torstai 13. huhtikuuta 2017

Kakkosauton tilinpäätös

Kirjoittelin noin vuosi sitten, että perheemme toinen auto sai lähteä. Miten on pärjätty ja miten tämä näkyi taloudessa?

Vaimoni on edelleen lasten kanssa kotona joten päivittäistä hoitopaikkaan viemistä ja hakemista ei ole. Lisäksi vaimoni on perustanut toiminimen ja tekee töitä kotona. Toiselle autolle ei siis ole ollut suoranaista tarvetta. Itse olen joutunut suunnittelemaan tarkemmin työmatkani ja etäpäivät, joten auto on ollut perheen käytössä silloin kun tarvetta on ollut. Ylimääräistä stressiä tai hampaiden kiristelyä toisen auton puuttuminen ei ole juurikaan aiheuttanut muutamaa kertaa enempää.

Linja-autokortti on ollut ladattuna kokoajan, tämä on maksanut 80e. Vuoden mittaan käytetty noin nelisenkymmentä matkaa. Taxia on tullut käytettyä viisi kertaa, nämä ottivat satasen. Tosin osa niistä olisi toteutunut vaikka pihassa olisi ollut kolme autoa. Perheen ainoaan autoon on tullut lisäkilometrejä, koska vienti ja hakureissuja on syntynyt. Näiden rahallinen menetys on ollut kuitenkin vähäistä. Kaikenkaikkiaan arvioin että toisen auton lähteminen on säästänyt vuodessa 600-700 euroa.

Kakkosauto ehti olemaan hieman yli 9 vuotta. Tästä kolme ensimmäistä vuotta auto oli ainokainen ja ajoin sillä päivittäistä työpaikkalle ajoa noin 1500-2000km kuukaudessa. Tämän jälkeen vaimo käytti autoa työmatkoihinsa muutaman vuoden. Loput neljä vuotta auton mittariin tuli vuodessa 5000km. Kaiken kaikkiaan yhdeksen vuoden aikana ajokilometrejä tuli 107 060. Olen pitänyt kirjaa auton kaikista menoista. Rahaa tuo kulkupeli vei tuossa ajassa yhteensä 25 152 euroa. Kilometriä kohden tästä tulee kuitenkin varsin kohtuullinen 0,235 euron kustannus. Kulujen jakautuminen näkyy seuraavassa piirakassa.

Vuonna 2007 ostettu Nissan Primera 1.6 bensakoneella maksoi 4950e. Vuonna 2016 sain tuosta vielä 950e. Neljä tonnia on paljon rahaa, mutta jaettuna yhdeksälle vuodelle se on "vain" 444e tai 0,037e/km. Uudemmalla autolla pääoman menettäminen olisi paljon enemmän, vastaava ajanjakso voisi olla euroissa kymmenkertainenkin...

Käytetyn auton suurimmat kulut liittyvät sen käyttöön. Bensaan meni 107tkm aikana 10768e eli melko tarkkaan 0,1e/km. Menovettä kului keskimäärin 7,2 litraa satasella. Maantieajossa pääsi kuuden pintaan. Vakuutukset, verot, katsastukset ja autopesulassa käynti veivät yhteensä 6284e 0,059e/km. Liikennevakuutus oli alussa ilman bonuksia ja osakaskokin oli muutaman vuoden.

Käytetty auto kaipaa korjausta ja varaosia. Vastaavasti uutta autoa tulisi helposti vietyä merkkihuoltoon jälleenmyyntiarvoa ajatellen. Huoltoihin vaan menee jos haluaa auton pysyvän ajokunnossa. Nissani oli melko vähävikainen, mutta +200tkm ajetussa autossa tulee väistämättä eteen kulutusosien vaihtoa. Vaihdoin autoon mm. jarrupalat, jarrusatulat taakse, kuskin puolen saranan, iskarit, startin, laturin ja akun. Jarruputkien vaihtamisen teetin korjaamolla. Määräaikaishuollot tein itse, en käyttänyt halvinta öljyä taikka venyttänyt huoltoväliä suosituksia (15tkm) pidemmäksi. Huoltoihin ja varaosiin meni yhteensä 4102 euroa, tämä oli 0,038e/km. Summa sisältää myös rengashankintoja yhteensä 980e sekä 195e CD-MP3-soittimen. Tekemällä huollot itse säästin hiukan, mutta tuntipalkkaa ei kannata laskea itselleen. Tosin auton huoltaminen harrastusmielessä on ihan kivaa vaihtelua konttoritöihin verrattuna.

Kaikki edellä oleva oli puhdasta kulua. Mutta riippuu ajattelutavasta, auto myös toi rahaa. Mahdollisti ylipäätään työssäkäynnin ja sen päälle vielä kodin ja työpaikan välisen matkan verovähenyksiin. Lisäksi auto toi mahdollisuuden saada työnantajalta verottomia kilometrikorvauksia työmatkoista. Näistäkin huolimatta omaa rahaa paloi yhteensä yli 20 tuhatta. Ilmankin olisi voinut tulla toimeen, mutta elämä olisi pitänyt suunnitella/toteuttaa toisin. Rahaa olisi kuitenkin mennyt linja-autokorttiin, takseihin ja mahdollisesti vuokra-autoonkin.

Kymmenen vuotta sitten oman auton ostaminen oli itsestäänselvyys ja jopa "pakollinen". Siinä vaiheessa koulut oli käyty ja siirrytty työelämään. Muita vaihtoehtoja ei tullut edes ajateltua sen enempään. Työssäkäyntipaikkakunnalle muuttaminen ei tuntunut ratkaisulta, joten päivittäisen noin 100km ajamiseen vain tottui. Verovähennysporkkana osaltaan kannusti ajamaan. Muutaman vuoden jälkeen auto vaihtui entistä kalliimpaan autoon jossa oli/on diesel-moottori. Tällä kuvittelin säästäväni, mutta säästöt jäivät kuvitelmiksi. Niistä sitten lisää kun kyseinen auto on ajettu "loppuun".

Auton jääminen kakkosautoksi oli sekin selkiö. Auto oli toimiva ja edullinen pitää. Vaimokin alkoi käymään töissä ja tarvitse kulkupelin siihen. Ensimmäisen lapsen myötä oli vieläkin selkiö että pihassa nököttää edelleen auto, vaikka ajoa tuli enää muutama päivä viikossa.

2 kommenttia:

  1. Kiitos :)
    Tosiaan, jokainen tankkaus ja polttimon ostoista lähtien kaikki kulut löytyy excelistä 2007 lähtien. Menee ruutiinilla siinä missä muidenkin menojen seuranta. Autoilu on kallista puuhaa. Viimeistään sen tajuaa kun seuraa kaikkia kuluja.

    VastaaPoista