Kuinka paljon velkavipua asuntosijoittamiseen?

Velka on hyvä renki mutta huono isäntä. Velalla sijoittamisessa piilee aina riski ja mitä enemmän velkaa suhteessa varallisuuteen, sitä suurempi riski. Velkavivussa pitää muistaa lyhennykset ja lainan korot, jotka kasvavat vivun mukana. Toistaiseksi sijoituslainan korot ovat verovähennyskelpoisia, joka osaltaan mahdollistaa kustannustehokkaan sijoittamisen lainarahalla.

Velkavipu sijoituksissa kun sijoituksessa nostaa oman pääoman tuottoa korkeammalle. Sijoitusasuntoon saa helposti 70% velkavivun, koska osake itsessään takaa tuon osuuden. Loput 30% kauppasummasta tarvitaan omarahoitusta ja/tai lisävakuutta. Oma asunto saattaa olla sen verran maksettu, että siitä irtoaa lisävakuutta ja näin asuntoon sitoutunut varallisuus saadaan tuottamaan lisää varallisuutta.

Esimerkkikohteeksi laitoin kuvitteellisen 40ke maksavan 20 neliön yksiön, jonka vuokra on 330e ja vastike 80e. Tästä tulisi 7,5% laskennallinen vuosituotto (250e*12kk/40000e). 700e/m2 remonttivaralla vuosituotto olisi vielä 5,5% (=250e*12kk/54000e).

Edellä oleva ja yleisesti käytetty tuoto-odotus ei ole kuitenkaan todellisuutta. Hankintahintaan pitää lisätä vielä varainsiirtovero ja lainan aloituskulut, sekä hyväksyä tosiasia, että sijoitusasunnosta on kulua, varsinkin kun asukas vaihtuu. Joten kannattaa varautua että vain 11k vuodessa tuottaa, jolloin lopullinen vuosituotto olisi enää 4,8% (=(330e*11kk-80e*12kk)/(40000e+14000e+800e+300e)).

4,8% on ihan kohtuullinen tuotto mutta ei kuitenkaan voita keskimääräistä indeksituottoa pörssissä. Korkoa korolle efekti ja korkeampi vuosituotto antavat pitkällä juoksulla paljon tuottoa vähällä omalla pääomalla, kunhan aloittaa riittävän aikaisin ja oikeaan aikaan. Asuntojen korkoa korolle efekti perustuu mielestäni asumisen yleiseen kallistumiseen ja elintason nousuun (ts. inflaatioon), joten 4,8% pörsissä on enemmän kuin 4,8% asuntosijoittamisessa.

Omalla kohdalla asuntosijoittamisen tarkoitus on tasapainottaa varallisuutta, tuottaa kassavirtaa työelämän jälkeen ja lopuksi tarjota jälkipolvelle perintöä.

Asuntosijoittamisen aloittaminen nuorena vaatii lainarahaa, mutta kuinka paljon on järkevää?

Laskelmiin laitoin 20 vuoden tasaerälainan 2% korolla. Asunnon arvo, vuokra ja vastike nousevat 1% vuodessa. Kaaviossa on huomioitu myös alkuinvestointi ja tuotoista maksettava 30% pääomavero.
Lisäksi mukana on 14ke remontti, joka iskee 5v tai 20v jälkeen ostohetkestä. Remontin kulut jaetaan 20v ajalle 58e/kk, olettaen että korjausvastiketta ei tulouteta, eikä näin ollen ole verovähennyskelpoista vuokratuloista. Laskelmissa kassavirta on laitettu kumulatiiviseksi, joka havannollistaa että pienikin toistuva negatiivinen kassavirta kasvaa lopulta isoksi.

Kassavirta

Lainalyhennyksen kuukausierä vaikuttaa suuresti sijoitusasunnosta saatavaan kassavirtaan. Pienellä vivulla kassavirta on positiivinen mutta vastaavasti aloituskulu on isompi. Isolla vivulla kassavirta menee helposti negatiiviseksi mutta alkuinvestointi on pieni. Isovipu mahdollistaa sen mikä pienellä jäisi tekemättä. Seuraavassa kaaviossa oletetaan että isot remontit iskevät vasta laina-ajan jälkeen.

Kaaviosta näkyy, että 100% vivussa on syytä varautua vuosittaisiin lisäpanostuksiin. 90% vivulla alkuinvestointi riittää noin +/- kassavirtaan. Pienemmällä vivulla kassavirta on positiivista, mutta omaa rahaa joutuu laittamaan eniten. Tässä esimerkissä 20 vuoden aikana, tähän kohteeseen tarvitaan vähiten omaa rahaa 90% velkavivulla, hieman alle 6ke.

Mutta jos laina-ajan alussa iskeekin iso remontti niin kassavirtaa painuu tukevasti miinukselle. Voi olla että remontin jälkeen vuokrataso olisi korkeampi, en kuitenkaan huomioinut sitä.

Kaaviosta nähdään että isolla vivulla remontin vaikutus iskee eniten ja on näistä kallein vaihtoehto, noin 3ke erotuksella.

Nettovarallisuus

Vaikka kassavirtalaskelma näytti hieman murheelliselta, niin nettovarallisuus kasvaa sitä mukaan kun laina lyhenee. Velkavivun suuruudella ei ole juurikaan merkitystä, jos korot ovat matalalla. Korkeilla koroilla vipu alkaa näkymään isoimpina korkomenoina, vaikka onkin verovähennyskelpoinen. Kuvitteellinen 14ke remontti tekee kolauksen nettovarallisuuden kehitykseen, ellei remontin hinta siirry hintalappuun.

Sijoitusasunto vs indeksisijoittaminen

Lopuksi kuvitteellinen vertailu, onko järkevämpää sijoittaa rahansa indeksirahastoon vai sijoitusasuntoon. Sininen käyrä kuvaa sijoitusasunnosta johtuvaa nettovarallisuuden kehitystä, sininen kuvaa indeksisijoittamista johon lisätään vastaava määrä rahaa kun sijoitusasunto vie, sekä vähennetään vastaava määrä rahaa kun sijoitusasunto alkaa tuottamaan. Harmaa kuvaa pelkän alkupääoman sijoittamista indeksiin. Indeksirahaston tuotto oletetaan 8%. Asunnon arvo nousee 1%. Indeksisijoittamisessa oletetaan olevan täysin kulutun, esim Nordnetin superrahasto.

100% vs indeksi

Alkupääoma on erittäin pieni molemissa tapauksissa (1100e). Näin pieni potti ei myöskään tuota pitkällä juoksulla kovinkaan paljon, vaikka sinne pieniä summia lisättäisiin sekä korkoa korolle efekti jauhaa. Ilman remonttia kassavirta ei ollut pahasti negatiivinen, joten asuntoon laitettu kulu ei vastaavan summaisena indeksisijoittamisessa tee ihmeitä. Ja kun sijoitusasunnon laina on maksettu, niin vastaavaa kassavirtaa ei saa indeksiin laitetulla summalla.


Isomman remontit tulessa alkuvaiheessa, saa indeksisijoittaminen vauhtia niin paljon, että siitä saadaan voidaan ottaa myös kassavirtaa siinä missä sijoitusasuntokin tuottaa velattomana.

90% vs indeksi

Pienemällä vivulla vastaava summa indeksissä tuottaa jo huomattavasti paremmin. Tuotto-odotus pörsissä on enemmän, joten korkoa korolle efekti alkaa näkymään 40v ajanjaksolla. Pelkän nettovarallisuuden kasvattamiseen indeksi tuottaa enemmän kuin sijoitusasunto.

Jos kuitenkin remontti iskee jo laina-ajan aikana, tähän menevä negatiivinen kassavirta tuottaa yhdessä isomman alkupanostuksen voimalla 40v aikana

Entä jos korot nousee?

Tasaerälyhenteisessä lainassa laina-aika joustaa niin kauan kunnes korot tulee maksettua eikä pankki ala soittelemaan perään isomman kk-erän perään. Jos laina-aika olisi kuitenkin 20 vuotta mutta korko olisikin kiinteä 4% tai 6%, niin laitetaan vielä pari kaaviota jottei velkavivusta jää liian ruusuinen kuva.

Kuvat puhukoon puolestaan. Isompi korko ja isompi vivu ovat kallis yhdistelmä. Huomioitavaa on, että jos korot olisivat korkeammat, todennäköisesti vuokratasotkin nousivat.

Yhteenveto

Iso remontti ja korkea vipu lainassa ovat myrkkyä kuukausittaiselle kassavirralle. Kohteen valinnalla on kauas kantoisia vaikutuksia, kuinka edullinen kohde lopulta on. Jos kuukausittaiset menot alkavat käymään ylitsepääsemättömäksi, on myynti yksi vaihtoehto. Halvasta asunnosta eroon pääsy välittäjän kautta vaatii kohtuuttoman suuren osuuden välityspalkkiota, koska minimiveloitus on korkeampi kuin prosenttiosuus.

Kuukausisäästäminen kustannustehokkaisiin indeksirahastoihin tuottaa pitkällä sijoitusajalla erittäin suuren varallisuuden. Tämä on helppoa ja melko pieni riskistä touhua, koska voi menettää vain sen mitä on sijoittanut. Asuntosijoittamiseen pääsee kiinni lainarahalla ja siihen kannattaa käyttää lainaa niin paljon kuin uskaltaa.

Jos minulla sattuisi olemaan 40ke ylimääräistä rahaa tilillä, niin en niitä laittaisi yhteen sijoitusasuntoon, vaan ostaisin ehkäpä kaksi sijoitusasuntoa 70% vivulla, sekä loput kuukausisäästämisellä passiivisiin indeksirahastoihin.

Asuntosijoittajaksi?

Olen päättänyt jo vuosia sitten että haluan omistaa velattomia sijoitusasuntoja ennen eläkkeellä siirtymistä. Muutama vuosi sitten tein hieman laskelmia miten sen tulisin toteuttamaan. Tavoitteena olisi ostaa tänä vuonna ensimmäinen ja jatkaa ostoksia 4-5 vuoden välein seuraavat 20 vuotta.

Olen neuvotellut keväällä pankin kanssa 100% velkavivun enintään 40000e asuntoon ja 90% vivun 60000e asuntoon. Velkavivun suuruuden määrää asuntomme vapaan vakuuden osuus. Korkeassa velkavivussa houkuttelee korkea oman pääoman tuotto. Matalammassa velkavivussa myös kassavirta olisi positiivinen. 70% vivussa riskitaso tippuisi oleellisesti, koska omaa asuntoa ei tarvisi pantata lainkaan.

40-60ke ei kuulosta suurelta summalta asuntosijoittamiseen, varsinkin kun toisilla paikkakunnilla sillä ei saa yhtään mitään. Meillä päin tuolla rahalla saa yksiön 40-70 luvun kerrostaloista. Neliöhinnat kahden tonnin molemmin puolin, riippuen asunnon ja taloyhtiön kunnosta. Vanhojen kerrostalojen kohtalona on jatkuva remontin tarve. Lisäksi nurkan takana häämöttää linjasaneeraus enemmin tai myöhemmin, ellei sitten ole jo tehty. Remonttikustannukset harvemmin siirtyvät täysimääräisesti asunnon arvoon.

Olen seurannut paikkakuntani markkinoita puolisen vuotta melko tarkkaan. Tarjolla on ollut monenkuntoista kohdetta. Lähes jokaisen yksiön tiedot olen laittanut exceliin ja laskenut oleelliset laskelmat. Vinkkiä olen ottanut Osta, vuokraa ja vaurastu kirjasta. Kiinnostavimmista kohteista olen pyytänyt lisätietoja ja isännöitsijätodistuksen. Kahta kohdetta olen käynyt myös katsomassa.

Linjasaneerauksen käyneiden kohteiden vuokratuotto jää noin 4% nurkille. Lisäksi kassavirta jää melko pieneksi tai jopa negatiiviseksi pitkäksi aikaa suurella velkavivulla sijoitettuna. Tosin riskit yllättäviin menoihin ovat alhaisemmat.

Linjasaneerausta odottavat kohteet (5-10v sisällä) ovat hinnoiteltu houkuttavasti. Korkeaa vuokratuottoa 6-8% saatetaan jopa mainostaa ilmoituksessa. Näistä kohteista saisikin positiivista kassavirtaa jopa 100% lainassa, tosin siihen asti kunnes pientäkin remonttia pukkaa, niin pakkaselle mennään. Realistisen 500e/m2 remonttivaran lisääminen tiputtaakin vuokratuoton taas 4% paikkeille. Toisaalta, kohteesta riippuen milloin linjasaneeraus ja/tai julkisivuremontti iskee, kerkiää hyvä kassavirta keräämään puskuria remonttia varten.

