Mitä raha on?

Otsikon vastauksen antaa esimerkiksi Suomen Pankin - Lyhyt johdatus rahaan -vihkonen.

Jos kuitenkin haluat hieman kattavamman ja mielenkiintoisemman esityksen aiheesta, suosittelen lukemaan Ville Iivarisen kirjan "Raha - mitä se todella on ja mitä sen tulisi olla?".
Tämä kirja kertoo monelta kantilta mitä raha on, mistä sitä tulee ja mihin sitä häviää. Lisäksi paljon muutakin.

Iivarisen kirja on hyvin mukaansatempaava, ainakin rahasta kiinnostuneelle lukijalle. Itse olisin halunnut lukea sen vaikka yhdeltä istumalta jos vain olisi ehtinyt. Heti ensimmäisellä lukutuokiolla piti oikein nipistää itseä ja todeta, voiko tämä kaikki olla totta. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa tehdyssä tutkimuksessa kolmasosa aikuisväestöstä ajatteli että pankki pitää "heidän" rahojaan säilössä. Samaisessa tutkimuksessa kahdella kolmesta oli käsitys että pankit voivat lainata rahaa vain sen verran kuin pankissa on talletuksia. Pankkilainat eivät ole siis peräisin pankkitalletuksista, vaan pankkilainat ovat peräisin pankkilainoista.

Kirjassa kerrotaan kuinka finanssiala pyörittää koko maailmaa. Rahalla saa valtaa. Raha sekä valta keskittyvät entistä pienemmälle ihmisjoukolle. Samalla kuin yhä suurempi joukko maapallon ihmisistä elää velallisena.

Tässä muutamia poimintoja joita kirjassa myös mainitaan:

1. Yksityiset pankit luovat suurimman osan rahasta. Ei siis valtiot saati keskuspankit.
2. Poliitikot eivät tunnu tätä myöskään tietävän (tai myöntävän)
3. Nykyisessä rahoitusjärjestelmässä ilman velkaa ei olisi rahaa
4. Köyhien lukumäärä maapallolla on erittäin suuri. Arviolta 80% maapallon ihmisistä ansaitsee alle 10 dollaria päivässä.
5. Kehitysmaiden maksamat lainakorot maailmanpankille ovat vuodessa enemmän kuin kehitysmaille annettu kehitysapu. Myös pääomapako kehitysmaista ja niissä tehty laillinen veronkierto ovat moninkerroin isompia summia kuin keihtysapu.
6. Loputon exponenttiaalinen kasvu rajallisissa resurseissa päättyy jossain vaiheessa. Kasvua pitää pystyä rajoittamaan.
7. Viimeistään 300 vuoden päästä maapallolla on todella kuuma, ellei mitään tehdä energiakulutuksen kasvulle. Ei siis riitä pelkästään puhtaampi energiantuotanto, vaan jatkuvan kasvun on hidastuttava.
8. Euromaiden alijäämäiset valtiot kyöhtyvät entisestään, vaikka julkista taloutta leikattaisiin ja byrokratiaa poistettaisiin. Eli kun BKT laskee köyhtyy valtio kuin valtio.

Omaa pohdintaa..

Jos katsoo ulos ikkunasta, tai katsoo uutisia taikka pohtii ihan muuten vain miten asiat ovat. Tuntuu että kurjuus ja pahoinvointi vain lisääntyy jatkuvasti. Rahanahneet keksivät yhä ihmeellisempiä temppuja kerätekseen entistä enemmän rahaa itselleen, joka siis tarkoittaa köyhien velkaantumista. Tätä muutosta ei tunnu pysäyttävän mikään. Yksittäinen ihminen kokee vain voimattamuudentunteen koneiston rattaissa. Tästä seuraa väistämättä yhä suurempi joukko ihmisiä passivoituu. Tätä ei auta yhtään että ihmisille ei edes voida kertoa totuutta. Voi olla että totuudellakaan ei ole merkitystä, koska yhä suurempaa joukkoa ei enää vain kiinnosta mitä "herrat" touhuaa. Jos kuitenkin jotakin sattuu kiinnostamaan, hänet tullaan leimaamaan hulluksi tai pölhöpupulistiksi. Sen media osaa.

