Vuoden 2015 tavoitteiden toteuma

Vuosi sitten kirjoitin tavoitteet vuodelle 2015. Aika tarkastella kuinka kävi.

1. Kuukausittainen säästötavoite oli vähintään 20%. Lopullinen säästöprosentti oli 27 %. Tämä on suurin säästöprosentti koko aikuisiälläni. Tämä oli mahdollista koska asuntalainan lyhennys tiputettiin lähes minimiin runsas vuosi sitten.
2. Tarkoitus oli ostaa loput osuuskorkoa maksavien s-osuuskauppojen jäsenyydet. Lopputuloksena oli ostaa vaimolle ja lapsille eniten korkoa maksavat.
3. Tuottoa.fi-osake jäi ostamatta. Tähän tarkoitetun tonnin käytin yrityslainat.fi palveluun. Hajauttaminen toteutui. Voisin kirjoittaa oman tekstin yrityslainat.fi palvelusta myöhemmin.
4. Taukoliikuntaa tuli harrastettua työpäivän aikana, mutta useammin olisi tarvinnut. Seinäkello tuli seinällä, mutta eipä siitä juuria apua ollut. Jotain pitää vielä keksiä että takamus irtoaa tuolista. Sähköpöytä olisi tietysti hyvä ratkaisu.
5. Ylimääräisestä tavaraa tuli jonkin verran heitettyä roskiin ja kierrätykseen. Onneksi uutta tavaraa ei tullut juurikaan hankittua.
6. Tavaroiden raivauksen yhteydessä tuli hieman järjesteltyä, mutta parantamisen varaa löytyy.
7. Alumiinin vähentäminen onnistui melko hyvin. Olut maistuu paremmalta lasipullosta ja tuoremehut myydään Lidlissä lasipulloissa. Alumiiniton dödö ei ole kovinkaan tehokasta. Menettelee normaalina päivänä, mutta tarvittaessa perinteistä on käytettävä silloin kun ei ole soveliasta haista hielle.
8. Fluorin vähentäminen onnistui hammastahnan osalta. Frantsilan fluoriton hammastahna oli käytössä 90% vuodesta. Mielestäni pesuteho on yhtähyvä kuin "hammaslääkäriliiton suosittama" suosittu valtamerkki. Tosin joulun päivinä kaipaisi kuitenkin tätä kunnolla vaahtoavaa myrkkyä. Ylensyönti, herkut ja konvehdit eivät ole hampaille(kaan) terveellistä.

Kokonaisuutena vuosi oli henkisen kasvun vuosi. Luin kirjoja vuoden mittaan moninkerroin enemmän kuin insinööriksi valmistumisen jälkeen olen lukenut yhteensä. Vuorokauteen ei ole tiettävästi tullut yhtään tuntia lisää, mutta ajankäyttö on muuttunut. Niistä lisää myöhemmin.

Suuresta säästötavoitteestani huolimatta, en kokenut luopuvani mistään tarpeellisesta, mutta turhasta kylläkin.

Lapsille s-ryhmän osuuksia

Liityin vuosi sitten useampaan s-ryhmän osuuskuntaan. Nyt oli vuorossa vaimon ja lasten vuoro. Vaimon osuuksien ostaminen kävi yhtä helposti kuin omienkin. Lasten tapauksessa molemmille piti avata oma tili. Alaikäisen s-tili sopimus täytettiin käsin. Tämän jälkeen vielä tilien käyttöoikeudet vanhemmille. Näihin molempiin tarvittiin molempien vanhempien henkkarit ja allekirjoitukset. Vasta näiden jälkeen voitiin aloittaa varsinainen liittyminen osuuskauppoihin.

Valitsin osuuskaupoista Etelepohjanmaan (eepee) ja Osuuskauppa KPO. Molemmat ovat makseneet vuonna 2014 osuuskorkoa 20e. Yhdeltä istumalta tehtiin kuusi liittymistä. Tiliavaukset mukaan lukien operaatiossa meni 45 minuuttia. Aika tuntui matelevan mutta istumista helpotti ajatus siitä, että ensi vuonna tulisi 120e lisää osuuskorkoa (25% pääomaveron alaista tuloa). Tuntihinta vaivannäöstä oli ihan kohtuullinen. Pitkällä juoksulla pieni istuskelu tuottaa ihan kivasti.