Monet talousblogin kirjoittajista ovat myös asuntosijoittajia. Tuntuu että uusia asuntosijoittajia aloittaa tiheäänkin mutta toisaalta esimerkiksi Pohatta päätti lopettaa asuntosijoittamisen. Sopiiko asuntosijoittaminen minulle? Vastausta on vaikea antaa etukäteen, sen tietää vasta jälkikäteen. Kiinnostusta löytyy mutta entäpä rohkeutta?

Omat päätelmät asuntosijoittamusen plussista ja miinuksista
+Aikaisin aloitettu asuntosijoittaminen voi tuottaa pitkällä aikavälillä todella hyvin
+Puoliksi velaton sijoitusasunto kelpaa seuraavien sijoitusasuntojen vakuudeksi
+Velattomasta sijoitusasunnosta saa kuukausittaista kassavirtaa uusiin sijoituksiin tai omaan käyttöön
+Asuntosijoittaminen tasapainottaa pörssipainotteista sijoitussalkkua
-Vaatii ajankäytön/työmäärän jota ei pysty etukäteen ennustamaan
-Tyhjät kuukaudet vetävät kassavirran negatiiviseksi
-Yllättävät hajoamiset ja remontit vaativat käteispuskuria
-Stressi ja huolenaihe (ajatus että joku kuseskelee nurkkiisi)

Muutoksia eläkevakuutukseen

Kirjoitin aiemmin lopettavani kuukausisäästämisen OP:n eläkevakuutukseen. Tämä siis tapahtui vuonna 2015. Olin silloin jo unohtanut, että minulla on sen verran vanha sopimus, joka sisältää mahdollisuuden laittaa varat korko-osuuteen. Katsoin että korkotuotto on kohtuullinen 2,5%. Eläkevakuutuskuoressa on 0,4% hallinnointipalkkio pääoman osuudesta, joten netto korkotuotoksi jäänee 2,1%.

Korko-osuus on poistettu uudemmista vakuutuksista. Tätä mahdollisuutta tarjottiin myös minulle aikoinaan. Porkkanana olivat alhaisemmat merkintäkulut, sekä OP-bonuksien kertyminen säästösummasta. En nähnyt näitä asioita niin kannattavaksi silloin. Pitkällä juoksulla vain hallinnointipalkkiolla on merkitystä.

Tämä vuosi on ollut pelkkää alamäkeä OP:n rahastoilla, joten muutos olisi ollut järkevää tehdä vielä viime vuoden lopulla. Noh, pääomaa oli jäljellä muutospäivänä vielä 4248e, sisältäen voittoa 395e. Tämän lisäksi olen saanut yhteensä noin tonnin verran verovähennyksiä vuosilta 2008-2015. Jos 2,1% korkotuotto jatkuu vuoteen 2045 saakka, kerkee tuo pääoma melkein tuplaantumaan. Tosin sitä ei tiedä mitä inflaatio on vaikuttanut rahan arvoon 29 vuoden aikana.

Lisäsijoituksia rahastoihin voisi harkita jos pörssikurssit vielä tämän vuoden aikana romahtaisi oikeen kunnolla, eli vähintään -50% vuoden 2015 tasoista. Tässä tapauksessa voisi harkita rahastoihin palaamistakin. Vuodesta 2017 lähtien lisäsijoitukset eivät olisi kuitenkaan enää järkeviä, koska tämän osuuden saisi lunastettua vasta kun "yleinen eläke" alkaisi, eli kaiketi joskus 70-kymppisenä, jos silloinkaan..

Eläkevakuutus alkaa palautumaan käyttötilille 62 vuotiastaa lähtien ja päättyy 67 vuotiaana. Nettona pitäisi tulla noin 100e/kk verojen jälkeen, jos pääomavero tuolloin olisi 30% paikkeilla. Tällä summalla ei tosin ole juurikaan merkitystä, koska nettovarallisuuteni pitäisi silloin olla noin puoli miljoonaa, joka pitäisi kattaa taloudellisen riippumattomuuden muutenkin. Tämä toki edellyttää että säästöaste pysyy vähintään nykyisellä tasolla ja jatkan sitä 50 vuotiaaksi, sekä keskimääräinen 5% nettotuotto toteutuu.

