Vuoden 2015 tavoitteiden toteuma

Vuosi sitten kirjoitin tavoitteet vuodelle 2015. Aika tarkastella kuinka kävi.

1. Kuukausittainen säästötavoite oli vähintään 20%. Lopullinen säästöprosentti oli 27 %. Tämä on suurin säästöprosentti koko aikuisiälläni. Tämä oli mahdollista koska asuntalainan lyhennys tiputettiin lähes minimiin runsas vuosi sitten.
2. Tarkoitus oli ostaa loput osuuskorkoa maksavien s-osuuskauppojen jäsenyydet. Lopputuloksena oli ostaa vaimolle ja lapsille eniten korkoa maksavat.
3. Tuottoa.fi-osake jäi ostamatta. Tähän tarkoitetun tonnin käytin yrityslainat.fi palveluun. Hajauttaminen toteutui. Voisin kirjoittaa oman tekstin yrityslainat.fi palvelusta myöhemmin.
4. Taukoliikuntaa tuli harrastettua työpäivän aikana, mutta useammin olisi tarvinnut. Seinäkello tuli seinällä, mutta eipä siitä juuria apua ollut. Jotain pitää vielä keksiä että takamus irtoaa tuolista. Sähköpöytä olisi tietysti hyvä ratkaisu.
5. Ylimääräisestä tavaraa tuli jonkin verran heitettyä roskiin ja kierrätykseen. Onneksi uutta tavaraa ei tullut juurikaan hankittua.
6. Tavaroiden raivauksen yhteydessä tuli hieman järjesteltyä, mutta parantamisen varaa löytyy.
7. Alumiinin vähentäminen onnistui melko hyvin. Olut maistuu paremmalta lasipullosta ja tuoremehut myydään Lidlissä lasipulloissa. Alumiiniton dödö ei ole kovinkaan tehokasta. Menettelee normaalina päivänä, mutta tarvittaessa perinteistä on käytettävä silloin kun ei ole soveliasta haista hielle.
8. Fluorin vähentäminen onnistui hammastahnan osalta. Frantsilan fluoriton hammastahna oli käytössä 90% vuodesta. Mielestäni pesuteho on yhtähyvä kuin "hammaslääkäriliiton suosittama" suosittu valtamerkki. Tosin joulun päivinä kaipaisi kuitenkin tätä kunnolla vaahtoavaa myrkkyä. Ylensyönti, herkut ja konvehdit eivät ole hampaille(kaan) terveellistä.

Kokonaisuutena vuosi oli henkisen kasvun vuosi. Luin kirjoja vuoden mittaan moninkerroin enemmän kuin insinööriksi valmistumisen jälkeen olen lukenut yhteensä. Vuorokauteen ei ole tiettävästi tullut yhtään tuntia lisää, mutta ajankäyttö on muuttunut. Niistä lisää myöhemmin.

Suuresta säästötavoitteestani huolimatta, en kokenut luopuvani mistään tarpeellisesta, mutta turhasta kylläkin.

Lapsille s-ryhmän osuuksia

Liityin vuosi sitten useampaan s-ryhmän osuuskuntaan. Nyt oli vuorossa vaimon ja lasten vuoro. Vaimon osuuksien ostaminen kävi yhtä helposti kuin omienkin. Lasten tapauksessa molemmille piti avata oma tili. Alaikäisen s-tili sopimus täytettiin käsin. Tämän jälkeen vielä tilien käyttöoikeudet vanhemmille. Näihin molempiin tarvittiin molempien vanhempien henkkarit ja allekirjoitukset. Vasta näiden jälkeen voitiin aloittaa varsinainen liittyminen osuuskauppoihin.

Valitsin osuuskaupoista Etelepohjanmaan (eepee) ja Osuuskauppa KPO. Molemmat ovat makseneet vuonna 2014 osuuskorkoa 20e. Yhdeltä istumalta tehtiin kuusi liittymistä. Tiliavaukset mukaan lukien operaatiossa meni 45 minuuttia. Aika tuntui matelevan mutta istumista helpotti ajatus siitä, että ensi vuonna tulisi 120e lisää osuuskorkoa (25% pääomaveron alaista tuloa). Tuntihinta vaivannäöstä oli ihan kohtuullinen. Pitkällä juoksulla pieni istuskelu tuottaa ihan kivasti.

Lasten osuuskorot menevät heidän omille s-tileille. Korkoa korolle efektiä ei pääse syntymään mutta seuraavan 15v aikana pitäisi kertyä ihan kiva pesämuna. Varsinkin jos kerää kaikki korkoa maksavat osuudet.

Ensi vuonna olisi tarkoitus hankkia lisää osuusmaksuja. Silloin vuorossa vähintään 10% maksavat osuuskaupat.

Pari sanaa rahan käytöstä

Tili tuli, tili meni. Näinhän se monella taitaakin olla. Itse asiassa, näin on hyvin pitkälti omalla kohdallani, mutta päätän itse, mihin palkka häipyy tilipäivänä ja sitä seuraavina päivinä.

Avainasemassa on budjetti, sekä siihen liittyvä menojen seuranta. Kun tiedetään vuotuiset kulut, voidaan kuukausipalkka jyvittää sinne minne sitä tarvitaan. Tilipäivän "tuhlaaminen" käy helposti automaattisilla kuukausisiirroilla. Palkka tulee taloustilille. Tästä lähtee 100e käyttötilille, 200e s-pankkiin ruokatilille, 60e lapsien Nordnet-salkkuun, 300e omaan Nordnet-salkuun, 150e Seligsonin rahastoihin, 100e OP:n rahastoon ja 50e säästötilille. Lisäksi automaattisesti lähtee asuntolainan lyhennys ja kaikki laskut e-laskuina, mukaan lukien visa 100% lyhennyksellä.

Oleellinen asia omassa taloudessa on puskurit. Taloustilillä pyrin pitämään vähintään seuraavan kuun menot. Säästötilillä parin kuukauden kulut, korko ei ole huima, mutta ei ole inflaatiokaan. Käyttötilillä vähintään muutama satanen, jos sattuu tarvitsemaan lisää käteistä. Lompakossa pidän vähintäänkin satasen, jos vaikka kortit eivät toimi juuri silloin kun olet ruokakaupassa. Näiden lisäksi pidän kotona pientä käteispuskuria, jos vaikka lompakko jää viikonlopuksi töihin.

Käyttötilille kertyy ns. tuhlailurahaa sekä mahdollisuus nostaa käteistä. Käyttötililtä maksan ostoksia todella harvoin. Eniten joulukuussa, jolloin visa on huilaamassa.

Maksan visalla lähes tulkoon kaiken tammikuusta marraskuuhun. Joulukuun jätän väliin, jolloin uuden vuoden voi aloittaa nollasta. Samalla tulee todistettua itselleen että visaa ei ole pakko käyttää. Syy miksi visa vinkuu usein, on se, että OP:n omistajajäsenenä visasummasta saa 0.5% OP-Bonusta.

S-ryhmän ruokaostokset menevät S-tililtä. Vihreällä kirtilla maksamisesta saa 0.5% maksutapaetua. S-tilille kertyvä bonus 30..40e/kk menee myös ruokaan.

Säästötilin kartuttaminen on osaltaan vakuutuksen maksamista itselleen. Maksan mielummin omalle tilille sen mitä antaisin ahnaille vakuutusyhtiöille.

Syy miksi laitan rahaa OP:n tarjoamaan yhdistelmärahastoon on tarkoitus helpottaa lainaneuvotteluja sijoitusasunnon ostoon. Tosin tämä ei paljon lämmitä, jos jokin muu pankki tekee paremman tarjouksen lainaehdoista. Toinen syy on sijoitusten hajauttaminen eri rahoituslaitoksiin.

Puskureiden rajoissa on helppo ajatella onko rahaa käytettävänä vai ei. Ruokatili huutaa yleensä tyhjyyttään jo ennen kuun vaihdetta, tällöin herkut on helppo jättää hyllyyn. Tai jos käyttötilin saldo lähenee alle satasta, ei lähdetä taksilla yön selkään jne.

Taloustilin mahdollinen ylijäämä sijoitetaan. Näin sekään ei ala polttelemaan. Poissa silmistä poissa mielestä.