Lasten osuuskorot menevät heidän omille s-tileille. Korkoa korolle efektiä ei pääse syntymään mutta seuraavan 15v aikana pitäisi kertyä ihan kiva pesämuna. Varsinkin jos kerää kaikki korkoa maksavat osuudet.

Ensi vuonna olisi tarkoitus hankkia lisää osuusmaksuja. Silloin vuorossa vähintään 10% maksavat osuuskaupat.

Pari sanaa rahan käytöstä

Tili tuli, tili meni. Näinhän se monella taitaakin olla. Itse asiassa, näin on hyvin pitkälti omalla kohdallani, mutta päätän itse, mihin palkka häipyy tilipäivänä ja sitä seuraavina päivinä.

Avainasemassa on budjetti, sekä siihen liittyvä menojen seuranta. Kun tiedetään vuotuiset kulut, voidaan kuukausipalkka jyvittää sinne minne sitä tarvitaan. Tilipäivän "tuhlaaminen" käy helposti automaattisilla kuukausisiirroilla. Palkka tulee taloustilille. Tästä lähtee 100e käyttötilille, 200e s-pankkiin ruokatilille, 60e lapsien Nordnet-salkkuun, 300e omaan Nordnet-salkuun, 150e Seligsonin rahastoihin, 100e OP:n rahastoon ja 50e säästötilille. Lisäksi automaattisesti lähtee asuntolainan lyhennys ja kaikki laskut e-laskuina, mukaan lukien visa 100% lyhennyksellä.

Oleellinen asia omassa taloudessa on puskurit. Taloustilillä pyrin pitämään vähintään seuraavan kuun menot. Säästötilillä parin kuukauden kulut, korko ei ole huima, mutta ei ole inflaatiokaan. Käyttötilillä vähintään muutama satanen, jos sattuu tarvitsemaan lisää käteistä. Lompakossa pidän vähintäänkin satasen, jos vaikka kortit eivät toimi juuri silloin kun olet ruokakaupassa. Näiden lisäksi pidän kotona pientä käteispuskuria, jos vaikka lompakko jää viikonlopuksi töihin.

Käyttötilille kertyy ns. tuhlailurahaa sekä mahdollisuus nostaa käteistä. Käyttötililtä maksan ostoksia todella harvoin. Eniten joulukuussa, jolloin visa on huilaamassa.

Maksan visalla lähes tulkoon kaiken tammikuusta marraskuuhun. Joulukuun jätän väliin, jolloin uuden vuoden voi aloittaa nollasta. Samalla tulee todistettua itselleen että visaa ei ole pakko käyttää. Syy miksi visa vinkuu usein, on se, että OP:n omistajajäsenenä visasummasta saa 0.5% OP-Bonusta.

S-ryhmän ruokaostokset menevät S-tililtä. Vihreällä kirtilla maksamisesta saa 0.5% maksutapaetua. S-tilille kertyvä bonus 30..40e/kk menee myös ruokaan.

Säästötilin kartuttaminen on osaltaan vakuutuksen maksamista itselleen. Maksan mielummin omalle tilille sen mitä antaisin ahnaille vakuutusyhtiöille.

Syy miksi laitan rahaa OP:n tarjoamaan yhdistelmärahastoon on tarkoitus helpottaa lainaneuvotteluja sijoitusasunnon ostoon. Tosin tämä ei paljon lämmitä, jos jokin muu pankki tekee paremman tarjouksen lainaehdoista. Toinen syy on sijoitusten hajauttaminen eri rahoituslaitoksiin.

Puskureiden rajoissa on helppo ajatella onko rahaa käytettävänä vai ei. Ruokatili huutaa yleensä tyhjyyttään jo ennen kuun vaihdetta, tällöin herkut on helppo jättää hyllyyn. Tai jos käyttötilin saldo lähenee alle satasta, ei lähdetä taksilla yön selkään jne.

Taloustilin mahdollinen ylijäämä sijoitetaan. Näin sekään ei ala polttelemaan. Poissa silmistä poissa mielestä.

