tiistai 14. lokakuuta 2014

Tavoitteena taloudellinen riippumattomuus

Otsikon aihetta käsittelee moni bloggaaja. Useimmat siihen myös tähtäävät tavalla tai toisella. Kukapa ei haluaisi olla vapaaherra. Olen tätä aihetta paljon miettinyt ja pohtinut mitä taudellinen riippumattomuus tarkoittaa omalla kohdalla sekä hieman suunnitellut miten sen aion saavuttaa.

Helpointa olisi syntyä kultalusikka suussa. Toiseksi helpointa olisi varmaankin voittaa lotossa. Harvalla on näihin mahdollisuutta, mutta mielestäni taloudelliseen riippumattomuuteen voi päästä tarvittaessa hyvin vähälläkin. Tämä vaatii aikaa sekä luonteen lujuutta päättää mihin elintasoon on tyytyväinen ja tavoitella sitä.

Taloudellinen riippumattomuus omasta mielestä tarkoittaa sitä että passiiviset tulot enemmän kuin elämiseen tarvittavat menot. Passiivisella tulolla tarkoitan lähinnä osinkoa, vuokratuottoa ja korkotuloja. Jotta nämä passiiviset tulot olisivat enemmän kuin menot, niin sijoitusomaisuuden pääomaa pitäisi olla vähintään 25 kertaa enemmän kuin menot (4% vuosituotto kulujen ja inflaation jälkeen). Esimerkkinä 10 000e vuotuiset menot pitäisi pystyä kattamaan 250 000e sijoitusomaisuudella.

Tuloihin on monesti vaikea vaikuttaa mutta menopuoli on täysin kiinni omista valinnoista. Elämä on valintojen maailma. Olisi varmasti kiva asua isossa kivitalossa ja ajaa uuden karhealla autolla, mutta elääkseen kukaan ei moisia tarvitse. Halu ja tarve ovat kaksi eri asiaa. Itsekkin olen haaveillut leveästä elämästänäistä pienen ikäni. Vanhetessa sitä viisastuu ja ovailtaa että näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Toisaalta elämän ei tarvitse eikä pidäkkään olla yhtä nuukailua, vaan kohtuullista ja järkevää rahankäyttöä.

Taloudellinen riippumattomuus on mahdollista jos toteutan nämä asiat:
  1. Tulolähteet on hajautettu niin paljon kuin mahdollista. Tasaisena nouseva talouskasvu on absurdia. Tuloja pitää saada vaikka olisi kuinka syvä lama. Tarkoitus on omistaa riittävä määrä eri sijoitusmuotoja, kuten osakkeita, rahastoja, sijoitusasuntoja ja metsää.
  2. Velaton omistusasunto ja alhaiset asumismenot. Asuminen suomessa on kallista. Puolet vuodesta tarvitaan lämpöä ja valoa. Asunnon koko pitää olla sopivan kokoinen jotta siinä on edullinen asua eikä sitä tarvitse täyttää turhalla tavaralla. Omassa asunnossa ei kannata olla kiinni liian paljon pääomaa, se on pois passiivisista tulolähteistä.
  3. Kaikki tarvittavat tavarat on hankittuna. Ihminen tulee aika vähällä tavaramäärällä toimeen mutta ne vähätkin kannattaa olla laadukkaita. Laadukkaat tavarat ovat investointi tulevaisuuteen ja ympäristöön.
  4. Asunnon sijainti palvelee päivittäistä käyttöä. Sijainti riippuu paljolti haluaako käydä joka päivä metsässä vai kirjastossa.
  5. Riittävä määrä käteistä pahan päivän varalle. Ei riitä että on iso sijoitusomaisuus vaan tarvitaan puskurirahaa lama-aikoja varten sekä äkillisiä isompia menoja varten.
  6. Henkinen pääoma. Osaamisen ja kädentaitojen hyödyntäminen. Halutessaan voi viljelellä itse pääosan ruuasta, tehdä vaatteita, kenkiä ja käyttötavaroita.
Mitä tulee tarvittavaan sijoitusvarallisuuteen. Oma osuuteni meidän nelihenkisen perheen kuluista on noin 20 000 euroa vuodessa. Tähän päälle tulee vielä asuntolainan lyhennys. Jos oletetaan että asunto olisi velaton, niin tarvisimme puolen miljoonan sijoitusomaisuuden. Toisaalta jos töissä ei tarvisi käydä, säästyisi työssäkäyntikuluina monta tonnia mutta taas toisaalta vapaa-aika olisi kalliimpaa koska olisi enemmän aikaa käyttää rahaa. Töitä on siis jatkettava niin työelämässä kuin menojen karsimisessakin.

Henkilökohtainen tavoite on kuitenkin saavuttaa tuo noin puolen miljoonan sijoituspääoma sekä yksi velaton omistusasunto omaan käyttöön. Sijoituspääoman hajautus voisi olla vaikka seuraavanlainen: 2-3kpl sijoitusasuntoja yhteisarvoltaan 200 000 euroa, hyvin hajautettu 200 000 euron sijoitusalkku sisältäen osakkeita ja rahastoja, sekä loput muihin sijoitusmuotoihin kuten metsä ja metsäliiton osuudet. Voi olla ettei nämä kaikki tule toteutumaan, mutta yritän kuitenkin.

Oma säästöprosentti on ollut viime aikoina noin 20% nettotuloistani. Nämä menevät kahteen eri sijoitussalkkuun. Jatkamalla pelkästään tätä seuraavat 30 vuotta ja olettaen että vuotuinen tuotto kulujen, verojen ja inflaation jälkeen on 4%, voisin jatkaa elämää 30 vuoden jälkeen samalla elintasolla sitä seuraavat 30 vuotta. Samalla olettaen että valtio ei maksa tulevaisuudessa euroakaan eläkettä.

Nostamalla säästöprosenttia saisi säästöaikaa lyhennettyä ja taloudellinen riippumattomuus olisi tiedossa aikaisemmin. Säästöprosentin nosto on tarkoitus toteuttaa sijoitusasunnoilla. Tavoite on ostaa yksiöitä noin 5 vuoden välein mahdollisimman suurella velkavivulla. Metsää aion ostan sitten kun järkevä palsta löytyy, aluksi vaikka ihan harrastusmielessä.

Laskemalla nykyistä elintasoa, voisi säästää enemmän palkasta. Alhaisempi elintaso tarkoittaisi että pääomaa tarvittaan tulevaisuudessa vähemmän. Tällöin voisi irtaantua oravanpyörästä huomattavasti aiemmin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että alkaisin makaamaan sohvalla, vaan päin vastoin, vaihtaisin konttorihommat ulkotöihin joihin voi mennä silloin kuin huvittaa.

2 kommenttia:

  1. Hei,

    mielestäni sinulla on järkeviä ajatuksia taloudellisesta riippumattomuudesta. Toivotaan että pääsemme joskus tuollaiseen tilanteeseen =)

    VastaaPoista
  2. Juu toivotaan =)
    Ajatus taloudellisesta riippumattomuudesta syntyi noin vuosi sitten, harmi. Vielä se on kuitenkin saavutettavissa, mutta kymmenen vuoden päästä taas vaikeampaa. Itsellän olisi nyt kiva pääoma kasassa jos olisi lähtenyt osakesäästämiseen vuodesta 2002 lähtien, jolloin rahaa jäi tuhlattavaksi.. Noh eipä 2012 ollut lainkaan huono aloitusvuosi Suomi-osakkeille :)

    VastaaPoista