On vaikea uskoa etteikö nykyinen rahoitusjärjestelmä olisi mitenkään syyllinen maapallon pahoinvointiin. Olkoon syy taikka seuraus, mikä tahansa olisi suurimmalle osalle maapallon väestöä parempi vaihtoehto. Vai onko pahoinvoinnin perimmäinen syy viides kuolemansynti, ahneus

Mutta takaisin kirjaan..

Kirjassa esitetään ratkaisuksi rahareformia. Äkkiseltään kuulostaa hyvältä idealta. Maalaisjärjellä ajatellessa näinhän se rahajärjestelmä pitäisikin toimia demokraattisessa valtiossa/maailmassa. Jotkut saattavat uskoa taikka toivoa että näinhän se nykyisinkin on.

Sveitsissä 110 000 ihmistä on kannattanut kansalaisaloitetta, jossa olemattoman rahan luonti ei olisi enää mahdollista. Aiheesta kirjoitti talouselämä noin kuukausi sitten. Saa nähdä miten käy.

Omalta kohdaltani nykyinen rahajärjestelmä sopii ainakin toistaiseksi oikein hyvin. Asuntolainan korot ovat lähellä nollaa. Palkka tulee tilille. Omatalous on ylijäämäinen.

Mitä se raha sitten on?

Se on uskoa. Se on vaihdon väline. Se on pankin lupaus maksaa rahaa. Se on yhteiskunnan lakien määrittelemä maksuväline.

Vuoden 2016 tavoitteet

Vuosi on vaihtunut muutama viikko sitten. Viime vuoden tapaan laitan omat tavoitteet julkiseksi jotta niiden pitäminen olisi helpompaa.

1. Säästöprosentti vähintään 20%. Sama tavoite kuin viime vuonna. Tosin euromäärä saattaa laskea, nimittäin aion tehdä lyhennettyä työviikkoa.
2. Joustava hoitoraha nelipäiväisellä työviikolla. Kuopus on vielä vuoden verran alle kolme, joten pitää hyödyntää niin kauan kuin mahdollista.
3. Keskimääräinen kuukausikulu alle 1500e/kk. Viime vuonna en saanut kuluja tippumaan mutta jos tänä vuonna.. Osittainen hoitovapaa ja pienemmät tulot vaativat pienempiä menoja.
4. Nordnet-salkun käteisposition kasvattaminen yli tonniin (tällä hetkellä muutaman satasen miinuksella superluotolla). Viime vuonna puskuria tuli tyhjennettyä Fortumin ja Seadrill ostamiseen, jotka ovat vieläkin pakkasella.. Luotolla tuli ostettua lisää myös TeliaSoneraa.
5. Tulla paremmaksi puhujaksi. Tarvitsen työssäni puhetaitoja sekä välillä myös esiintymistaitoja, molemmat taidot saisivat olla paremmat. Alkajaisiksi aion lukea Juhana Torkin puhevalta-kirjat.
6. Nukkua riittävästi. Tämä helpommin sanottu kuin tehty. Ensinnäkin lapset saattavat herättää yöllä. Toiseksi vuorokaudesta tuntuu loppuvan tunnit kesken. Eniten taitaa olla itsestä kiinni kuinka paljon kunnon yöunia arvostaa. Illalla ei ole pakko räplätä tablettia tai kännyä, saati tehdä töitä. Stressitason pitäminen sopivana helpottanee asiaa. Hälytysmerkkeinä ovat vaikeus nukahtaa ja herääminen ennen kellon soittoa.
7. Oppia tyhjentämään mieli niin halutessaan. Tähän pitää löytää joku mieluinen keino; mindfulness, meditaatio tai joku vaan. Tavoitteena nopeampi nukahtaminen sekä tietoisen läsnäolon taito.