Sijoitusvirheeni ja -vinkkini

Olen sijoittanut osakkeisiin vuodesta 2012 lähtien, eli runsaat kolme vuotta. Samana aikana Helsingin OMX on noussut noin 60%. Oman salkun tuotto on kuitenkin kaukana tuosta lukemasta. Jotain on siis mennyt mönkään.. Tässä päällimmäiset syyt:

1. Olen ostanut (tai aikonut ostaa) osakkeita joita on saanut "halvalla" ja toivonut että ne alkavat nousta jonkun ihmeen takia. Vuonna 2012 kaikki oli "halpaa" mutta kuitenkin vain laatuyhtiöt ovat nousseet runsaasti.
2. En ostanut alkuvuosina laatuyhtiöitä jotka tuntuivat olevan "kalliita", mutta ovat kuitenkin nousseet tasaisesti pitkällä aikavälillä. Esim Kone tai Sampo.
3. Olen ostanut osakkeita jotka ovat aikaisemmin maksaneet hyvää osinkoa. Historia ei ole tae tulevaisuudesta. Suuri osinkoprosentti voi tarkoittaa myös sitä että liiketoimintaan ei välttämättä investoida riittävästi. Esim Capman ja YIT.
4. Olen ostanut osakkeita tarkistamatta perustietoja, esim kuinka paljon yrityksellä on velkaa suhteessa liikevaihtoon. Hiipuva toimiala tai huonosti hoidettu yritys ei ole mikään järkevä sijoituskohde. Esim Vaahto
5. Nordnetin "euron päivät". Tässä on pari miinaa. Ostajia on enemmän kuin myyjiä => kurssit nousee. Sekä ostajan arvostelukyky heikkenee koska ostotoimeksianto on liian halpa. Olen "hyödyntänyt" euron päiviä ja ostanut Vaahtoa ja Fortumia, kumpikin tällä hetkellä tappiolla.
6. Olen kytännyt osakkeiden historiallista muutosta, siitä mitään ymmärtämättä minkä takia näin on tapahtunut.
7. Olen kytännyt osakkeiden hinnan kehitystä päivittäin, joskus jopa useita kertoja päivässä. Pörssikurssien tulevaa suuntaa ei voi ennustaa. Kurssien jatkuva seuranta on vain ajanhaaskausta.
8. En ole vieläkään myynnyt tappiollisia sijoituksia pois. "Myyn vasta voitolla.." on juurtunut liian syvälle.
9. Nousevan osakkeen myynti liian aikaisin. Myin Nokian osakkeet heti kun ilmoitettiin Microsoftin aikovan ostaa Nokian matkapuhelinliiketoimen. Myyntiperuste oli pelkästään päivän aikana suuri prosenttuaalinen nousu. "ei se nyt enempää voi nousta.."
10. Käteisen osuus salkussa liian pieni. Monet hyvät ostopaikat ovat menneet sivusuun, koska juuri silloin ei ole salkussa ollut riittävästi käteistä.
11. Osakeantien valinta on mennyt mönkään sijoitusmielessä. Olen osallistunut Cleantech ja SavoSolar anteihin. Parempia olisi ollut vaikka Valmet ja Orava-asunnot. (Tosin Cleantech on nyt kivasti plussalla..)
12. Keskittyminen vain Suomi-osakkeisiin. "Kotimaan markkinat on helpompi ymmärtää". Maailman indekseihin sijoittamalla saa keskimääräisen 8% tuoton ilman seuraamista
13. 999e myyntien verottomuuden ylittymimen kalenterivuodessa. SSAB ja Outokumpu-kuviot vuonna 2014 aiheuttivat ikävän yllätyksen kun olin jo keväällä myynyt melkein 1000e edestä osakkeita. Tuo raja kuitenkin ylittyi ja jouduin maksamaan veroa kaikesta myynnistä.

Mitä sitten olen oppinut:

1. Suora osakeijoittaminen pitää tapahtua liiketoimintaan, ei pörssikurssiin. Warren Buffetin perusohje.
2. Suorissa sijoituksissa pitää tutustua firmaan ja sen toimintaan. Ellei tämä kiinnosta, kannattaa pysyä indekseissä.
3. Hajautus vähentää riskiä. Niin sijoituslaji kuin maantieteellinen. Eli ei pelkästään Suomeen.
4. Halvalla ostamiseen tarvitaan käteispuskuria, noin 10-20% salkun arvosta olisi hyvä löytyä edes jostain.
5. Säännöllinen kuukausisäästäminen indekseihin on kustannistehokkainta, mieluiten useampi kerta kuukaudessa.
6. Osakkeen euromäärään tuijottaminen on turhaa. Jos yksi osake maksaa 40e, voi se tuntua paljolta, mutta sillä ei ole merkitystä, koska osake voi maksaa parin vuoden päästä 60e.
7. 1000e verottoman myynin kannattaa hoitaa loppuvuodesta, mutta voi olla että voittoa ei saakkaan loppuvuodesta yhtäpaljon, joten koko myyntikikka on kyseenalainen.