Vaihtoehto kakkosautolle?

Meillä on ollut pihassa kaksi autoa viimeiset seitsemän vuotta. Vaimo on ollut lasten kanssa nyt nelisen vuotta kotona. Autoa on tarvittu silloin kun ykkösautolla ollaan jossain (allekirjoittanut töissä tai toinen jossain pidemmällä käymässä).

Kakkosautoa käytetään hyvin vähän sen pakollisiin kuluihin nähden. Sen keskimääräiset vuotuisat kiinteät kulut ovat olleet noin 700 euroa (sisältäen veron, liikennevakuutuksen, katsastuksen ja pienet korjaukset) = noin kaksi euroa päivässä. Tämän päälle bensat kulutuksen mukaan, joka on ollut noin 350e/vuosi eli noin euron päivässä. Näiden lisäksi tulee muutaman satasen arvonalenema, joka tosin alkaa pysähtymään, kunhan auto pysyy liikennekelpoisena.

Tämä vuosi alkoi auton arvoon nähden kalliilla vajaat 300e maksavalla jarruremontilla. Tämä nosti kuluja entisestään.

Autoon on tullut ajoa neljän vuoden sisällä alle 12tkm eli yhdessä vuodessa korkeintaan 3tkm. Tarvetta liikkua paikasta A paikkaan B on tullut lähinnä kauppaan, asiontiin ja kyläilyyn, sekä muutama hieman pidempi matka. Tyypillinen edestakainen matka on ollut 10-30km. Vuoden mittaan autoa on käytetty enintään satana päivänä, eli noin 2 kertaa viikossa. Sata ajopäivää vuodessa 1000e kuluilla tekee yhden edestakaisen matkan keskimääräiseksi hinnaksi 10 euroa.

Tarkkaa ajopäiväkirjaa ei ole tehtyä mutta teen olettamuksen että ajoista yksi neljännes aiheutuu siitä että auto vain on pihassa ja sillä on vaivaton lähteä ilman mitään suunnitelmaa. Puolet ajoista olisi helposti korvattavissa linja-autolla (pysäkki 100m päässä, josta pääsee mm keskustaan ja isovanhemmille ilman vaihtoa), viimeinen neljännes on pakko suorittaa omalla autolla.

Jos ensimmäinen neljännes ajoista jätetään ajamatta, ajopäiviä olisi 75 vuodessa. Jos puolet ajoista korvataan linja-autolla, tulisi lisäkuluja 200e (sarjakortilla 2e/matka/aikuinen, sisältäen kaksi alle 6v lasta). Jäljelle jäisi 25 päivää vuodessa jotka pitäisi jotenkin suorittaa. Näistä 5 pitäisi pystyä ajamaan polkupyörällä ja loput 20 vaikka taksilla. Oletetaan taksimatkan hinnaksi 20e, eli 40e edestakainen, eli yhteensä vuodessa 800e.

Kakkosauton kuluiksi vuonna 2016 oli muodostumassa vähintään 1350e, jos nämä korvataan edellisellä arvauksella (1000e), jäisi vielä 350e taksimatkoihin tai muuhun tuhlailuun (tosin nämä on jo syöty auton kuluina). Oletan että 17v vanha auto vaatisi tästä lähin 300e remontteja vuosittain, kunnes lopulta se joutaisi paaliin.

Lopputulema oli selvä, toinen auto saa lähteä. Päätöstä puolsi tuleva nelipäiväinen työviikko sekä etätöiden mahdollisuus, joten yksi auto on entistä enemmän kotona.

Autolle löytyi ostaja hieman vahingossa ja kun hinnasta päästiin sopuun, en jäänyt miettimään myymistä. Hellasäröähän siitä syntyi, koska "ilmainen" kulkuneuvo lähti. Pitää itse joustaa enemmän, jotta arki "pyörii" riittävän sujuvasti.

Mitä siis tilalle?

Ensimmäiseksi linja-auton sarjakortti, jolla voi kulkea molemmat (2e/matka/henkilö). Lisäksi aion laittaa 20e viikossa "taksi-purkkiin", käytetään jos tarvitaan. Ylijäämän voi käyttää vaikka seuraavaan kakkosauton hankintaan, jos/kun sitä vielä jossain vaiheessa kaivataan enemmän.