Tämmöisiä tällä kertaa.

Vuoden 2015 menot

Vuosi on vaihtunut ja on hyvä aika tarkastella miten viime vuosi meni kulujen osalta. Luvut löytyvät päivitetyltä menot-sivulta.

Budjetti vuodelle 2015 oli 1380e/kk. Tämä oli turhan ylioptimistinen arvio. Tästä jäin todella kauas nimittäin keskimääräiset kulut olivat 1710e/kk. Yksi syy oli lasten säästöjen kirjanpidollinen vaihto säästöistä kuluiksi (yhteensä 60e/kk). Loput 3240e menivät sitten elämiseen.

Suurin syy oli kasvaneet ruokakulut ylipäätään (1220e yli budjetoidun). Ruokamenot kasvoivat vuoteen 2014 verrattuna 516e. Osasyy tähän oli vaimon pienet tulot, lähinnä vain kotihoidontuki. Toiseen autoon piti ostaa uudet kesärenkaat (350e). Samaiseen autoon piti tehdä jakopäänremontti itse ja säästää 300e työt mutta tämä jäi tekemättä. Muita isoja kuluja joita en ollut budjetoinut olivat uusi astianpesukone (499e), petauspatja (380e) ja pihaapuun kaato (100e). Olin ajatellut säästäväni vaate- ja kengämenoista mutta ostin kuusi paria laadukkaita nahkakenkiä kun halvalla sai (307e), suurin osa vielä paketissa, joten tämä pitäisi näkyä tulevina vuosina alhaisempina kuluina.

Näiden lisäksi rahaa vain kului. Kaikkea ei voi ennakoida, joten budjettikin pitäisi olla realistinen. Kasvaneista kuluista huolimatta sain säästettyä 27% nettotuloistani ja lisäksi lyhennettyä asuntolainaa sen mitä pankki vaati. Joten vuosi meni talouden näkökulmasta ihan hyvin.

Vuoden 2015 tavoitteiden toteuma

Vuosi sitten kirjoitin tavoitteet vuodelle 2015. Aika tarkastella kuinka kävi.

1. Kuukausittainen säästötavoite oli vähintään 20%. Lopullinen säästöprosentti oli 27 %. Tämä on suurin säästöprosentti koko aikuisiälläni. Tämä oli mahdollista koska asuntalainan lyhennys tiputettiin lähes minimiin runsas vuosi sitten.
2. Tarkoitus oli ostaa loput osuuskorkoa maksavien s-osuuskauppojen jäsenyydet. Lopputuloksena oli ostaa vaimolle ja lapsille eniten korkoa maksavat.
3. Tuottoa.fi-osake jäi ostamatta. Tähän tarkoitetun tonnin käytin yrityslainat.fi palveluun. Hajauttaminen toteutui. Voisin kirjoittaa oman tekstin yrityslainat.fi palvelusta myöhemmin.
4. Taukoliikuntaa tuli harrastettua työpäivän aikana, mutta useammin olisi tarvinnut. Seinäkello tuli seinällä, mutta eipä siitä juuria apua ollut. Jotain pitää vielä keksiä että takamus irtoaa tuolista. Sähköpöytä olisi tietysti hyvä ratkaisu.
5. Ylimääräisestä tavaraa tuli jonkin verran heitettyä roskiin ja kierrätykseen. Onneksi uutta tavaraa ei tullut juurikaan hankittua.
6. Tavaroiden raivauksen yhteydessä tuli hieman järjesteltyä, mutta parantamisen varaa löytyy.
7. Alumiinin vähentäminen onnistui melko hyvin. Olut maistuu paremmalta lasipullosta ja tuoremehut myydään Lidlissä lasipulloissa. Alumiiniton dödö ei ole kovinkaan tehokasta. Menettelee normaalina päivänä, mutta tarvittaessa perinteistä on käytettävä silloin kun ei ole soveliasta haista hielle.
8. Fluorin vähentäminen onnistui hammastahnan osalta. Frantsilan fluoriton hammastahna oli käytössä 90% vuodesta. Mielestäni pesuteho on yhtähyvä kuin "hammaslääkäriliiton suosittama" suosittu valtamerkki. Tosin joulun päivinä kaipaisi kuitenkin tätä kunnolla vaahtoavaa myrkkyä. Ylensyönti, herkut ja konvehdit eivät ole hampaille(kaan) terveellistä.