Sijoitusvirheeni ja -vinkkini

Olen sijoittanut osakkeisiin vuodesta 2012 lähtien, eli runsaat kolme vuotta. Samana aikana Helsingin OMX on noussut noin 60%. Oman salkun tuotto on kuitenkin kaukana tuosta lukemasta. Jotain on siis mennyt mönkään.. Tässä päällimmäiset syyt:

1. Olen ostanut (tai aikonut ostaa) osakkeita joita on saanut "halvalla" ja toivonut että ne alkavat nousta jonkun ihmeen takia. Vuonna 2012 kaikki oli "halpaa" mutta kuitenkin vain laatuyhtiöt ovat nousseet runsaasti.
2. En ostanut alkuvuosina laatuyhtiöitä jotka tuntuivat olevan "kalliita", mutta ovat kuitenkin nousseet tasaisesti pitkällä aikavälillä. Esim Kone tai Sampo.
3. Olen ostanut osakkeita jotka ovat aikaisemmin maksaneet hyvää osinkoa. Historia ei ole tae tulevaisuudesta. Suuri osinkoprosentti voi tarkoittaa myös sitä että liiketoimintaan ei välttämättä investoida riittävästi. Esim Capman ja YIT.
4. Olen ostanut osakkeita tarkistamatta perustietoja, esim kuinka paljon yrityksellä on velkaa suhteessa liikevaihtoon. Hiipuva toimiala tai huonosti hoidettu yritys ei ole mikään järkevä sijoituskohde. Esim Vaahto
5. Nordnetin "euron päivät". Tässä on pari miinaa. Ostajia on enemmän kuin myyjiä => kurssit nousee. Sekä ostajan arvostelukyky heikkenee koska ostotoimeksianto on liian halpa. Olen "hyödyntänyt" euron päiviä ja ostanut Vaahtoa ja Fortumia, kumpikin tällä hetkellä tappiolla.
6. Olen kytännyt osakkeiden historiallista muutosta, siitä mitään ymmärtämättä minkä takia näin on tapahtunut.
7. Olen kytännyt osakkeiden hinnan kehitystä päivittäin, joskus jopa useita kertoja päivässä. Pörssikurssien tulevaa suuntaa ei voi ennustaa. Kurssien jatkuva seuranta on vain ajanhaaskausta.
8. En ole vieläkään myynnyt tappiollisia sijoituksia pois. "Myyn vasta voitolla.." on juurtunut liian syvälle.
9. Nousevan osakkeen myynti liian aikaisin. Myin Nokian osakkeet heti kun ilmoitettiin Microsoftin aikovan ostaa Nokian matkapuhelinliiketoimen. Myyntiperuste oli pelkästään päivän aikana suuri prosenttuaalinen nousu. "ei se nyt enempää voi nousta.."
10. Käteisen osuus salkussa liian pieni. Monet hyvät ostopaikat ovat menneet sivusuun, koska juuri silloin ei ole salkussa ollut riittävästi käteistä.
11. Osakeantien valinta on mennyt mönkään sijoitusmielessä. Olen osallistunut Cleantech ja SavoSolar anteihin. Parempia olisi ollut vaikka Valmet ja Orava-asunnot. (Tosin Cleantech on nyt kivasti plussalla..)
12. Keskittyminen vain Suomi-osakkeisiin. "Kotimaan markkinat on helpompi ymmärtää". Maailman indekseihin sijoittamalla saa keskimääräisen 8% tuoton ilman seuraamista
13. 999e myyntien verottomuuden ylittymimen kalenterivuodessa. SSAB ja Outokumpu-kuviot vuonna 2014 aiheuttivat ikävän yllätyksen kun olin jo keväällä myynyt melkein 1000e edestä osakkeita. Tuo raja kuitenkin ylittyi ja jouduin maksamaan veroa kaikesta myynnistä.

Mitä sitten olen oppinut:

1. Suora osakeijoittaminen pitää tapahtua liiketoimintaan, ei pörssikurssiin. Warren Buffetin perusohje.
2. Suorissa sijoituksissa pitää tutustua firmaan ja sen toimintaan. Ellei tämä kiinnosta, kannattaa pysyä indekseissä.
3. Hajautus vähentää riskiä. Niin sijoituslaji kuin maantieteellinen. Eli ei pelkästään Suomeen.
4. Halvalla ostamiseen tarvitaan käteispuskuria, noin 10-20% salkun arvosta olisi hyvä löytyä edes jostain.
5. Säännöllinen kuukausisäästäminen indekseihin on kustannistehokkainta, mieluiten useampi kerta kuukaudessa.
6. Osakkeen euromäärään tuijottaminen on turhaa. Jos yksi osake maksaa 40e, voi se tuntua paljolta, mutta sillä ei ole merkitystä, koska osake voi maksaa parin vuoden päästä 60e.
7. 1000e verottoman myynin kannattaa hoitaa loppuvuodesta, mutta voi olla että voittoa ei saakkaan loppuvuodesta yhtäpaljon, joten koko myyntikikka on kyseenalainen.

Yleisesti ottaen hyvä kirja sijoittamiseen on Marko Erola - Elämäni paras sijoitus. Tämän luettuani aloitin indeksisijoittamiseen, valitettavasti hieman myöhään ja liian pienellä painoarvolla.

Voimia syksyn pimeyteen

Olen kesän lapsi, enkä pistäisi lainkaan pahaksi vaikka kesä olisikin pidempi näillä leveysasteilla. Talvi ja kevät vielä menettelee, mutta syksyllä alkaa kamppailu kaamosmasennusta vastaan. Ajanjakso marraskuun alusta joulukuun loppuun on pahinta. Töihin mentäessä ja töistä tultaessa on hämärää tai pahimmillaan täysin pimeää. Masentavaa.

Oman muistin virkistämiseksi hieman mietien miten tästä ajanjaksosta taas selviäisi. Ihannetapauksessa allekirjoittanut menisi viimeistään nyt välimerelle ja palaisi tammikuun loppupuolella takaisin. Toistaiseksi tämä ei ole mahdollista, joten pitää keksiä halvempia vaihtoehtoja..

1. Lounas ulkona. Koska valoisaa aikaa ei ole montaa tuntia vuorokaudessa tarjolla, pitää hyödyntää se vähäinenkin aika, eli käyttää enemmän "ulkoruokintaa". Työpäivinä keskustaan syömään, vaikkapa kebabille jos ei muuta keksi. Yleensä tulee nuukuuden nimissä syötyä kahvihuoneessa kotona valmistettua ruokaa tai sitten työpaikan lounasravintolassa. Viikonloppuisin lasten kanssa voisi olla pihalla keskipäivästä ja syödä eväitä luonnonhelmassa.
2. Juoda riittävästi vettä, jotta aineenvaihdunta pysyy yllä. Tätä tulee laiminlyötyä turhan usein. Kesällä lämpötila pistää väkisinkin juomaan, mutta koleiden kelien myötä tämä unohtuu.
3. Ulkoilua ilmasta huolimatta. Ylläpitää aineenvaihdunta ja saada raitista ilma. Eli ulos tarvisi mennä vaikkei huvittaisikaan. Yleensä ulkoilusta/kuntoilusta palatessa on energisempi kuin lähtiessä, kumma juttu. Tosin tänäänkään en jaksanut kotiin tultua lähteä pihalle, varsinkin kun riehumarakatitkaan eivät halunneet lähteä, noh, onneksi seinät pysyivät kuitenkin pystyssä..
4. Sosiaalinen kanssakäyminen. Taidan olla sen verran nuutunut tai vain introvertti että tämä on jäänyt viime aikoina huolestuttavan vähäiselle. Yleensä kavereiden tapaaminen antaa enemmän kuin ottaa, eli energiaa syntyy jostain.
5. Lisää kalaruokia. Tämä ei tuota ongelmia koska pidän kalaruuista. Tämä tarkoittaa entistä isompaa ruokalaskua, mutta menköön. Tarjolla D-vitamiinia ja hyviä rasvahappoja. 
6. D-vitamiinilisä. Koska aurinkoa ei näy, ei tule myöskään D-vitamiinia. Kalastahan sitä saa, kunhan syö riittävästi, mutta 50ug tabletti päivässä ei ole mielestäni pahasta. Maitoa tulee käytettyä luomuna, jossa ei ole lisättyä D-vitamiinia.
7. Lisää C-vitamiinia ruuasta. Torjumaan flunssaa ja väsymystä. Hyviä lähteitä mm. tyrni, paprika, persilija, kiivi ja sitrushedelmät.
8. Lisää sinkkiä ruuasta. Vastuskykyä ja testosteronituotantoa lisäämään. Hyviä lähteitä mm maksa, liha, vehnälese ja kurpitsansiemen.
9. Lisää magnesium ruuasta. Fyysistä suorituskykyä ja palautumista lisäämään. Hyviä lähteitä mm. kurpitsansiemen, etanat, raakakaakao, täysjyvävehnä ja auringonkukansiemen.
10. Monipuolista ruokaa ylipäätään. Välillä huomaa syöneensä kolmenakin peräkkäisenä päivänä samaa makaroonilaatikkoa ja "salaattina" kokonainen porkkana. Eli vaihtelua tarvisi keksiä lisää.
11. Enemmän keinovaloa aamulla. Aamulla kotona kaikki valot päälle. Tänä vuonna melkeinpä ostan kirkasvalolampun työpisteelle, ellei työnantaja sitä suostu kustantamaan.
12. Vähemmän keinovaloa illalla. Eli enemmin kirjan lukua hehkulampun valossa, kuin näyttöpäätteen tuijottamista iltamyöhään.. ..noh ainut aika kirjoittaa tänne on illalla.

Ruokien ravintoarvoja voi katsoa http://www.fineli.fi/.
Magnesiumista http://kaisajaakkola.fi/2013/09/magnesium/

Takaisin oravanpyörässä

Loppuu se pidempikin loma aikanaan ja töissäkin on käyty kuukauden verran. Työ ja perhe-elämä vie käytettävissä olevan ajan tehokkaasti, joten tänne kirjoittelu on jäänyt taka-alalle. Esikoinen (3v7kk) ei suostu enää nukkumaan päiväunia. Tämä on osaltaan vähentänyt "omaa aikaa" vuorokaudesta. Kuopus nukkuu vielä n. 2h päiväunet, joten viikonloppujen ohjelma-aikataulu pitää suunnitella sen mukaan.

Aiemmin kaavailtu nelipäiväinen työviikko ei ole vielä alkanut, ehkäpä vuosi 2016 voisi olla sellainen. Kuopus on vielä ensi vuonna alle 3 vuotta, joten Kelalta saisi osittaista hoitorahaa. Hieman kompensaatiota ansiomenetyksestä, joka ei tule olemaan kovinkaan paljon, kun laskee myös hyödyn lisääntyneestä vapaa-ajasta.

Näin jälkeenpäin miettiessä aikaa ennen kesäloma+isäkuukausitaukoa, niin tajusin että kynttilä paloi jo molemmista päistä. Selkä ja ranne vihotteli ja olin väsynyt ja stressaantunut. Lomasta viisi ensimmäistä viikkoa nukuin 9-10 tuntia yössä, joten taisi olla kerääntynyt "muutama" tunti kroonista univelkaa. Lapset heräilivät 8-9 aikaa aamulla, joten nukkumaan kun meni 11 aikaan niin kerkesi huilaamaan. Tavallisesti arkena olen nukkunut keskimäärin 7 tuntia, joka on minulle lìian vähän.

Loman aikana iltarutiini oli ja on nykyiselläänkin seuraava: kasin aikaa iltapalaa, tämän jälkeen lapset kylpyyn ja itse myös pesulle. Ysiltä hammaspesut ja iltasatu. Hiljaisuus viimeistään 21:30. Tämän jälkeen enintään 15min astia/pyykki/järjestely-toimia jos/kun tarvetta. Loppuaika kirjan lukemista valmiina odottamaan merkkiä väsymyksestä.

Tulevaan talveen siis pidemmillä yöunilla.

Vuorokautta ei pysty pidentämään mutta siihen voi vaikuttaa miten sen käyttää.

Elämän hidastamista

Eräänä kauniina kevätpäivänä olimme esikoisen kanssa koiralenkillä, etenimme hitaasti kävellen, koska hän ei halunnut istua rattaissa, olihan hän jo kaksivuotias. Siinä eteenpäin madellessa tajusin, että aina ei saa olla mahdoton kiire eikä älytön hoppu. Mieleen tuli ikävä ajatus, entäpä jos poltan itseni loppuun työnteolla tai loukkaan itseni pysyvästi kiiruhtaessa töihin tai kotiin. Näin tapahtuessa hidastaminen tulisi väistämättä eteen tai pahimmillaan edessä olisi lopullinen pysähtyminen. Miksi vasta sitten kun on pakko?

Hitaasti kulkemalla sitä kerkee näkemään tututkin maisemat eri tavalla ja mikä tärkeintä, ehtii myös ajattelemaan. Voisin todeta, että esikoiseni on opettanut minua hidastamaan elämäntyyliäni. Toisaalta nyt kun esikoinen on yli 3-vuotias ja kuopuskin lähes tulkoon juoksee, joten vauhtia on myös moninkerroin enemmän. Viilipyttynä olemiseen tarvitaan rautaiset hermot, jotka valitettavasti ovat turhan usein kireällä.

Ajatus muutoksesta on tullut pikkuhiljaa ja jatkuu edelleen. En ole vielä valmis pysäyttämään kokonaan omaa oravanpyörää, mutta sen kierroksia on syytä tarkkailla. Tämän tekstinkin olin aloittanut kirjoittamaan jo yli vuosi sitten ja siinä sivussa unohtanut että pitäisi välillä hidastaakin.

Hidastaminen ts. down shiftaaminen on ollut suosittua jo usean vuoden, eikä turhaan. Muutama vuosi sitten ajattelin että laiskureita koko sakki. Silloin elin kokonaan "sitten kun"-elämää. Nopeasti koulut läpi ja äkkiä töihin. Paljon töitä ja rahaa. Iso talo ja ylisuuri laina. Eläkkeellä ehtii huilaamaan ja kuolema kuittaa univelat. Siis täh? Painat 40 vuotta täysillä duunia, keräät kiinteätä omaisuutta ja palkaksi saat perilliset jotka odottavat vain sitä, että potkaiset tyhjää mahdollisimman äkkiä?

Olen ollut koko ikäni ahkera ja työtä pelkäämätön. Urakka-ajattelu on juurtunut syvälle aivoihin ja töitä tehdään silloin kun niitä on tarjolla ja mieluiten niin nopeasti kuin mahdollista. Omalla kohdalla olen saanut tehdä töitä elämäni aikana niin paljon kuin vain olen halunnut. Myös kotona saisi puuhastella kaikenlaista, jos vain olisi aikaa taikka voimia. Tasapainoilua siis.

Mitä hidastaminen sitten omalla kohdalla on tarkoittanut?
Olen pitänyt kaikki isyysvapaat joita yhteiskunta tukee. Olen vähentänyt omaa harrastustoimintaa. Pyrin syömään rauhallisemmin (tosin tämä vaatii vielä harjoittelua..). Pitkän ajomatkan töihin minimoin kahdella tavalla. 1) Työpäivien lukumäärää vähentemällä, eli teen työpaikalla hieman pidempiä päiviä, jotta luikumatunteja kertyisi niin, että niitä voi sitten pitää kokonaisina vapaapäivinä pois. 2) Viikoittain pyrin tekemään vähintään yhden etäpäivän. Olen keventänyt auton kaasujalkaa ja säästänyt näin rahaa. (vaikka tämä pidentää ajallisesti työpäivää muutamalla minuutilla, olen rauhallisempi leppoisan jonossa ajelun jälkeen saati kuolemaa halveksivan ohittelumaratonin jälkeen).

Mitä hidastaminen tarkoittaa lähivuosina?
Voisin kuvitella tekeväni nelipäiväistä työviikkoa, tätä päätöstä helpottaa kun kotona on alle 3v tai 1-2 luokkalainen. Nuorimmainen täyttää kolme maaliskuussa 2017, joten seuraavat puolitoistavuotta olisi taloudellisesti mahdollista tehdä nelipäiväistä viikkoa. Vuorotteluvapaa olisi hienoa pitää, mutta työvuosia tarvitaan nykyään 16 vuotta (tähän olisi itsellä vielä kuusi vuotta), tosin tämä voinee unohtaa, jos vuorotteluvapaaoikeus loppuu sitä ennen kokonaan..

Entäpä pidemmällä tähtäimellä?
Työn ja vapaa-ajan tasapainoilu jatkunee niin kauan kunnes taloudellinen riippumattomuus on saavutettu. En kuitenkaan pyri kiiruhtamaan tätäkään, jotta matka olisi riittävän mukava ja hidastahtinen.

Oravanpyörän hidastusta

Viime vuoden kesälomasta lähtien, töitä on saanut tehdä niin paljon kun ehtii. Välissä olen pitänyt isyysvapaita, jotka ovat olleet hyvää vaihtelua työkiireille. Tämä kevät on ollut entistä kiireempää. Kesälomien lähestyessä ruuvia oli kiristettävä entisestään, jotta voisi jäädä hyvillä mielin ansaitulle lomalle, stressitasot tapissa..

