torstai 14. toukokuuta 2015

"Liian vähän lapsena"-oireyhtymä

Rakas vaimoni kiikutti muutama viikko sitten kirjastosta JP Jakosen kirjan "Stressivapaa johtaja". Kirjan sisältö oli mielenkiintoista ja mukaansa tempaavaa. Monet asiat kolahtivat omalla kohdalla hyvinkin lähelle omaa elämäntilannetta.

Kirjan yksi kappale käsitteli "Liian vähän lapsena"-syndroomaa. Liekö yhteistä kaikille 90-luvun lama-ajan lapsille, vai kuuluuko vain yleisesti kolmenkympinkriisiin, mutta tuntuu että aika moni tästä samasta vaivasta kärsii. Suosittelen lukemaan koko kirjan. Tosin otsikon aihe on myös luettavissa JP Jakosen blogista.

Mitä tulee otsikkoon ja allekirjoittajaan. Lapsena halusi kaikenlaista tarpeetonta, eikä saanut esimerkiksi kalliita merkkifarkkuja tai -vaatteita. Ei matkusteltu ulkomaille saati viety lukuisiin harrastuksiin. Ja niin edelleen..

Kaikesta huolimatta omasta lapsuudesta ei jäänyt vakavia traumoja jotka vaikuttaisi omiin lapsiin. Joten ei ole tarkoitus tehdä kaikkea päin vastoin, vaan hitusen viisaammin.

Omat lapset ovat vielä sen verran pieniä että naapurikateus ei niihin ole vielä iskenyt. Kultainen keskitie on varmasti paras, mutta sen löytyminen vaatinee hieman kasvatustieteisiin tutustumista. Tähän asti lapset ovat opettaneet olla vanhempana, sekä varmasti myös jatkossakin, kunhan vaan olisi riittävästi läsnä. Toisaalta uhmakohtauksen saanut 3-vuotias ei välttämättä osaa kertoa kovinkaan selvästi mitä se oikeasti haluaa..