Yleisesti ottaen hyvä kirja sijoittamiseen on Marko Erola - Elämäni paras sijoitus. Tämän luettuani aloitin indeksisijoittamiseen, valitettavasti hieman myöhään ja liian pienellä painoarvolla.

Voimia syksyn pimeyteen

Olen kesän lapsi, enkä pistäisi lainkaan pahaksi vaikka kesä olisikin pidempi näillä leveysasteilla. Talvi ja kevät vielä menettelee, mutta syksyllä alkaa kamppailu kaamosmasennusta vastaan. Ajanjakso marraskuun alusta joulukuun loppuun on pahinta. Töihin mentäessä ja töistä tultaessa on hämärää tai pahimmillaan täysin pimeää. Masentavaa.

Oman muistin virkistämiseksi hieman mietien miten tästä ajanjaksosta taas selviäisi. Ihannetapauksessa allekirjoittanut menisi viimeistään nyt välimerelle ja palaisi tammikuun loppupuolella takaisin. Toistaiseksi tämä ei ole mahdollista, joten pitää keksiä halvempia vaihtoehtoja..

1. Lounas ulkona. Koska valoisaa aikaa ei ole montaa tuntia vuorokaudessa tarjolla, pitää hyödyntää se vähäinenkin aika, eli käyttää enemmän "ulkoruokintaa". Työpäivinä keskustaan syömään, vaikkapa kebabille jos ei muuta keksi. Yleensä tulee nuukuuden nimissä syötyä kahvihuoneessa kotona valmistettua ruokaa tai sitten työpaikan lounasravintolassa. Viikonloppuisin lasten kanssa voisi olla pihalla keskipäivästä ja syödä eväitä luonnonhelmassa.
2. Juoda riittävästi vettä, jotta aineenvaihdunta pysyy yllä. Tätä tulee laiminlyötyä turhan usein. Kesällä lämpötila pistää väkisinkin juomaan, mutta koleiden kelien myötä tämä unohtuu.
3. Ulkoilua ilmasta huolimatta. Ylläpitää aineenvaihdunta ja saada raitista ilma. Eli ulos tarvisi mennä vaikkei huvittaisikaan. Yleensä ulkoilusta/kuntoilusta palatessa on energisempi kuin lähtiessä, kumma juttu. Tosin tänäänkään en jaksanut kotiin tultua lähteä pihalle, varsinkin kun riehumarakatitkaan eivät halunneet lähteä, noh, onneksi seinät pysyivät kuitenkin pystyssä..
4. Sosiaalinen kanssakäyminen. Taidan olla sen verran nuutunut tai vain introvertti että tämä on jäänyt viime aikoina huolestuttavan vähäiselle. Yleensä kavereiden tapaaminen antaa enemmän kuin ottaa, eli energiaa syntyy jostain.
5. Lisää kalaruokia. Tämä ei tuota ongelmia koska pidän kalaruuista. Tämä tarkoittaa entistä isompaa ruokalaskua, mutta menköön. Tarjolla D-vitamiinia ja hyviä rasvahappoja. 
6. D-vitamiinilisä. Koska aurinkoa ei näy, ei tule myöskään D-vitamiinia. Kalastahan sitä saa, kunhan syö riittävästi, mutta 50ug tabletti päivässä ei ole mielestäni pahasta. Maitoa tulee käytettyä luomuna, jossa ei ole lisättyä D-vitamiinia.
7. Lisää C-vitamiinia ruuasta. Torjumaan flunssaa ja väsymystä. Hyviä lähteitä mm. tyrni, paprika, persilija, kiivi ja sitrushedelmät.
8. Lisää sinkkiä ruuasta. Vastuskykyä ja testosteronituotantoa lisäämään. Hyviä lähteitä mm maksa, liha, vehnälese ja kurpitsansiemen.
9. Lisää magnesium ruuasta. Fyysistä suorituskykyä ja palautumista lisäämään. Hyviä lähteitä mm. kurpitsansiemen, etanat, raakakaakao, täysjyvävehnä ja auringonkukansiemen.
10. Monipuolista ruokaa ylipäätään. Välillä huomaa syöneensä kolmenakin peräkkäisenä päivänä samaa makaroonilaatikkoa ja "salaattina" kokonainen porkkana. Eli vaihtelua tarvisi keksiä lisää.
11. Enemmän keinovaloa aamulla. Aamulla kotona kaikki valot päälle. Tänä vuonna melkeinpä ostan kirkasvalolampun työpisteelle, ellei työnantaja sitä suostu kustantamaan.
12. Vähemmän keinovaloa illalla. Eli enemmin kirjan lukua hehkulampun valossa, kuin näyttöpäätteen tuijottamista iltamyöhään.. ..noh ainut aika kirjoittaa tänne on illalla.

