tällä vauhdilla vuosia menisi 20, 50 ja 100.. Patjan väliin ei siis kannata kaikkea laittaa tai jää ensimmäiseen tavoitteeseen ilman passiivista tuottoa.
Kun laskuihin otetaan mukaan korkoa korolle efekti, velkavipu ja pitkä säästöaika, niin nämä kyseiset pylväät tullee saavutettua 10v, 20v ja 30v sisällä, vaikka säästösumma pysyisi samana. Omaan eläkeikään on vielä matkaa yli 30 vuotta, joten miljoona on vielä saavutettavissa, mutta miten?
- Sijoittaminen osakkeisiin ja kustannustehokkaisiin indeksirahastoihin säännöllisesti. Sijoittamalla 10ke vuodessa 20 vuoden ajan 6% tuotto-odotuksella, sijoitettu 200ke kasvaa lähes 400ke pääomaksi. Vaivaisella 4% tuotollakin n. 300ke. 30 vuoden säästöajalle 6% tuotto-odotus nostaa sijoitetun 300ke pääoman lähemmäs 800ke. Samassa ajassa 4% tuottaisi melkein 600ke. Joten mahdollisuus on olemassa. Pitää huomioida, että 20-30 vuoden aikajanaan mahtunee vähintään yksi kunnon romahdus. Lopputuloksen kannalta isompi romahdus saisi tulla alkumetreillä eikä loppusuoralla. Rohmahduksen pohjalla laitetut sijoitukset tasapainottavat huipulla ostettuja. Säännöllisyys tuottaa keskimääräisen tuoton.
- Sijoittaminen laatuyhtiöihin. Suorissa osakesijoituksissa tarvisi suosia yrityksiä, jotka kasvattavat vuosittain rahamäärällistä osinkoa. Näin olleen sijoitetun pääoman osinkotuottoprosentti nousee helposti kaksinumeroiseksi.
- Sijoitusasunnot velkavivulla. Käyttämällä vaikkapa 80% velkavipua, sijoitettu pääoma viisinkertaistuu laina-ajan loppuun mennessä, edellyttäen että itse sijoitusasunto on tuottoisa kohde, kassavirtapositiivinen. Isomalla vivulla omarahoitusosuus pienee edelleen. Esimerkiksi 90% vivutuksella, laittamalla 20ke omaa rahaa ja lainaamalla loput pankista, nousee oma pääoma 20 vuoden laina-ajan jälkeen 200ke, vaikka arvonnousua ei olisi tapahtunut lainkaan. Todellisuudessa sitä pitäisi olla vähintään inflaation verran.
- Vaihtoehtoiset sijoitukset. Osuuskuntien tuotto-osuudet, yritysten ja valtioiden velkakirjat yms korkotuotto edellisten lisäksi on hyvää tasapainoa. Näissä ei korkoa korolle efektiä tule, ellei osuuksien määrää lisää saaduilla korkotuotoilla.
Edellä olevista summista voi saada osviittaa, että miljoonan pääoma on ihan mahdollista kerätä ennen eläkkeelle siirtymistä, kunhan aloittaa ajoissa. Itse tämän tajusin muutamia vuosia sitten, täytettyäni 30 vuotta. Silloin en kuitenkaan määritellyt euromääräistä tavoitetta itselleni. Vuonna 2013 olisi pitänyt sijoittaa vaikka velaksi, en uskaltanut. Jälkikäteen on helppo viisastella, mutta tällä hetkellä salkun tuotto olisi aivan toista luokkaa, edellyttäen että olisin tehnyt hyviä valintoja. Aluksi tuli tehtyä joitakin virheitä mutta oppirahat eivät olleet kalliita.
En vielä tiedä millä painosuhteella mikäkin sijoitusmuoto kasvaa, mutta tasaisesti koitan niitä jakaa indeksien, osakkeiden, asuntojen ja korkojen kesken. Tein vaatimattoman 6% tuotto-odotuskäppyrän jossa vertaan toteumaa.
En vielä tiedä millä painosuhteella mikäkin sijoitusmuoto kasvaa, mutta tasaisesti koitan niitä jakaa indeksien, osakkeiden, asuntojen ja korkojen kesken. Tein vaatimattoman 6% tuotto-odotuskäppyrän jossa vertaan toteumaa.
Säästämisestä huolimatta, aion myös elää tätä hetkeä. Oma säästöastetavoite on ollut maltilliset 20% nettotuloista ja parina viime vuonna olen sen myös ylittänyt mukavasti. Tämän enempää säästöruuvia ei tarvitse kiristää. Säästöruuvia voisi jopa höllentää, nimittäin sijoitusasunto lisää kassavirtaa joka menee automaattisesti pääoman kasvuun. Jatkossa useampi sijoitusasunto vain kiihdyttää tätä.
keskiviikko 11. tammikuuta 2017
Vuoden 2016 tavoitteiden toteuma ja 2017 tavoite
Vuodelle 2016 laitoin itselleni muutamia tavoitteita.
Ja näin niissä kävi..
- Säästöprosentti vähintään 20%. Saavutettu, säästöprosentti oli kokonaisuudessaan 31%. Euroina säästöön jäi hieman yli 11k. Laskin tähän myös sijoitusasunnon omarahoitusosuuden.
- Joustava hoitoraha nelipäiväisellä työviikolla. Hylätty, tosin lyhensin työviikkoa syksyn aikana lomarahavapailla sekä liukumilla. Mutta tämän vuoden alusta olen ollut 80%:lla.
- Keskimääräinen kuukausikulu alle 1500e/kk. Hylätty, viime vuoden menot nousivat melkein 1600e/kk. Vuositulot eivät laskeneet, joten ei kulutustakaan tarvinut kytätä.
- Nordnet-salkun käteisposition kasvattaminen yli tonniin. Saavutettu, vuoden vaihteen yli salkussa oli käteistä melkein kolme tonnia, tosin johtui siitä että myin Telian osakkeet verojen minimoiseksi. Vuoden alussa ostin pienen position takaisin.
- Tulla paremmaksi puhujaksi. Neutraali, Juhana Torkin puhevalta-kirjat tuli luettua mutta käytäntö on jäänyt. Hyviä vinkkejä kirjoista kuitenkin löytyy.
- Nukkua riittävästi. Hylätty, vuosi 2016 oli raskas. Tästä myöhemmin oma juttunsa.
- Oppia tyhjentämään mieli niin halutessaan. Neutraali. Kirjallisuutta tuli luettua aiheesta ihan riittävästi. Teoria on tiedossa mutta käytäntö jäänyt vähälle.
Vuodelle 2017 asetan itselleni vain yhden tavoitteen: Säästöprosentti vähintään 20%. Tällä turvaan mahdollisuuteni saavuttaa ensin taloudellisen turvan (kattaa sijoitustuloilla elämän pakolliset menot) ja sitten myöhemmin taloudellinen riippumattomuuden (kattaa sijoitustuloilla elämän kaikki menot).
sunnuntai 1. tammikuuta 2017
Vuoden 2016 menot
Vuodenvaihteessa on hyvä katsoa miten vuosi meni talouden näkökulmasta. Seuraan menoja kuuukausitasolla, mutta en raportoi niitä erikseen. Tänne päätyy koko vuoden menot jaettuna kahdellatoista. Vuoden 2016 keskimääräinen kuukausimeno ilman asuntolainaa oli 1596 euroa. Melkein satasen enemmän kuin tavoite.
Mihin rahat sitten menivät? Ruoka, asuminen ja autoilu veivät leijonanosan. Budjetista poikkeavaa oli kahden auton korjailua alkuvuodesta (289e + 471e). Koko vuodelle jaettuna näistä tulee jo 63e/kk. Toinen isompi budjetoimaton kuluerä oli vanhan antiikkisohvan kunnostus, joka nieli hieman yli 400 euroa (päälikankaat vielä hommaamatta..).
Mihin rahat sitten menivät? Ruoka, asuminen ja autoilu veivät leijonanosan. Budjetista poikkeavaa oli kahden auton korjailua alkuvuodesta (289e + 471e). Koko vuodelle jaettuna näistä tulee jo 63e/kk. Toinen isompi budjetoimaton kuluerä oli vanhan antiikkisohvan kunnostus, joka nieli hieman yli 400 euroa (päälikankaat vielä hommaamatta..).
Ruokamenot nousivat keskimäärin 41e/kk viime vuoteen nähden. Vuodessa minulta meni ruokakauppaan 5080 euroa. Vaimon hoitovapaa nostaa omaa osuuttani. Keittiöstä löytyy entistä enemmän luomua. Ruuan "halpuuttaminen" ei näkynyt juurikaan meidän ruokalaskussa.
Asumismenot pysyivät lähestulkoon samana viimevuoteen nähden. Lainakorkoja en ole laskenut mukaan näihin menoihin, mutta ne olivat vuonna 2016 verovähennyksen jälkeen noin 22e.
Autoilun juoksevat kulut laskivat viime vuoteen nähden toisen auton lähdettyä. Tilalle tuli muutama sarjamatkojen lataus linja-autokortille. Lisäksi tuli tehtyä pari taksimatkaa.
Lasten menot alkavat nousemaan vääjämättä lasten kasvaessa. Viime vuonna osallistuin enemmän vaate- ja tavarahankintoihin. Lelut ja välineet alkavat kallistumaan iän myötä. Kalliita harrastuksia ei ole vielä. Lasten menoihin lasken myös lapsille sijoittamisen (30e+30e)/kk.
Vaatteiden osto jäi vähäiselle. Lähinnä alennusmyyntien hyödyntämistä ja pakollista alusvaatehankintaa. Vaatekaapista tuli käytettyä aikaisemmin vähällä käytölle jääneitä vaatteita.
Muutoin rahat menivät edellisten vuosien mukaan, jotka löytävät Menot-sivulla. Vakuutusmaksut ovat nyt todenmukaisempia, nimittäin OP-bonuksilla maksetut vakuutukset olivat jääneet aiemmin pois, nyt siis mukana.
Muutoin rahat menivät edellisten vuosien mukaan, jotka löytävät Menot-sivulla. Vakuutusmaksut ovat nyt todenmukaisempia, nimittäin OP-bonuksilla maksetut vakuutukset olivat jääneet aiemmin pois, nyt siis mukana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)