Kakkosauton tilinpäätös

Kirjoittelin noin vuosi sitten, että perheemme toinen auto sai lähteä. Miten on pärjätty ja miten tämä näkyi taloudessa?

Vaimoni on edelleen lasten kanssa kotona joten päivittäistä hoitopaikkaan viemistä ja hakemista ei ole. Lisäksi vaimoni on perustanut toiminimen ja tekee töitä kotona. Toiselle autolle ei siis ole ollut suoranaista tarvetta. Itse olen joutunut suunnittelemaan tarkemmin työmatkani ja etäpäivät, joten auto on ollut perheen käytössä silloin kun tarvetta on ollut. Ylimääräistä stressiä tai hampaiden kiristelyä toisen auton puuttuminen ei ole juurikaan aiheuttanut muutamaa kertaa enempää.

Linja-autokortti on ollut ladattuna kokoajan, tämä on maksanut 80e. Vuoden mittaan käytetty noin nelisenkymmentä matkaa. Taxia on tullut käytettyä viisi kertaa, nämä ottivat satasen. Tosin osa niistä olisi toteutunut vaikka pihassa olisi ollut kolme autoa. Perheen ainoaan autoon on tullut lisäkilometrejä, koska vienti ja hakureissuja on syntynyt. Näiden rahallinen menetys on ollut kuitenkin vähäistä. Kaikenkaikkiaan arvioin että toisen auton lähteminen on säästänyt vuodessa 600-700 euroa.

Kakkosauto ehti olemaan hieman yli 9 vuotta. Tästä kolme ensimmäistä vuotta auto oli ainokainen ja ajoin sillä päivittäistä työpaikkalle ajoa noin 1500-2000km kuukaudessa. Tämän jälkeen vaimo käytti autoa työmatkoihinsa muutaman vuoden. Loput neljä vuotta auton mittariin tuli vuodessa 5000km. Kaiken kaikkiaan yhdeksen vuoden aikana ajokilometrejä tuli 107 060. Olen pitänyt kirjaa auton kaikista menoista. Rahaa tuo kulkupeli vei tuossa ajassa yhteensä 25 152 euroa. Kilometriä kohden tästä tulee kuitenkin varsin kohtuullinen 0,235 euron kustannus. Kulujen jakautuminen näkyy seuraavassa piirakassa.

Vuonna 2007 ostettu Nissan Primera 1.6 bensakoneella maksoi 4950e. Vuonna 2016 sain tuosta vielä 950e. Neljä tonnia on paljon rahaa, mutta jaettuna yhdeksälle vuodelle se on "vain" 444e tai 0,037e/km. Uudemmalla autolla pääoman menettäminen olisi paljon enemmän, vastaava ajanjakso voisi olla euroissa kymmenkertainenkin...

Käytetyn auton suurimmat kulut liittyvät sen käyttöön. Bensaan meni 107tkm aikana 10768e eli melko tarkkaan 0,1e/km. Menovettä kului keskimäärin 7,2 litraa satasella. Maantieajossa pääsi kuuden pintaan. Vakuutukset, verot, katsastukset ja autopesulassa käynti veivät yhteensä 6284e 0,059e/km. Liikennevakuutus oli alussa ilman bonuksia ja osakaskokin oli muutaman vuoden.

Käytetty auto kaipaa korjausta ja varaosia. Vastaavasti uutta autoa tulisi helposti vietyä merkkihuoltoon jälleenmyyntiarvoa ajatellen. Huoltoihin vaan menee jos haluaa auton pysyvän ajokunnossa. Nissani oli melko vähävikainen, mutta +200tkm ajetussa autossa tulee väistämättä eteen kulutusosien vaihtoa. Vaihdoin autoon mm. jarrupalat, jarrusatulat taakse, kuskin puolen saranan, iskarit, startin, laturin ja akun. Jarruputkien vaihtamisen teetin korjaamolla. Määräaikaishuollot tein itse, en käyttänyt halvinta öljyä taikka venyttänyt huoltoväliä suosituksia (15tkm) pidemmäksi. Huoltoihin ja varaosiin meni yhteensä 4102 euroa, tämä oli 0,038e/km. Summa sisältää myös rengashankintoja yhteensä 980e sekä 195e CD-MP3-soittimen. Tekemällä huollot itse säästin hiukan, mutta tuntipalkkaa ei kannata laskea itselleen. Tosin auton huoltaminen harrastusmielessä on ihan kivaa vaihtelua konttoritöihin verrattuna.

Kaikki edellä oleva oli puhdasta kulua. