lauantai 22. heinäkuuta 2017

Olin kuukauden ilman maksukortteja

Kävipä niin hassusti, että hukkasin käytössäni olleet kaksi pankkikorttia samanaikaisesti kesäkuun alussa. Kortit ovat olleet vähän väliä missä taskussa taikka välissä tahansa. Näin jälkeenpäin piti oikeen ihmetellä kuinka leväperäisesti kortteja olenkaan kuljettanut mukanani. Molemmissa korteissa on neljän tonnin visat sekä lähimaksuominaisuus. Joku näppäräsorminen kerkeisi halutessaan tekemään aika moisen loven talouteen.

Tosiaan, en löytänytkään korttejani enää "mistään". Pari päivää seurasin pienellä jännityksellä alkaako rahaa häipymään, mutta sitten lopulta kuoletin kortit vaikka mitään ei tapahtunut. Uudet tuli runsaan viikon sisällä, mutta päätin, että pidän samalla koko kuukauden korttipaastoa. Perinteisesti olen pidättäytynyt joulukuussa luottopuolesta, jotta vuoden vaihteessa tilit tasaantuvat.

Olen jo pitkään pyrkinyt maksamaan lähes kaikki ostokset luotolla tai lähimaksun kautta debit-puolelta. Minimi kk-eräksi olen asettanut molempin kortteihin sen verran suureksi, että se nollaantuu laskun tullessa. Näin ollen korkoa eikä kuluja pääse muodostumaan (tosin S-pankilla napsahtaa tilinhoitopalkkio vaikka maksaisikin luoton heti pois). Luotolla maksaminen hyödyttää minua OP-bonuksien muodossa, eikä käyttötilille tarvitse siirtää kuukaudessa muutamaa satasta enempää. S-pankin visa on hätävarana.

Vaikka aiemminkin kuljetin mukanani aina käteistä rahaa, tuli kortittomana olosta hiukan orpo tai jopa köyhä fiilis. Toisaalta lompakon paksuus kasvaa joka ostoksen jälkeen, nimittäin kolikoita alkaa tulemaan ihan älyttömästi, sekä setelit muuttuvat pienemmäksi. Lopulta lompakko on täynnä pientä "silppua" ellei niille tee mitään. Mihin niitäkin laittaisi? Toki lasten säästöpossuihin, tuhkakuppiin parkkirahaksi tai seuraavalla ostoskerralla maksaa tasarahalla. Tässä tapauksessa tuli seurattua kassakoneen loppusummaa kuin mikäkin viimisiä rahojaan käyttävä. Kaupan kassajonosta katseet eivät ole mitään iloisia, kun kumoat lompakon sisällön kouraan ja alat laskemaan kolikoita.

Lisäksi tuli huomattua muutama käytännönasia, joita ei aiemmin juurikaan ajatellut. Esimerkiksi toiset kylmäasemat eivät kelpuuta enää seteleitä. Markettien niin käteville omatoimi-pikakassoille on turha mennä ilman pankkikorttia. Ostoksia joutuu enemmän miettimään, entäpä jos käteinen ei riitäkkään enää kassalla. Kortin kanssa tätä ongelmaa ei ollut, tosin en ole kovinkaan impulsiivinen ostaja, mutta jos joku tavara jota luulen/tiedän tarvitsevan ja on riittävän hyvässä tarjouksessa, normaalisti ostaisin sen.

Ilman korttia rahan nostaminen on nykyään melko hankalaa. Pankkikonttoreita on karsittu rankalla kädellä sekä jäljelle olevien aukioloajat voivat olla epäsäännölisiä ainakin kassapalveluiden osalta. Käteistä ei myöskään säilytetä konttoreissa isoja summia, tosin eipä "seinästäkään" voi mahdottomia nostaa kerralla. Omalla kohdalla kotoa löytyi sen verran puskuria, että en lähtenyt lakki kourassa konttoriin.

Kortittomana olosta "viisastuin" ja otin kolmannen luottokortin. Bank Norwegianin luottokortin ottaminen on ollut aiemminkin mielessä ja tässä rytäkässä sen myös tilasin. Ostamisesta saa CashPointseja, joita voi hyödyntää lentolippuja ostaessa. Punainen kortti on nyt ensisijainen maksukortti. Luottokorko on hävyttömän suuri (yli 20%), joten laskun maksamista ei kannata edes harkita luotottaa. Avasin myös talletustilin BankNorwegianiin. Tilille saa 1.75% korkotuoton ja sen talletussuoja on 200 000e saakka Norjan valtion toimesta. Tilisiirrot tapahtuvat parin päivän viiveellä (ainakin Osuuspankista). Talletustililtä ei voi maksaa laskuja.