Yhden auton ratkaisu ei varmaankaan tule lopulliseksi, koska vaimon hoitovapaa loppuu ensi keväänä ja oravanpyörä kutsuu häntäkin. Myös oma nelipäiväinen loppunee silloin.

Kelaleikkurin takaisinmaksuaika

Takapihaltamme löytyy noin 150m2 verran nurmikkoa. Ei paljoa, mutta sen verran että joku leikkuri "pitää" olla. Viisi kesää sitä on tullut lyhennettyä entisen asukkaan bensakäyttöisellä ruohonleikkurilla, joka ei toiminut asunnon kauppakirjoja kirjoittaessa. Syynä oli juuttunut pakoventtiili sekä kaasuttimen rikkoontunut läppä ja ryyppy. Lisäksi ostin sytytystulpan. Nämä taisivat olla yhteensä 20e.

Vuotuiset menotkaan eivät ole päätä huimanneet: Kesässä on mennyt noin viisi litraa 98E:tä eli 8 euroa.

Ärsyttävin ominaisuus bensaleikkurissa on sen melu. Toisena tulee haju ja sen saastutus. Ainut hyvä puoli on että sillä voi pidempääkin ruohikkoa leikata, eikä ole niin väliä mitä edessä on, sinne ne kaikki kelpaavat.

Kelaleikkurin plussat on hiljaisuus, käyttökulu 0e ja säilytys ei tarvi paljoa tilaa. Huonoja puolia ovat pitkän tai märän nurmikon leikkuu, sekä jumittaminen käpyjen ja risujen tapauksessa. Järkevä leikkuuala on myös pienempi eikä sillä pysty leikkaamaan niin reunasta kuin perinteisellä ruohonleikkurilla. Itse työntäminen ei ole sen raskaampaa kuin perinteisenkään.

Viime keväänä ostin käytetyn kelaleikkurin, hintaan 40 euroa. Uusi vastaava olisi ollut hieman alta satasen. Olettaen että bensaleikkurin vuotuiset kulut olisi 10e (sisältäen 10 vuoden välein tehtävä 20e huolto). Omassa tapauksessa pitäisi vielä kolme kesää lykkiä kelaleikkuria, jotta investointi on maksanut itsensä.

Tilanne olisi toinen, jos edessä olisi uuden bensaleikkurin osto. 200e kertainvestointi plus 10e vuosikulut tekisi 20 vuoden aikana jo 400e menoerän. Jos sijoittaa 100e alkupääoman, sekä 10e vuosittain vaikkapa Nordnetin kuluttomaan indeksirahastoon olisi 20 vuoden jälkeen melkein tonni koossa!

Kesää odotellessa :)

Veroparatiisit ja Suomi

Luin joku aika sitten Jyri Hännisen kirjan: Veroparatiisit ja Suomi - Eli kuinka liituraitamafia pyörittää varjotaloutta ja laskun siitä maksamme me.

Kirjassa käydään läpi veroparatiisitapauksia jotka ovat ilmenneet Suomessa. Kirja tarjoaa rautalankaa aiheesta riittävästi, ehkäpä jopa hieman liikaakin. Pääasia on että asia tulee selväksi. Ihmisten loputon ahneus ja oman edun tavoittelu menee yhteisen hyvän edelle.

Kirjan luettu mieleeni valtasi ristiriitaiset tunteet. Toisaalta uteliaisuus veroparatiiseihin tuli tyydytettyä, koska en ollut aiemmin asiaan juuri kiinnittänyt huomiota. Toisaalta mieleni täyttyi ärtymys, viha ja voimattomuuden tunne. Veroparatiisit eivät mahdu omaan moraaliseen käsitykseen. Uskon että maailma olisi parempi paikka ilman veroparatiiseja.

Sijoittajan kannalta kirjassa tuli yksi tärkeä pointti esille: veroparatiiseihin voidaan kätkeä yrityksen voittoja mutta yhtä hyvin sinne voidaan kätkeä myös tappiot, jotka sitten vaikuttaisivat osakekursseihin ja lopulta jopa konkurssiin.

Ketä tai mikä sitten on ns. liituraitamafia?
Ennen kirjan lukemista ajattelin sen olevan yritysjohtoa tai pankkiireja. Tavallaa.. mutta todellisuudessa liituraitamafia on kirjanpitäjistä, asianajajista ja konsulteista muodostuva alhaisen moraalin omaava ryhmä maanpettureita.