Kokonaisuutena vuosi oli henkisen kasvun vuosi. Luin kirjoja vuoden mittaan moninkerroin enemmän kuin insinööriksi valmistumisen jälkeen olen lukenut yhteensä. Vuorokauteen ei ole tiettävästi tullut yhtään tuntia lisää, mutta ajankäyttö on muuttunut. Niistä lisää myöhemmin.

Suuresta säästötavoitteestani huolimatta, en kokenut luopuvani mistään tarpeellisesta, mutta turhasta kylläkin.

Lapsille s-ryhmän osuuksia

Liityin vuosi sitten useampaan s-ryhmän osuuskuntaan. Nyt oli vuorossa vaimon ja lasten vuoro. Vaimon osuuksien ostaminen kävi yhtä helposti kuin omienkin. Lasten tapauksessa molemmille piti avata oma tili. Alaikäisen s-tili sopimus täytettiin käsin. Tämän jälkeen vielä tilien käyttöoikeudet vanhemmille. Näihin molempiin tarvittiin molempien vanhempien henkkarit ja allekirjoitukset. Vasta näiden jälkeen voitiin aloittaa varsinainen liittyminen osuuskauppoihin.

Valitsin osuuskaupoista Etelepohjanmaan (eepee) ja Osuuskauppa KPO. Molemmat ovat makseneet vuonna 2014 osuuskorkoa 20e. Yhdeltä istumalta tehtiin kuusi liittymistä. Tiliavaukset mukaan lukien operaatiossa meni 45 minuuttia. Aika tuntui matelevan mutta istumista helpotti ajatus siitä, että ensi vuonna tulisi 120e lisää osuuskorkoa (25% pääomaveron alaista tuloa). Tuntihinta vaivannäöstä oli ihan kohtuullinen. Pitkällä juoksulla pieni istuskelu tuottaa ihan kivasti.

Lasten osuuskorot menevät heidän omille s-tileille. Korkoa korolle efektiä ei pääse syntymään mutta seuraavan 15v aikana pitäisi kertyä ihan kiva pesämuna. Varsinkin jos kerää kaikki korkoa maksavat osuudet.

Ensi vuonna olisi tarkoitus hankkia lisää osuusmaksuja. Silloin vuorossa vähintään 10% maksavat osuuskaupat.

Pari sanaa rahan käytöstä

Tili tuli, tili meni. Näinhän se monella taitaakin olla. Itse asiassa, näin on hyvin pitkälti omalla kohdallani, mutta päätän itse, mihin palkka häipyy tilipäivänä ja sitä seuraavina päivinä.

Avainasemassa on budjetti, sekä siihen liittyvä menojen seuranta. Kun tiedetään vuotuiset kulut, voidaan kuukausipalkka jyvittää sinne minne sitä tarvitaan. Tilipäivän "tuhlaaminen" käy helposti automaattisilla kuukausisiirroilla. Palkka tulee taloustilille. Tästä lähtee 100e käyttötilille, 200e s-pankkiin ruokatilille, 60e lapsien Nordnet-salkkuun, 300e omaan Nordnet-salkuun, 150e Seligsonin rahastoihin, 100e OP:n rahastoon ja 50e säästötilille. Lisäksi automaattisesti lähtee asuntolainan lyhennys ja kaikki laskut e-laskuina, mukaan lukien visa 100% lyhennyksellä.

Oleellinen asia omassa taloudessa on puskurit. Taloustilillä pyrin pitämään vähintään seuraavan kuun menot. Säästötilillä parin kuukauden kulut, korko ei ole huima, mutta ei ole inflaatiokaan. Käyttötilillä vähintään muutama satanen, jos sattuu tarvitsemaan lisää käteistä. Lompakossa pidän vähintäänkin satasen, jos vaikka kortit eivät toimi juuri silloin kun olet ruokakaupassa. Näiden lisäksi pidän kotona pientä käteispuskuria, jos vaikka lompakko jää viikonlopuksi töihin.

Käyttötilille kertyy ns. tuhlailurahaa sekä mahdollisuus nostaa käteistä. Käyttötililtä maksan ostoksia todella harvoin. Eniten joulukuussa, jolloin visa on huilaamassa.

Maksan visalla lähes tulkoon kaiken tammikuusta marraskuuhun. Joulukuun jätän väliin, jolloin uuden vuoden voi aloittaa nollasta. Samalla tulee todistettua itselleen että visaa ei ole pakko käyttää. Syy miksi visa vinkuu usein, on se, että OP:n omistajajäsenenä visasummasta saa 0.5% OP-Bonusta.

S-ryhmän ruokaostokset menevät S-tililtä. Vihreällä kirtilla maksamisesta saa 0.5% maksutapaetua. S-tilille kertyvä bonus 30..40e/kk menee myös ruokaan.

Säästötilin kartuttaminen on osaltaan vakuutuksen maksamista itselleen. Maksan mielummin omalle tilille sen mitä antaisin ahnaille vakuutusyhtiöille.

Syy miksi laitan rahaa OP:n tarjoamaan yhdistelmärahastoon on tarkoitus helpottaa lainaneuvotteluja sijoitusasunnon ostoon. Tosin tämä ei paljon lämmitä, jos jokin muu pankki tekee paremman tarjouksen lainaehdoista. Toinen syy on sijoitusten hajauttaminen eri rahoituslaitoksiin.

Puskureiden rajoissa on helppo ajatella onko rahaa käytettävänä vai ei. Ruokatili huutaa yleensä tyhjyyttään jo ennen kuun vaihdetta, tällöin herkut on helppo jättää hyllyyn. Tai jos käyttötilin saldo lähenee alle satasta, ei lähdetä taksilla yön selkään jne.

Taloustilin mahdollinen ylijäämä sijoitetaan. Näin sekään ei ala polttelemaan. Poissa silmistä poissa mielestä.

Sijoitusvirheeni ja -vinkkini

Olen sijoittanut osakkeisiin vuodesta 2012 lähtien, eli runsaat kolme vuotta. Samana aikana Helsingin OMX on noussut noin 60%. Oman salkun tuotto on kuitenkin kaukana tuosta lukemasta. Jotain on siis mennyt mönkään.. Tässä päällimmäiset syyt:

