maanantai 12. kesäkuuta 2017

Liikunnallisia tavoitteita

Viime vuoden lopulla olin itselleni ison kysymyksen edessä. Oli päätettävä menenkö työterveyden vastaanotolle hakemaan (työ)uupumukseen pitkää sairaslomaa vai aloitanko lääkitsemään mieltä kuntoilemalla. Liikunnan lisäämistä puolsi tosiasia, etten ollut harrastanut ns hikiliikuntaa yli neljään vuoteen. Olin laiminlyönyt oman terveyteni. Etusijalle olivat menneet työ, lapset ja vaimo. Lisäksi olin ollut hyvä keksimään tekosyitä itselleni, miksi vähäistäkään omaa aikaa ei voinut käyttää liikkumiseen. Esimerkiksi painoni on normaali, siis minun ei tarvitse kuntoilla. Toki olin ulkoillut päivittäin ja puuhannut mitä milloinkin, mutta kuntoa ylläpitävä tai jopa kohottava liikunta oli jäänyt hävettävän vähäiselle tasolle.

En ole aiemmin tykännyt yksitoikkoisesta juoksemisesta, eikä se nytkään lähtenyt ilman mukavuusalueelta poistumista. Joskus ala-asteikäisenä jouksukilpailuissa sai tyytyä korkeintaan pronssisijaan. Silloin se harmitti ja jopa lannisti. Toisaalta pystyin juoksemaan nopeita pyrähdyksiä muita nopeammin. Joulukuussa pidetyllä talvilomalla pakotin itseni yksin lenkille. Kokeilin hiukan myös juoksemista. Pitkän tauon jälkeen juokseminen tuntui oudolta. Ikään kuin olisin jo unohtanut miten juostaan. Kädet eivät tahtoneet liikkua luonnollisesti. Edelliset viisi vuotta ulkoilu on ollut lähinnä lastenrattaiden työntämistä tai pulkan vetämistä..

Aloitin lyhyistä matkoista, mutta siitä huolimatta ensimmäisen kilometrin jälkeen juoksu oli pakko vaihtaa kävelyyn. Vatsaan pisti kuten 25 vuotta sitten, kuten pikkupoikana maastojuoksukilpailussa. Silloin se ei haitannut mieltä, mutta nyt olin pettynyt itseeni, vaikka tiedostin huonon kuntoni. Talven aikana kävin muutaman kerran viikossa lenkillä normi ulkoilujen lisäksi. Vähitellen juoksun osuutta pystyi pidentämään. Pieni kävely väliin ja taas jaksoi. Loppu keväästä 7km lenkki meni 6min/km vauhtiin yhtäsoittoon. Pidempää en ole vielä ehtinyt koittamaan, mutta tuolla matkalla saa sopivan hyvänolontunteen ja hien kunnolla virtaamaan. Kesäkuun alussa tuli juostua 4km alta 20 minuutin, eli n.5min/km. Tätä nopeampi juoksu ei tunnu omalta, tai ainakaan kunto ei kestä.

Kuntoiluhaaste sai lisämotivaatioita kevään aikana, nimittäin isäni sai sydänkohtauksen. Tämä nosti tunteet pintaan, vaikka hän ei menehtynytkään. Ei pelkästään siksi, että lähiomaisen menetys tuntuu pelottavalta asialta edes miettiä. Isompi pelko tuli omasta fyysisestä kunnosta ja jaksamisesta. Haluanko olla 30 vuoden päästä ylipäätään hengissä? Olenko siinä vaiheessa istunut itseni niin sairaaksi että vapaaherrana olemisen saa unohtaa jo nyt?

Insinööriksi valmistumisestani tulee tänä vuonna 10 vuotta. Olen tänä aikana tehnyt vähintään 16000 tuntia istumatyötä ja tämän päälle istunut työmatkoja yli 3000 tuntia. Kaiken kaikkiaa 10 vuoden aikana olen istunut 19000 tuntia töiden takia, eli noin kaksi vuotta tähän astisesta elämästäni. Huih. Seuraavan 20 vuoden aikana istumista tulisi vielä neljä vuotta elämästäni. Näiden kaikkien päälle tulee toki vapaa-aikana istuskelut.