Ruokien ravintoarvoja voi katsoa http://www.fineli.fi/.
Magnesiumista http://kaisajaakkola.fi/2013/09/magnesium/

Takaisin oravanpyörässä

Loppuu se pidempikin loma aikanaan ja töissäkin on käyty kuukauden verran. Työ ja perhe-elämä vie käytettävissä olevan ajan tehokkaasti, joten tänne kirjoittelu on jäänyt taka-alalle. Esikoinen (3v7kk) ei suostu enää nukkumaan päiväunia. Tämä on osaltaan vähentänyt "omaa aikaa" vuorokaudesta. Kuopus nukkuu vielä n. 2h päiväunet, joten viikonloppujen ohjelma-aikataulu pitää suunnitella sen mukaan.

Aiemmin kaavailtu nelipäiväinen työviikko ei ole vielä alkanut, ehkäpä vuosi 2016 voisi olla sellainen. Kuopus on vielä ensi vuonna alle 3 vuotta, joten Kelalta saisi osittaista hoitorahaa. Hieman kompensaatiota ansiomenetyksestä, joka ei tule olemaan kovinkaan paljon, kun laskee myös hyödyn lisääntyneestä vapaa-ajasta.

Näin jälkeenpäin miettiessä aikaa ennen kesäloma+isäkuukausitaukoa, niin tajusin että kynttilä paloi jo molemmista päistä. Selkä ja ranne vihotteli ja olin väsynyt ja stressaantunut. Lomasta viisi ensimmäistä viikkoa nukuin 9-10 tuntia yössä, joten taisi olla kerääntynyt "muutama" tunti kroonista univelkaa. Lapset heräilivät 8-9 aikaa aamulla, joten nukkumaan kun meni 11 aikaan niin kerkesi huilaamaan. Tavallisesti arkena olen nukkunut keskimäärin 7 tuntia, joka on minulle lìian vähän.

Loman aikana iltarutiini oli ja on nykyiselläänkin seuraava: kasin aikaa iltapalaa, tämän jälkeen lapset kylpyyn ja itse myös pesulle. Ysiltä hammaspesut ja iltasatu. Hiljaisuus viimeistään 21:30. Tämän jälkeen enintään 15min astia/pyykki/järjestely-toimia jos/kun tarvetta. Loppuaika kirjan lukemista valmiina odottamaan merkkiä väsymyksestä.

Tulevaan talveen siis pidemmillä yöunilla.

Vuorokautta ei pysty pidentämään mutta siihen voi vaikuttaa miten sen käyttää.

Elämän hidastamista

Eräänä kauniina kevätpäivänä olimme esikoisen kanssa koiralenkillä, etenimme hitaasti kävellen, koska hän ei halunnut istua rattaissa, olihan hän jo kaksivuotias. Siinä eteenpäin madellessa tajusin, että aina ei saa olla mahdoton kiire eikä älytön hoppu. Mieleen tuli ikävä ajatus, entäpä jos poltan itseni loppuun työnteolla tai loukkaan itseni pysyvästi kiiruhtaessa töihin tai kotiin. Näin tapahtuessa hidastaminen tulisi väistämättä eteen tai pahimmillaan edessä olisi lopullinen pysähtyminen. Miksi vasta sitten kun on pakko?