Kiirettä saisi vähennettyä olemalla hitaampi, koska tällöin olisi myös vähemmän töitä, loogista eikö totta. Tänä vuonna lataudun normaalia pidempään, nimittäin pidän isäkuukauden kesäloman yhteydessä, joten tulee noin parin kuukauden paussi töistä ja työmatkoista. Tämä tarkoittaa vähemmän aikataulutusta ja kiirettä, vailla suunnitelmia taikka tavoitteita. En aio täyttää kalenteria tupaten täyteen, enkä tehdä ToDo-listaa tekemättömistä töistä. Yksinkertaisesti sanottuna, ajattelin vain olla ja antaa luovuudelle aikaa.

Kuusi viikkoa isäkuukaudella tarkoittaa tulojen putoamista määräajaksi. Tästä en ole sen enempää ottanut stressiä, koska vuoden budjetti on laadittu tätä silmällä pitäen. Menopuolella säästöä syntyy autoilusta. Nimittäin diesel-käyttöinen autoni saa mennä seisontaan (säästöä tulee 4e/pv kun mukaan lasketaan vero+vakuutus). Aion lisätä myös pyöräilyn määrää, jolloin toisen auton bensakulutkaan eivät lähde lapasesta. Säästyneet rahat "sijoitan" polkupyörän peräkärryyn.

Liikkuminen kahden pienen lapsen kanssa, lähipuistoa pidemmälle, tarkoittaa apuvälineenä autoa, bussia tai pyörää. Kakkosautomme kilometrikulu bensan osalta on noin 0.12e, joten perikato ei iske, vaikka vähän pidemmällekin välillä lähtisi. Tosin auto ei ole kokoajan käytettävissä, koska vaimo käy satunnaisesti töissä ja milloin missäkin. Omalla kohdalla olisi tarkoitus pitää autottomia päiviä, koska vuodessa istun autossa yli 300 tuntia pelkkiä työmatkoja (eli noin kaksi viikkoa 24h päiviä).

Kesälomalle lainasin kirjastosta kasan kirjoja, jotka odottavat lukijaansa, aina kun iltasirkus on rahoittunut ja muuttunut takaterassille istuskeluun. Kesä on kyllä parasta vuodenaikaan!

Mitä suihkussa käynti maksaa?

Suihkussa käynti tarkoittaa lähes kirjaimellisesti että eurot valuvat viemäristä alas. Silloin kun itse joutuu maksamaan veden ja sen lämmittämisen, sen suuruuden selvittäminen kiinnosti niin paljon että siitä piti ottaa selvää.

Selvittämiseen tarvitsee tietää lämmitysenergian ja veden hinta, sekä suihkupään virtausnopeus ja suihkussa käytetty aika.

Laskentaa helpottaa kun selvittää mitä yksi minuutti suihkussa oleilu maksaa. Tämän jälkeen voi miettiä kuinka monen minuutin suihkun sitä viitsii ottaa.

Virtaama
Suihkupäitä on erillaisia ja niiden virtausnopeudet vaihtelee, lisäksi verkostopaine vaikuttaa virtaukseen. Viime aikoina markkinoille on tullut vettä säästäviä malleja. Ostin muutama vuosi sitten Hansgrohe EcoSmart-suihkupään, jonka maksimi virtaama on 6 litraa minuutissa, oli hana kuinka auki tahansa. Kellotin tämän paikkaansa pitävyyden, joten käytän tätä lukemaa.

Vesilaskun osuus
Veden hinnan laskin jakamalla viime vuoden vesilaskun eurot kuutioilla. Tästä tuli n. 5e/m3. Yhden vesilitran hinta näin ollen on 0,005e ja kuuden litran hinta 0,030e.

Sähkölaskun osuus
Yhden litran lämmittäminen yhdellä asteella vaatii 4,2kJ energian. Suihkuveden lämpötila on yleensä 38 astetta. Jos kylmän veden lämpötila on 8 astetta, niin sekoitettu suihkuvesi nousee 30 astetta. Näin yksi litra 38 asteista vettä  tarvitsee 126kJ. Kilowattitunneiksi muutettuna tämä on 0,035kWh. Kuutiosta tulisi näin ollen 35kWh. Tämän kun kerrotaan 0,14e, saadaan 4,9e/m3. (0,14e sisältää myös perusmaksut). Eli litran lämmitys maksaa 0,005e ja kuuden litran 0,030e.

Vesi+sähkö yhdessä
Euroiksi muutettuna yksi minuutti 38 asteista vettä 6L virtaamalla maksaa on noin 0,06e. Tällöin yksi litra olisi yksi eurosentti.

Käyttäjän osuus
En ole aiemmin suihkussa käyntiäni kellottanut, mutta tätä varten sen tein. Ensimmäinen 15s menee vesijohtoputkien lämmittämiseen ja sitten kastelu 45s. Hana kiinni ja peseminen. Huuhtelu 60s. Minimiaika siis noin 2 minuuttia. 6 litran minuuttikulutuksella tästä tulee 12 litraa lämmintä vettä. Eli rahaksi muutettuna 0,12e. Vuodessa jos ottaa 365 pikasuihkua, niin tästä tulee n. 44 euroa. Neljän minuutin suihku maksaisi tuplat, eli 88e vuodessa. Ei paljon, mutta kun tämän kertoo suihkua käyttävien lukumäärällä, päästään taas entistä isompiin summiin.

Itse jatkan 2min pikasuihkuja, vaikka siinä ei suurta porkkanaa olekkaan.

"Liian vähän lapsena"-oireyhtymä

Rakas vaimoni kiikutti muutama viikko sitten kirjastosta JP Jakosen kirjan "Stressivapaa johtaja". Kirjan sisältö oli mielenkiintoista ja mukaansa tempaavaa. Monet asiat kolahtivat omalla kohdalla hyvinkin lähelle omaa elämäntilannetta.

Kirjan yksi kappale käsitteli "Liian vähän lapsena"-syndroomaa. Liekö yhteistä kaikille 90-luvun lama-ajan lapsille, vai kuuluuko vain yleisesti kolmenkympinkriisiin, mutta tuntuu että aika moni tästä samasta vaivasta kärsii. Suosittelen lukemaan koko kirjan. Tosin otsikon aihe on myös luettavissa JP Jakosen blogista.

Mitä tulee otsikkoon ja allekirjoittajaan. Lapsena halusi kaikenlaista tarpeetonta, eikä saanut esimerkiksi kalliita merkkifarkkuja tai -vaatteita. Ei matkusteltu ulkomaille saati viety lukuisiin harrastuksiin. Ja niin edelleen..

Kaikesta huolimatta omasta lapsuudesta ei jäänyt vakavia traumoja jotka vaikuttaisi omiin lapsiin. Joten ei ole tarkoitus tehdä kaikkea päin vastoin, vaan hitusen viisaammin.

Omat lapset ovat vielä sen verran pieniä että naapurikateus ei niihin ole vielä iskenyt. Kultainen keskitie on varmasti paras, mutta sen löytyminen vaatinee hieman kasvatustieteisiin tutustumista. Tähän asti lapset ovat opettaneet olla vanhempana, sekä varmasti myös jatkossakin, kunhan vaan olisi riittävästi läsnä. Toisaalta uhmakohtauksen saanut 3-vuotias ei välttämättä osaa kertoa kovinkaan selvästi mitä se oikeasti haluaa..

Säästöä tyhjästä

Arjen valinnat vaikuttavat paljolti siihen, onko palkkapäivää edeltävänä päivänä rahaa tilillä vai ei. Lähtökohtaisesti menojen tulee olla tuloja pienemmät. Säästäväisellä elämäntavalla menot ovat vieläkin pienemmät.

Säästämisen aluksi on tietysti luettu kaikenlaiset säästövinkit ja nuukailu-blogit. Sen jälkeen on kilpailutettu operaattorit, vakuutukset ja sähkösopimukset. Lisäksi einekset on vaihdettu kotiruokiin ja kirpputorit ovat alkaneet tulla tutuiksi, niin voi miettiä onko enää mitään mistä voisi säästää? Mutta samalla olla luopumasta mistään?