Niinpä tein itselleni muutaman tavoitteen:
  1. Juosta vähintään 10km viikossa läpi vuoden. Kerralla tai pätkissä.
  2. Osallistua 10km juoksukilpailuun tänä vuonna, tavoiteaika alle tuntiin.
  3. Ensi kevään ajaksi, nostan viikkotavoitteen 3 x 7km 
  4. Osallistua puolimaratoniin (21km) ensi vuonna, tavoiteaika alle kaksi tuntia.
  5. Osallistua maratoniin (42km) ensi vuonna, tavoitteena päästä maaliin.
  6. Tästä eteenpäin itselle sopivalle matkalla per viikko

Ja vielä muutama vinkki juoksemista aloittavalle:
  1. Hanki kunnolliset lenkkarit. Itse ostin aikoinaan alennusmyynneistä laadukkaat lenkkarit.
  2. Hanki juoksuasu. "Kahisevan" tuulipuvun kanssa on ihan turha edes aloittaa.
  3. Aloita lyhyistä pätkistä. Vaihtele juoksun ja kävelyn välillä fiiliksen mukaan.
  4. Harjoittele päkiäjuoksu. Opettelin tämän aikoinaan sen jälkeen kun teloin polveni sählyssä. Alkuun oli pohkeet kipeenä, mutta selvisin. En voisi kuvitella palaavani takaisin kantapääjuoksuun.
  5. Kuuntele kehoa. Jos se kaipaa lepoa, lepää. Jos kuitenkin TV tai känny houkuttelee, vaihda se aika lenkkeilyyn.
  6. Aamulenkki ennen töihin lähtöä tuo enemmän energiaa päivään kuin se kuluttaa.

10 kommenttia:

  1. Itse harrastan lenkkeilyä, sulkapalloa ja kuntosalilla käyntiä. Kombinaatio toimii hyvin :)

    VastaaPoista
  2. Ennen lapsia tuli itsekkin harrastettua enemmän.
    Lasten kasvaessa heidän liikuntatarpeet kasvavat ja samalla oma liikkumminen vuorokauden aikana lisääntyy jos niin haluaa.

    VastaaPoista
  3. Tykkään eniten kohdasta 6: aamulenkki tuo enemmän energiaa kuin kuluttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kumma juttu :) Liekö auringon nousu, lintujen viserrys vai raikas ilma josta energiaa vaan riittää koko päiväksi.

      Poista
  4. Just näin! Hyvää toimintaa ja suunta oikea (maraton olisi minulle kyllä liioittelua).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maraton olisi tällä hetkellä liiottelua myös minulle, mutta uskon sen olevan mahdollista treenamalla vuoden verran.

      Poista
  5. Pahus kun menit mollaamaan kahisevia tuulipukuja, me rahamiehet käytämme niitä sekä lenkillä että edustustilaisuuksissa. ;)

    VastaaPoista
  6. Hienoa! Vältitkö työterveyshuollossa käymisen lenkkeilemällä?
    Mullakin piitkä tauko lenkkeilyssä, 2 puolimaratonia n. 10 v. sitten. Joku tavote on hyvä olla, se pitää liikkeessä. Olisiko työmatkan kulkeminen pyörällä mahdollista sinulle? Sillä saa tuöpäivään lisävirtaa n. 2 tunniksi (omalla kokemuksella).
    Teitkö lomamatkan? Se on välttämätöntä ja parasta uupuneen hoitoa ;)
    -toinen elämän kuormittama ja (työ)uupunut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ole tullut käytyyn terkkarilla vähään aikaa, ei ole pää vielä kainalossa :)
      Työmatkat tekisin mieluusti pyörällä, mutta yli 50km yhdensuuntainen etäisyys estää päivittäisen menemisen, toki joskus voisi vetästä sen. Muutto tai työpaikan vaihto ratkaisi tämän.
      Lomamatkaa ei tullut tehtyä viime syksynä, siitä olisi saanut voimia.

      Poista