1. Olen ostanut (tai aikonut ostaa) osakkeita joita on saanut "halvalla" ja toivonut että ne alkavat nousta jonkun ihmeen takia. Vuonna 2012 kaikki oli "halpaa" mutta kuitenkin vain laatuyhtiöt ovat nousseet runsaasti.
2. En ostanut alkuvuosina laatuyhtiöitä jotka tuntuivat olevan "kalliita", mutta ovat kuitenkin nousseet tasaisesti pitkällä aikavälillä. Esim Kone tai Sampo.
3. Olen ostanut osakkeita jotka ovat aikaisemmin maksaneet hyvää osinkoa. Historia ei ole tae tulevaisuudesta. Suuri osinkoprosentti voi tarkoittaa myös sitä että liiketoimintaan ei välttämättä investoida riittävästi. Esim Capman ja YIT.
4. Olen ostanut osakkeita tarkistamatta perustietoja, esim kuinka paljon yrityksellä on velkaa suhteessa liikevaihtoon. Hiipuva toimiala tai huonosti hoidettu yritys ei ole mikään järkevä sijoituskohde. Esim Vaahto
5. Nordnetin "euron päivät". Tässä on pari miinaa. Ostajia on enemmän kuin myyjiä => kurssit nousee. Sekä ostajan arvostelukyky heikkenee koska ostotoimeksianto on liian halpa. Olen "hyödyntänyt" euron päiviä ja ostanut Vaahtoa ja Fortumia, kumpikin tällä hetkellä tappiolla.
6. Olen kytännyt osakkeiden historiallista muutosta, siitä mitään ymmärtämättä minkä takia näin on tapahtunut.
7. Olen kytännyt osakkeiden hinnan kehitystä päivittäin, joskus jopa useita kertoja päivässä. Pörssikurssien tulevaa suuntaa ei voi ennustaa. Kurssien jatkuva seuranta on vain ajanhaaskausta.
8. En ole vieläkään myynnyt tappiollisia sijoituksia pois. "Myyn vasta voitolla.." on juurtunut liian syvälle.
9. Nousevan osakkeen myynti liian aikaisin. Myin Nokian osakkeet heti kun ilmoitettiin Microsoftin aikovan ostaa Nokian matkapuhelinliiketoimen. Myyntiperuste oli pelkästään päivän aikana suuri prosenttuaalinen nousu. "ei se nyt enempää voi nousta.."
10. Käteisen osuus salkussa liian pieni. Monet hyvät ostopaikat ovat menneet sivusuun, koska juuri silloin ei ole salkussa ollut riittävästi käteistä.
11. Osakeantien valinta on mennyt mönkään sijoitusmielessä. Olen osallistunut Cleantech ja SavoSolar anteihin. Parempia olisi ollut vaikka Valmet ja Orava-asunnot. (Tosin Cleantech on nyt kivasti plussalla..)
12. Keskittyminen vain Suomi-osakkeisiin. "Kotimaan markkinat on helpompi ymmärtää". Maailman indekseihin sijoittamalla saa keskimääräisen 8% tuoton ilman seuraamista
13. 999e myyntien verottomuuden ylittymimen kalenterivuodessa. SSAB ja Outokumpu-kuviot vuonna 2014 aiheuttivat ikävän yllätyksen kun olin jo keväällä myynyt melkein 1000e edestä osakkeita. Tuo raja kuitenkin ylittyi ja jouduin maksamaan veroa kaikesta myynnistä.

Mitä sitten olen oppinut:

1. Suora osakeijoittaminen pitää tapahtua liiketoimintaan, ei pörssikurssiin. Warren Buffetin perusohje.
2. Suorissa sijoituksissa pitää tutustua firmaan ja sen toimintaan. Ellei tämä kiinnosta, kannattaa pysyä indekseissä.
3. Hajautus vähentää riskiä. Niin sijoituslaji kuin maantieteellinen. Eli ei pelkästään Suomeen.
4. Halvalla ostamiseen tarvitaan käteispuskuria, noin 10-20% salkun arvosta olisi hyvä löytyä edes jostain.
5. Säännöllinen kuukausisäästäminen indekseihin on kustannistehokkainta, mieluiten useampi kerta kuukaudessa.
6. Osakkeen euromäärään tuijottaminen on turhaa. Jos yksi osake maksaa 40e, voi se tuntua paljolta, mutta sillä ei ole merkitystä, koska osake voi maksaa parin vuoden päästä 60e.
7. 1000e verottoman myynin kannattaa hoitaa loppuvuodesta, mutta voi olla että voittoa ei saakkaan loppuvuodesta yhtäpaljon, joten koko myyntikikka on kyseenalainen.

Yleisesti ottaen hyvä kirja sijoittamiseen on Marko Erola - Elämäni paras sijoitus. Tämän luettuani aloitin indeksisijoittamiseen, valitettavasti hieman myöhään ja liian pienellä painoarvolla.