Tässä allekirjoittaneen valintoja:

1. Maksaminen S-kortilla. Maksaessa vihreällä kortilla s-ryhmän kaupoissa saa 0,5% maksatapaedun. 5000e vuosiostoilla säästöä 25e.
2. Maksaminen OP:n Visalla. Jos on Osuuspankin omistajajäsen, niin visaluoton summa kerryttää OP-bonuksia. Visan käyttämisestä saa noin 0,5% hyödyn. Tarkkana saa tosin olla. Korollisen luoton puolelle siirtyessä tämä etu häviää hyvin äkkiä (pelkkä tilinhoitomaksu 3,5e/kk..). Kurinalaisessa käytöllä ja keskimäärin 500e kuukausiostoksilla vuosittainen hyöty on 25e. Tämä siis OB-bonuksia joita ei saa rahaksi muutettua.
3. Polttoaineen tankkaus alkuviikosta. Olen huomannut että tietyillä tankkausasemilla polttoaineen vaihtelu viikon sisällä voi olla jopa 0,05e. Yleensä halvinta on ollut tiistaisin, joten käyn tankkaamassa vaikka ei vielä olisi tarvettakaan (työmatkan varrella). Esim 1200 litran vuosikulutuksella säästö 60e. (20000km ajomäärällä ja 6L kulutuksella).
4. Hiljempaa ajaminen. Auton polttoaineen kulutus nousee nopeuden noustessa huimasti. Kulutusero 85km/h ja 105km/h välillä voi olla jopa litran 100km kohden. Tämä tarkoittaisi 10000km maantieajossa säästöä 150e. Tosin tällöin autossa joutuu istumaan vuoden aikana 22 tuntia enemmän, mutta tien tukkona "tienaa" 6,8e/tunti.
5. Kestokassit ruokaostoksilla. Viisi kertakäyttöistä muovipussia viikossa maksaisi vuodessa noin 50e.
6. Kaupassa käynti työmatkan yhteydessä. Auton käynnistyksestä ensimmäiset ajokilometrit maksaa helposti 0,2e/km. Yksi 5km edestakainen kauppareissu vähemmän viikossa tarkoittaa vuodessa 100e säästöä.
7. Pilsneri saunakaljana. Lidlin Frinkbrau maksaa 0,54e ja on maultaan erinomainen janojuoma. Keppana maksaa euron, kiitos alkoholiveron. Pari annosta viikossa tarkoittaisi 50e säästöä vuodessa. (Tämän vuoden tavoitteisiin kuului tölkkioluen välttäminen, joten tuplasäästö).
8. Alhaisempi huonelämpötila. Yksi aste alaspäin tarkoittaa 5% säästöä. 1000e lämmityskuluissa tämä tarkoittaa 50e säästöä vuodessa.

Yhteensä näistä tulee säästöä yli 500e vuodessa eli n. 40e kuukaudessa. Ei kuulosta paljolta mutta eipä se paljon vaadikkaan.

Listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin, lisäksi monet säästövinkit menevät helposti näpertelyn puolelle, jolloin saatu säästö ei vastaa siihen käytettyä vaivaa tai aikaa. Pitkällä juoksulla nuukailu voi olla hyvinkin kannattavaa kunhan pitää sen kohtuudessa, jolloin elämästä pystyy vielä nauttimaan.

Isoimmat säästöt saa säästämällä isoimmista kuluista. Meidän perheessä nämä ovat ruoka ja autoilu. Meillä menee vuodessa esimerkiksi ruokaan yli 7000e ja autoihin yli 3000e. Pelkästään säästämällä 5% näistä kahdesta tarkoittaisi n. 500e vuosisäästöä..

500e vuodessa saa säästettyä helposti vähentämällä työpaikkaravintolan käyttöä. Esimerkiksi joka päivä syötävä, 6,2e maksava lounas, on vähintääkin 1200e vuodessa. Oletetaan että kotona tehty monipuolinen ruoka-annos maksaisi 3e, niin säästöä syntyisi 3 - 600e vuodessa riippuen kuinka usein eväitä jaksaa tehdä ja kantaa. Itselläni säästyy melkoisesti, kun rakas vaimoni jaksaa ruokaa laittaa.

Toisaalta vuoden mittaan 500e tai moninverroin enemmänkin saisi haaskattua moneen muuhunkin turhanpäiväiseen. Vaikkapa keppanaa kittailen tai savukkeita poltellen.

Elämä on valintojen maailma ja kukin tyylillään, mutta pienellä suunnittelulla pystyy vaikuttamaan mihin rahat käyttää.

Edit 28.9-17: säästövinkit linkki korjattu

Vakuutusten karsimista

Samaan aikaan kun pankki- ja vakuutuskonsernien tulokset paranevat, niin palvelu- ja vakuutusmaksut senkun nousevat..

Vakuutuksien karsimisesta on kirjoitellut useampikin bloggaaja. Eikä ihme, ei turhasta kannata maksaa.

Vuosi sitten aloin miettimään vakuutusten karsimista kun perheemme kaikkiin vakuutuksiin meni vuodessa liki 2400 euroa, eli 200e/kk!! ja lisää oli tiedossa nuorimmaisen hoitokuluvakuutuksesta.

Olen ottanut vakuutukset pääsääntöisesti sieltä mistä halvimmin on saanut: POP tarjoaa autovakuutukset selvästi edullisemmin kuin muut, olkoon mitkä tahansa "keskittäjäalennukset" käytössä. Insinööriliiton avulla saa "ilmaisen" matka- ja tapaturmavakuutuksen, sekä 50% alennuksen IF:n henkivakuutuksesta. Pankkisuhteen takia loput vakuutukset ovat osittain maksussa OP-bonuksilla joista jää vakuutusmaksujen maksamiseen n. 250e vuodessa.

Kokonaissumma oli kuitenkin liikaa. Siitä huolimatta, että halvimmat yhtiöt olivat jo valittuna ja osa kuittaantuu "ilmaiseksi". Säästöjä piti lähteä hakemaan vähentämisen kautta.

Muutokset perusteluineen:

1. Kakkosauton osakasko pois. Säästöä 70e. Auton käyttöarvo ja vuotuiset käyttökulut ovat suuremmat kuin jälleenmyyntiarvo (15v Nissan).
2. Ykkösauton täyskasko alimmalle tasolle sekä sen omavastuu isoksi. Säästöä 200e. Kolariturvaa on "pakko" pitää niin kauan kuin autolla on jälleenmyyntiarvoa (10v Toyota).
3. Oma hoitokulu pois. Säästöä 360e. Omavastuuosuus huolehtii ettei pääse liikaa hyötymään vaikka sairastelisi. Työnantajan parantunut terveyshuollon taso auttoi päätöksenteossa.
4. Esikoisen hoitokuluvakuutus pois. Säästöä 270e. Lapsi on kehittynyt normaalista ja pysynyt perusterveenä. Kuopuksella aiotaan pitää pari vuotta ja katsoa sitten jatkoa.
5. Oikeusturvavakuutus pois. Säästöä 30e. Kuulumme tuloluokkaan joka saa muutenkin oikeusaputurvaa sitä tarvittaessa.
6. Vaimon matkavakuutus. Säästöä 40e. Päällekkäisyys matkatavaroiden osalta. Voi ottaa uudestaan jos lähtee ulkomaanreissuun.

Mitä sitten kannattaa olla:

• Suppea kotivakuutus isolla omavastuulla. Tavaroiden hajotessa uuden hankinta on monesti järkevämpää kuin vakuutuksesta ottaminen, tästä huolehtii omavastuu ja ikävähennykset.
• Pelkkä liikennevakuutus autoissa. Kaskovakuutuksen hinnoilla korjaa tai vaihtaa autoa. Varsinkin kun huomio kolarista seuraavien vuosien korotetut vakuutusmaksut.
• Uuden auton tapauksessa lunastusturva isolla omavastuulla.
• Kattava tapaturmavakuutus. Eivät maksa paljon ja tapaturman sattuessa ei tarvitse hoidossa nuukailla.
• Henkivakuutus vähintään perheen velkojen suuruudesta.

Muut ovat mielestäni enemmän tai vähemmän turhia..

Nykyisillä vakuutusmaksuilla on jo järkevää maksaa itselleen "vakuutusmaksuja". Näin aloin tekemään vuosi sitten, eli laitan erilliselle säästötilille 50e/kk siitä huolimatta että korkotuotto on olematon. Tämän palautusprosentti todennäköisesti parempi kuin vakuutukseen käytetty raha. Vahingon sattuessa rahat saa säästötililtä helposti käyttöön. Itseasiassa voisin pistää enemmänkin, mutta säästyneet rahat sijoitan korkeamman tuoton kohteisiin.