Hitaasti kulkemalla sitä kerkee näkemään tututkin maisemat eri tavalla ja mikä tärkeintä, ehtii myös ajattelemaan. Voisin todeta, että esikoiseni on opettanut minua hidastamaan elämäntyyliäni. Toisaalta nyt kun esikoinen on yli 3-vuotias ja kuopuskin lähes tulkoon juoksee, joten vauhtia on myös moninkerroin enemmän. Viilipyttynä olemiseen tarvitaan rautaiset hermot, jotka valitettavasti ovat turhan usein kireällä.

Ajatus muutoksesta on tullut pikkuhiljaa ja jatkuu edelleen. En ole vielä valmis pysäyttämään kokonaan omaa oravanpyörää, mutta sen kierroksia on syytä tarkkailla. Tämän tekstinkin olin aloittanut kirjoittamaan jo yli vuosi sitten ja siinä sivussa unohtanut että pitäisi välillä hidastaakin.

Hidastaminen ts. down shiftaaminen on ollut suosittua jo usean vuoden, eikä turhaan. Muutama vuosi sitten ajattelin että laiskureita koko sakki. Silloin elin kokonaan "sitten kun"-elämää. Nopeasti koulut läpi ja äkkiä töihin. Paljon töitä ja rahaa. Iso talo ja ylisuuri laina. Eläkkeellä ehtii huilaamaan ja kuolema kuittaa univelat. Siis täh? Painat 40 vuotta täysillä duunia, keräät kiinteätä omaisuutta ja palkaksi saat perilliset jotka odottavat vain sitä, että potkaiset tyhjää mahdollisimman äkkiä?

Olen ollut koko ikäni ahkera ja työtä pelkäämätön. Urakka-ajattelu on juurtunut syvälle aivoihin ja töitä tehdään silloin kun niitä on tarjolla ja mieluiten niin nopeasti kuin mahdollista. Omalla kohdalla olen saanut tehdä töitä elämäni aikana niin paljon kuin vain olen halunnut. Myös kotona saisi puuhastella kaikenlaista, jos vain olisi aikaa taikka voimia. Tasapainoilua siis.

Mitä hidastaminen sitten omalla kohdalla on tarkoittanut?
Olen pitänyt kaikki isyysvapaat joita yhteiskunta tukee. Olen vähentänyt omaa harrastustoimintaa. Pyrin syömään rauhallisemmin (tosin tämä vaatii vielä harjoittelua..). Pitkän ajomatkan töihin minimoin kahdella tavalla. 1) Työpäivien lukumäärää vähentemällä, eli teen työpaikalla hieman pidempiä päiviä, jotta luikumatunteja kertyisi niin, että niitä voi sitten pitää kokonaisina vapaapäivinä pois. 2) Viikoittain pyrin tekemään vähintään yhden etäpäivän. Olen keventänyt auton kaasujalkaa ja säästänyt näin rahaa. (vaikka tämä pidentää ajallisesti työpäivää muutamalla minuutilla, olen rauhallisempi leppoisan jonossa ajelun jälkeen saati kuolemaa halveksivan ohittelumaratonin jälkeen).

Mitä hidastaminen tarkoittaa lähivuosina?
Voisin kuvitella tekeväni nelipäiväistä työviikkoa, tätä päätöstä helpottaa kun kotona on alle 3v tai 1-2 luokkalainen. Nuorimmainen täyttää kolme maaliskuussa 2017, joten seuraavat puolitoistavuotta olisi taloudellisesti mahdollista tehdä nelipäiväistä viikkoa. Vuorotteluvapaa olisi hienoa pitää, mutta työvuosia tarvitaan nykyään 16 vuotta (tähän olisi itsellä vielä kuusi vuotta), tosin tämä voinee unohtaa, jos vuorotteluvapaaoikeus loppuu sitä ennen kokonaan..

Entäpä pidemmällä tähtäimellä?
Työn ja vapaa-ajan tasapainoilu jatkunee niin kauan kunnes taloudellinen riippumattomuus on saavutettu. En kuitenkaan pyri kiiruhtamaan tätäkään, jotta matka olisi riittävän mukava ja hidastahtinen.