Surkuhupaisinta tässä aiheessa on se, että suomessa on tehty harmaasta taloudesta eräs syntipukki talousongelmiin, mutta samalla rajojen yli valuu miljardi tolkulla rahaa "laillisesti".

Hyödyllisimmät hankinnat 1-2v lapselle

Noin vuosi sitten kirjoitin hyödyllisimmät hankinnat 0-1v lapselle. Tästä eteenpäin onkin ollut vähän hankalampaa keksiä tarpeellista ostamista. Kuopus ei ihan vielä ole kahta täyttänyt, mutta mitään erikoisempaa ei tarvitse ennen tuota päivää hankkia. Tässä listaus, jota on tullut kirjailtua vuoden verran:

1. Stokke Table Tablet. Ellet ole jo aiemmin hankkinut eikä pöytä ole vielä pilalla, investointi tähän kannattaa.
2. Ruokailuastiat jotka kestävät lattialle tiputtamisen. Meillä ainakin astiat lentävät turhankin usein lattialle. Heittelyyn kun yhdistetään kivilattia, on sirpaleet varmoja.
3. Lautanen jossa on sisälle käännetty reuna. Esim Arabian lastenlautanen (tosin tämä ei täytä kohtaa kolme, mutta on muuten sen verran raskas ettei hevillä lähde Stoken päältä.
4. Ruokalappu jossa on hihat. "Minä itte" kun alkaa syömään, on suojautuminen tarpeen. Näitä löytyy esim Ikeasta. Käyttäjäpalaute oli kuitenkin 1v6kk iästä lähtien sen verran negattivinen, että näiden käyttö piti lopettaa. Tämän jälkeen ruokailun ajaksi puettiin tarvittaessa huonoksi mennyt pitkähihainen paita suojaamaan päivävaatteita. Lopuksi kankainen ruokalappu naruilla varustettuna pysyi kaulalla. Nyt melkein 2v osaa syödä (niin halutessaan) suttaamatta.
5. Kunnolliset ulkovaatteet ja -kengät. Ulkoilu on välineurheilua, varsinkin kosteilla keleillä. Vähintä ovat kosteuden kestävät hanskat.
6. Potta. Vaikka pottailun voi aloittaa jo 6kk iässä, niin vuoden vanhasta eteenpäin siitä voi jotain tullakkin.
7. Dublot. Meillä on molemmat muksut rakennelleet vuoden ikäisestä lähtien. Nelivuotiaskin vielä tykkää rakennella, joten ovat melko pitkäikäisiä leluja. Lisäksi nämä kestävät "isältä pojalle" jos näitä haluaa säästää.
8. Kirjat. Meillä luetaan kirjoja. Kuopus osasi pyytää vanhempaa lukemaan n. 1v5kk lähtien, sanomalla "luetaa". Meillä kirjat lainataan pääosin kirjastosta. Joitain suosikkikirjoja on kuitenkin ostettu.
9. Sänky. Kuopus oppi itse kiipeemään pois pinnasängystä 1v7kk ikäisenä, joten oli parempi hommata lastensänky.
10. Juniorituoli. Kuopus oppi kiipeemään syöttötuoliin ja sieltä pois 1v8kk ikäisenä. Lisäksi käsinojilla oli noustu istuskelemaan jo aiemmin. Joten ostin kuopukselle myös Ikean 49 euron ingolf-tuolin, jollainen oli hommattu esikoiselle n. 2v6kk ikäisenä.

Meiltä löylyy leluja laidasta laitaan: autoja, Brio-rataa, Dubloja, Hotwheel-rata, keppihevonen, leikkikeittiö, nukketalo, palapelejä, pehmoleluja, potkuauto- ja mopo, puupalikoita, radio-ohjattava, soittimia, taaperokärry yms.

Joku voisi todeta että liikaa leluja (ainakin kun joutuu kaiken siivoomaan lattialta). Itse uskon että vähemmälläkin "roinalla" lapset kasvaisivat. Tavarapaljouden hankintaan ei ole kuitenkaan käytetty suurta pääomaa. Paljon on saatu sekä ostettu käytettynä. Lasten kasvaessa pitää vaan raivata vähiten käytettyjä kiertoon, ettei tavarapaljous riistäydy käsistä.