Hyödyllisimmät hankinnat 0-1v lapselle

Aiemmin kirjoitin mitä vauvantarvikkeita  saimme hankittua kalliiden vaunujen hinnalla. Näiden lisäksi tuli hankittua toki paljon muutakin. Eikä kaikkia edes muista ostaneensa. Ensisijaisesti pyrimme ostamaan kaiken käytettynä (paitsi patjan ja kengät). Toisin kuitenkin kävi, kaupasta roudattiin melkein kaikki mitä mieleen tuli..

Toisen lapsen synnyttyä lähes kaikki oli jo hommattu. Tuplarattaat olivat ainut pakollinen hankinta ja nyt vuoden kuluttua turvaistuimia tarvittiin lisää. Kaikki muu ensimmäiselle haalittu "roina" lähti kierrätykseen jos sitä ei oikeasti nähty tarpeelliseksi.

Mieleenpainuvimmista hankinnoista on ollut oikeasti hyötyä tai niin on ainakin itselle perustellut. Pienten lasten kanssa on muutenkin työlästä olla, joten pieni sijoitus helpompaan elämään ei ole pahitteeksi. Niinpä listasin hyödyllisimmät hankinnat joita ostimme:

1. Käytetyt vaatteet. Ostamalla vauvanvaatteet kirpparilta ja kavereilta, olemme säästäneet useita satasia. Olisi järjen köyhyyttä ostaa uusia vaatteita 2kk välein. Vuodessa säästyneet rahat kannattaisi sijoittaa vaikka Stockmanin osakkeisiin ja antaa lapsen ostaa isona jotain pysyvämpää. Osakkeita ei tullut kuitenkaan vielä ostettua.. :) mutta Nordnetin salkkuihin menee kuukaisittain se minkä säästää pelkästään vaatehankinnoista.
2. Kapalo ja unipussi. Meillä yöt nukutaan ja näistä on ollut hyötyä. 0-3kk nukkuu kapalossa ja tästä eteenpäin unipussissa. Mielestäni suurin hyöty on että peitto pysyy päällä, eikä uni katkea viluun.
3. Yöpuku jossa on hihoissa "tumput". Tumppujen käyttö yöllä estää naarmujen tulemista naamaan ja näin heräämistä. Tälläisen yöpuvun kanssa niitä ei välttämättä tarvitse enää erikseen laittaa, tai ainakin ne pysyvät paremmin paikallaan. Yöpuku mieluiten vetoketjulla.
4. Kuolalaput. Pieni riekale kangasta säästää monen bodyn ja paidan vaihdon pitkin päivää, suojaa niin maitopuklulta kuin kuolalta.
5. Matkarattaat joihin sopii turvakaukalo. Kätevä yhdistelmä esim. kaupassa tai lyhyillä reissuilla. Tarpeeton etu jos käyttää vähän tai ei lainkaan autoa. Itse olen kokenut käteväksi.
6. Turvakaukalon telakka. Rahanarvoinen "turhake" joka kannattaa hankkia, vaikka autossa ei olisikaan Isofixiä. Vesisateessa ei ole kiva repiä turvavöitä montaa kertaa. Toinen etu on penkin pysyminen puhtaana, vaikka kaukalon laskisi hetkeksi maahan.
7. BabyBjörn Miracle -kantoreppu. Helppokäyttöinen ja mukava kantaa. Saa säädettyä helposti erikokoiselle ihmiselle. Muksun saa tähän yksinkin.
8. Stokke Table Top. Ehdoton jos haluaa säilyttää keittiön pöydän kolhuitta. Etenkin tummaksi värjättyjen pöytien kanssa.
9. NenäFrida-niistäjä. Kun pikku tuhisijalle tulee nuha, niin tätä tarvitaan.
10. Vaunut joissa helposti irroitettava koppa. Tällöin vaunuja ei tarvitse säilyttää sisällä. Koppaan voi nukuttaa ennen lenkkiä ja lenkin jälkeen unia on helppo jatkaa tarvittaessa sisällä, lisäksi koppa toimii matkasänkynä.

Listasta puuttuu sellaisia turhakkeita, joita jälkeenpäin miettien, oltaisiin varmaankin ilman pärjätty; lelukaari valoin ja äänin, kävelytuoli, sitteri tärinällä. Onneksi meille ei ole tullut koliikkia, joten sitterin tärinä on ollut todella vähällä käytöllä.

Vanhempien syli on vauvan paras paikka. Lattialle voi laittaa ja vauva kyllä keksii katseltavaa. Omasta mielestä kävelytuoli hidasti esikoisen kävelemään oppimista ja sen kanssa oltiin jumissa missä milloinkin. Käyttöikä muutamia kuukausia. Kuopus ei käyttänyt kävelytuolia ja alkoi itsekseen kävelemään 4kk aikaisemmin kuin esikoinen.

Listan ulkopuolelle jää myös sellaisia joita mietittiin mutta ei hankittu; hoitopöytä, vaipparoskis, hyppykeinu, leikkiaitaus. Hoitopiste meillä on kodinhoitohuoneen pöydällä, näin vesipiste oli myös lähellä vaipanvaihtoa. Roskis tyhjennettään tarvittaessa, joten erillistä hajulukollista ämpäriä ei tarvittu.

Blogi 1v

Blogia olen nyt pitänyt tasan vuoden. Sivuston latauskerrat eivät päätä huimaa (n 1500), eli keskimäärin neljä päivässä. Juttuja on tullut julkaistua tätä ennen 31 kappaletta, eli noin keskimäärin kahden viikon välein.

Julkaisemattomia jutunalkuja on 27 kappaletta. Lisäksi uuttakin tulee välillä mieleen. Joten jatkossakin tulee toivottavasti jotain julkaisukelpoista.

Ajanpuute ja sen seurauksena tapahtuva ajankäytön priorisointi vähentää tänne kirjoittelua. Iltaisin kun jää tunti tai kaksi vapaata, ei tämä ole tärkeysjärjestyksenä kovinkaan korkealla.

Tulossa on ainakin asumiseen ja elämiseen liittyvää nuukailua ja pohdintaa. Jokapäiväisestä arjesta kertominen on jäänyt vähemmälle kuin aluksi ajattelin, ei vaan jaksa. Harmi, pienet lapset kehittyy huimaa vauhtia. Kuopus on alkanut kävelemään 11kk ikäisenä. Esikoinen (3v) on varsinainen papupata josta juttua vaan tulee ja tulee.

Ensi kesänä ajattelin pitää kuuden viikon isäkuukauden, mieluiten kesäloman yhteyteen. Saa taas hidastettua oravanpyörää, edes hiukkasen.

Lämmitysmenoista nuukailua

Lauhasta talvesta huolimatta on asuntoa tarvinut lämmittää. Meillä tämä on tarkoittanut talvikuukausina noin 150e/kk sähkölaskua. Lisäksi takassa poltetaan puita, joten todellinen euromäärä on hieman enemmän. Kuitenkin ihan kohtuullinen summa 100m2 asunnon lämmittämiseen.

Kuinka tähän sitten päästään? Varsinkaan kun eristys ei ole mikään ihmeellinen nykynormeihin nähden; 200mm seinissä ja 300mm katossa. Ilmanvaihto ilman lämmöntalteenottoa.

Huonelämpö pidetään n. 20 asteessa. Lattialämmityksen kanssa tämä piisaa niin, että t-paidalla tarkenee eikä villasukkia tarvita. Pitkälti tottumisasia. Olisi selvä jos "nurkista vetäisi" tai lattia olisi muuten vaan kylmä, tarvisi vähintään villasukkia pitää jalassa samoilla lämmöillä.

Takassa poltetaan ulkolämpötilan mukaan; plussa keleillä pari kertaa viikossa ja pakkasilla useammin. Ilmalämpöpumppu on päällä noin -10..+10 ulkolämpötiloilla. Kylmemmässä hyöty on minimaalinen ja lämpimillä keleillä ei enää tarvita. ILP ei ole päällä niinä päivinä kun takkaa lämmitetään. Jos olisi, nousisi huonelämpö tarpeettomasti yli 20 asteen.

Rullaverhot ja sälekaihtimet laitetaan illalla kiinni. Aamulla sälekaihtimet asentoon josta taivas näkyy, eli saadaan aurinkoenergia talteen. Ilmanvaihto on miniminopeudella, varsinkin jos kosteusmittari näyttää alle 40% RH lukemia. Talvella kun tuuppa ilma muutenkin kuivumaan.

Mitä toimenpiteitä ei sitten tehdä? Kaikkia valoja EI olla vaihdettu energiansäästö taikka ledilampuiksi. Tosin hehku/halogeenipolttimoita en aio enää uusiakaan ostaa. Viihde-elektroniikkaa EI revitä pois seinästä sähkön säästämiseksi. Kodinkoneita EI olla vaihdettu uusiin. Näiden kaikkien kulutus on pois normilämmitykseltä, joten säästö olisi plus-miinus-nolla.

Mitä puilla sitten säästää? Pinokuutio kivuhalkoja sisältää energiaa n. 1700kWh. Varaavan takan hyötysuhde voisi olettaa 75%. Eli tästä jäisi lämmitykseen vähintään 1200kWh. Vastaava määrä sähköä 100% hyötysuhteen sähkölämmityksellä olisi noin 160e. Vaikka pinokuutio kuivaa koivua maksaisi 100e/m3 niin puulämmitys on taloudellisesti kannattavaa. Enemmänkin toki vois käyttää, mutta toisaalta pikkupakkasilla ilmalämpöpumpun hyötysuhde on 2..3, joten puulämmitys ei  olekkaan enää niin ylivertainen.

Kylmäksi tuota tiilikasaa ei kuitenkaan kannata päästää, koska se alkaa hohkata kylmää. Ja onhan sitä mukava katsella takkatulen loimua :)

Osuuspankin eläkevakuutus

Olen ottanut eläkevakuutuksen vuonna 2008. Siitä lähtien olen miettinyt olikohan tuo ihan viisasta.. Maksat kuukausittain summaa josta saat verohyödyn pääomatuloista tai vastaavan summan ansiotuloista. Kannattavaa?

Äkkiseltään joo, mutta ne turkasen kulut! Eläkevakuutukset ovat täynnä kuluja. Menee henkivakuutukseen, merkintäpalkkiota säästösummasta, hallinnointikulua pääomasta sekä vakuutuksen sisällä olevien rahastojen kuluja.

Kulut ovat varmat mutta tuotoista ei ole takuita. Lisäksi sana vakuutus on tässä yhteydessä hieman harhaanjohtava. Maksat vakuutusta josta saat korkeintaan sen takaisin jonka olet sinne säästänyt. Tosin tämän vakuutuksen osuus on ollut omalla kohdalla vain muutamia euroja vuodessa, joten menköön. Viimeinen niitti oli kuitenkin, kun katsoin yhteenvedon viime vuonna maksetuista maksuista. Vakuutuksen osuutta oli nostettu kipupisteen yli; 4.74e/kk, eli enemmän kuin aikaisempina vuosina koko vuotena! Minun tapauksessa tämä tarkoittaa lähes 10% osuutta koko maksetusta summasta. Tähän kun lätkästään vielä muut kulut, menee todellisuudessa enää 80% rahoistani kasvamaan "tuottoa".

Olen maksanut nyt yhteensä 3700e tuonne. Säästöön on kertynyt n. 4650e. Tästä tulisi laskennallinen noin 8% vuosituotto. Mikä sinsä on ihan ok tuotto. Tosin tuotto on ollut pitkän aikaa vaatimattomat 4%, mikä taas ei ole.

Kolmenkymmenen vuoden päästä sitten näkee mitä tähän mennessä ansaittu pääoma on kasvanut. Neljän prosentin tuotolla loppusumma olisi vaivaiset 15000e, mutta 8% tuotolla jo mukavat 47000e. Mikä sitten lienee veroprosentti vuonna 2045, on täysin kysymysmerkki, mutta verottomana niitä ei saa mitenkään.

Syy miksi tuon vakuutuksen joskus otin, oli sen veroetu. Eli maksaessa saat veropalautuksena osan maksuista. Tosin tämä etu menee lähes täysimääräisesti kulujen maksuun. Eläkkeellä olessa eläkevakuutuksista otettu raha on täysin pääomaveroon laskettavaa tuloa, jolloin veroetua aletaan maksamaan takaisin valtiolle.

Lisää aiheesta mm. Saiturin blogitekstistä eläkevakuutuksen karmea totuus

Mitä sitten tilalle?
Ajattelin jatkaa kuukausisäästämistä 45e ja sen laittaa tasaisesti Seligsonin passiivisiin indeksirahastoihin; Aasia, Eurooppa ja Pohjois-Amerikka. Siitäkin huolimatta että indeksit alkavat olemaan melko korkealla, maailman tilanne mikä on ja näihin rahastoihin kohdistuu myös pieni merkintäpalkkio (0.1%). Hallinnointikulutkin ovat 0.45%, 0.45% ja 0.43%. Seligsonin tuottolaskuri näyttäisi 30v säästöajalle mukavaa pottia; 70796 euroa. Sen verran pitää indeksejä seurata, että tekee lisäsijoituksia kun ne ovat alhaalla. Kolmenkymmenenvuoden aikana tulenee vielä useampi lasku ja toivottavasti myös nousua.

Vauva nukkumaan

Nukkuminen on ihmisen perustarpeita, niin vauvan kuin vanhempienkin. Ennen oman lapsen syntymää sain kuulla monenlaista tarinaa miten vaippaikäinen ei nuku yöllä. Otin tämän pienimuotoisena haasteena ja tässä vähän ajatuksia aiheesta.

Ensimmäinen lähtökohta on tiedostaa että ihminen tarvitsee vuorokaudessa tietyn määrän ravintoa ja lepoa. Yöllä nukutaan ja päivällä syödään. Toinen lähtökohta on miettiä miten itse nukuu yöt.

Itse olen hyvin herkkäuninen, enkä pidä itsestään selvyytenä että pystyisin nukkumaan edes 8 tuntia putkeen. Tästä syystä en nuku päiväunia jotta unirytmi ei sotkeentuisi. Syön illalla riittävästi ettei nälkä yllätä kesken yön. Makuuhuoneen lämpötila pidetään sopivan viileänä. Ikkunoissa on pimennysverhot ettei katuvalot eikä ohi ajavat autot taikka aamuaurinko ei häiritse.

Edellä olevien lisäksi yöunta voi häiritä stressi tai sairastelu. Nämä vaikutavat varmasti myös lapsen uniin. Jo pelkkä nuha voi tehdä yöstä hyvinkin katkonaista. Nuhanenälle ei tuputeta puuroa eikä lehmänmaitoa, jotta limaneritys pysyy aisoissa.

Otan lapset syliin aina kun se on mahdollista, lisäksi kanniskelen niitä mielelläni. Kantamisen voi ottaa vaikka kuntoiluna, samalla molempien stressitasot laskee. Meillä on molemmat lapset viihtyneet myös rintarepussa.

Meillä lasta ei nukuteta, vaan laitetaan sänkyyn sopivan väsyneenä. Illalla annetaan riittävästi ruokaa ja röyhytetään huolellisesti. Itse kanniskelen vauvaa mielummin ennen puolta yötä, saati keskellä yötä herättyään ilmavaivoihin. Syntymästä asti olen sanonut "hyvää yötä". Tämä taikasana toimii myöhemmin merkkinä, että nyt aletaan nukkumaan.

Molemmilla lapsilla olemme käyttäneet kapaloa 0..3kk, sekä unipussia 3kk eteenpäin. Noin vuodenikäisellä se jää pieneksi. Omasta mielestä nämä ovat auttaneet.

Olemme siirtäneet molemmat lapsemme omiin huoneisiin noin 2 viikon ikäisinä. Kumpikin on ollut sellainen tuhtaaja ettei herkkäuninen iskä pysty nukkumaan siinä metelissä edes tulpat korvissa.

Tutin harkittu käyttö on mielästäni auttanut yöunissa. Tutti ei ole suussa päivälläkään kuin tarvittaessa. Pääsääntöisesti olemme laittaneet vauvat nukkumaan ilman tuttia. Esikoinen jätti vapaaehtoisesti tutin käytön vuoden ikäisenä.

Aloitin tämän kirjoituksen lähes vuosi sitten. Kuopus on nukkunut läpi yön nyt muutamia kuukausia. Näin vuosi suurinpiirtein meni:

0-2kk
Vastasyntynyt syö ja nukkuu. Syöminen tapahtuu säännöllisesti, joten ajoitetaan illan viimein syöttö hieman ennen vanhempien nukkumaan menoa. Meillä oli alussa niin, että tissiä 21-22 välissä ja vaimo sai mennä nukkumaan. Sitten vaihdoin yöpuvun ja annoin pullosta maitoa jos vielä kaipasi lisää ruokaa. Yösyötöt meni tissillä. Herätys oli yleensä noin klo 3 ja seuraava klo 7. Muutamana yönä tyyliin klo 2 ja 5. Päivällä ja illalla hyvin syönyt kaipasi maitoa öisin noin neljän tunnin välein.

2-4kk
Parikuukautinen alkaa jo seurustelemaan vanhempien kanssa. Vauvalle voi pitää seuraa tai nukuttaa. Meillä molemmat lapset on viihtynyt illalla sylissä ja rintarepussa. Repun kanssa voi touhuta samalla kevyitä kotitöitä. Tässä iässä meillä nukahdettiin lähes välittömästi vaunuilla tai autolla mentäessä. Joten illan liikkumisia kannatti hieman ajoittaa ja tarvittaessa rajoittaa. Herätys viimeistään paria tuntia ennen yöunille siirtymistä. Seurustelua, kunnon tankkaus, kuivitus ja röyhytys. Sänkyyn klo 22-23. Yöherätys oli tiedossa 4-5 aikaa, joskus jopa 6-7 aikaan.

4-5kk
Pelkkä maito ei kauan nälkää pidättele. Neljän kuukauden iässä yösyötön ajankohta alkoi aikaistua. Mutta ei hätää, sen sai korjattua tarjoamalla iltaisin velliä tai puuroa. 5kk:lle voi antaa kaurapuuroa, joka on meillä kelvannut iltaisin. Puuroja kannattaa vaihdella.

6-7kk
Päiväunia on kolme. Viimisien pituutta pitää tarvittaessa rajoittaa. Puurolautasen kokoa pitää kasvattaa. Tässä iässä iltakahdeksalta menee pari desiä puuroa ja yhdekseltä ennen nukkumaan menoa desi korviketta. Herää kuuden aikaa tai aikaisemmin. Pieni tankkaus maitoa (50ml) ja unta kasiin asti.

8-10kk
Iltaunet jätetään pois, jos aamupäivällä ja iltapäivällä nukuttu yhteensä kolme tuntia tai enemmän. Ruokaa menee päivänmittaa yhä isompia annoksia. Ysiltä nukkumaan laitettu herää aamulla kahdeksan aikaa. Yöllä voi joutua laittamaan tuttia, mutta yötarjoilu on jätetty pois.

10-12kk
Vuorokausi menee helpoiten rutiinilla. Syödään ja mennään nukkumaan tiettyinä aikoina. Päivällä nukkumista rajoitetaan tarvittaessa noin kahteen tuntiin. Kunnon iltasyöminen on tärkeää, tämä vaatii välillä virikkeitä kuten kirjoja. Ruokaa ei kuitenkaan tuputeta. Yöllä nukutaan klo 21-08

12-36kk
Esikoisen vuorokausirytmi on ollut lähes samana vuodesta kolmeen. Yöllä nukutaan klo 21-08 sekä päivällä klo 14-16. Yöheräämiset ovat pääsääntöisesti johtunut peiton pois menemisestä tai yöpehmolelu on tippunut lattialle. Pissahätä on myös herättänyt muutaman kerran.

Aina kaikki ei mennyt meilläkään näin helposti. Hampaiden puhkeamiset vaivasi muutaman yön kerrallaan. Sairastelut tarkoitti myös katkonaisia öitä, tosin nämä ovat pysyneet kurissa. Ei voi olla korostamatta ruuan merkitystä niin äidin kuin lapsenkin osalta. Esikoinen ei ole vielä syönyt yhtään antibiottikuuria. Kuopus on syönyt yhden kuurin korvatulehdukseen. Vastuskyky on vielä tallella.

Muualta luettavaa esim täältä tai täältä

Viiden vuoden menot lisätty blogiin

Lisäsin Menot-sivun. Laitoin sinne aluksi viiden edellisen vuoden menot. Nämä vuodet ovat vertailukelpoisia keskenään. Vuonna 2009 menimme naimisiin ja ostimme nykyisen asuntomme. Vuodesta 2010 lähtien taloudellinen tilanne on pysynyt vakaana ja rahaa on voinut käyttää melkein "mihin haluaa". Valintojen maailma mihin rahansa kuluttaa.

Jotta pääsen edes joskus tavoitteeseen olla taloudellisesti riippumaton, kukkaron nyörejä tarvitsee tarkastella kriittisesti. Eli miettiä tarvitsenko jotain uutta/käytettyä tai ehkäpä tällä kertaa yhtään mitään.

Asumismenot ovat pysyneet kurissa leutojen talvien ansiosta. Ei pakolliset asumiseen liittyvät kulut ovat olleet laskussa, koska asuntomme alkaa olemaan mieleiseksi laitettu. Autoilun kokonaiskuluja rasitti autolaina vuosina 2010-2013. Ensimmäinen lapsi tuli vuonna 2012, mutta kuluja alkoi tulemaan jo 2011. Lehtiä olen tilannut vähän, netti on pysynyt samassa. Puhelinliittymän on maksanut työnantaja vuodesta 2010 lähtien. Ruokakulut ovat noususuunnassa, tähän vaikuttaa perheen kasvu ja osittain luomuruuan runsaampi käyttö.

Kerättyä dataa löytyisi vuodesta 2003 lähtien, ehkäpä lisään nämäkin jonain päivänä.

Vuoden 2015 tavoitteet

Vuosi on vaihtunut ja on aika kirjata hieman tavoitteita. Aikaisemmin en ole pahemmin asettanut mitään tavoitteita, saati uudenvuodenlupauksia. Saa nähdä toteutuuko tavoitteet paremmin kun ne julkaisee julkisesti. Lupauksia nämä eivät kuitenkaan ole :)

1. Kuukausittainen säästötavoite vähintään 20% nettoansioista. Taloustilin mahdollinen ylijäämä laitetaan myös tuottamaan. Säästötavoite on sikäli haasteellista, koska vaimon vanhempainraha on loppunut ja hoitovapaa jatkuu kotihoitotuen turvin. Tämä tarkoittaa menojen karsimista.
2. Ostaa loput osuuskorkoa maksavien s-osuuskauppojen jäsenyydet. Viime vuonna liityin kymmeneen eniten maksavan joukkoon. Muutama jäi vielä ostamatta.
3. Ostaa vähintään yksi tuottoa.fi-osake. Tavoitteena hajauttaa sijoituksia sekä laajentaa passiivisia tulonlähteitä.
4. Taukoliikunta työpäivän aikana. Istun vuorokaudessa aivan liikaa. Eli takamus irti tuolista vähintään puolen tunnin välein. Tätä varten aion hankkia työpisteelleni seinäkellon.
5. Ylimääräisestä tavarasta luopuminen. Tavaraa on kertynyt nurkkiin tarpeettoman suuri määrä, lisäksi kaksi pientä ihmistä täyttää tavaroillaan kotiamme. Viime aikoina tavaroiden hankintaan on tarvinut löytyä oikea tarve. Pelkän haluamisen olen koittanut pitää kurissa. Jatkossa myös vanha saa lähteä entistä herkemmin.
6. Tavaroiden parempi järjestys. On äärimmäisen ärsyttävää muistaa hankkineensa jotakin ja ei enää muista missä se on. Ajankohtainen esimerkki on tinakauha ja uudenvuodentinat. En löytänyt niitä enkä malta uusiakaan ostaa. Tinat jää valamatta.
7. Alumiinin vähentäminen. Alumiinin vaarallisuutta ei ole tieteellisesti todistettu, mutta elimistölle se on tarpeeton aine. Saattaa vaikuttaa mm aivoihin tai lisätä syöpäriskiä. Vähentäminen tarkoittaa omalla kohdalla käytännössä deodorantin vaihtoa alumiinittomaan, tölkkioluen vaihto lasipulloihin, sekä alumiinivuoratuista mehutölkeistä luopumista.
8. Fluorin vähentäminen. Tämä on alumiinin ohella myrkkyä ja saattaa vaikuttaa aivotoimintaan. Nykyisin tulee pestyä hampaat aamuin-illoin fluoritahnalla. Toisen tapahtuman voisi vaihtaa fluorittomaan, esim Frantsilan hammastahna.

Terveenä pysyminen on itsestäänselvä tavoite. Mielestäni fluorin ja alumiinin käyttöä voisi verrata alkoholiin: Pienistä määristä ei ole näkyvää haittaa, mutta pitkäaikaisella ja liian suurella määrällä voi olla vaikutusta. Elimistö kyllä poistaa kehon myrkkyjä niin kauan kuin pysyy terveenä

Pitkänajan tavoitteena on edelleen taloudellinen riippumattomuus, elämänlaadusta tinkimättä.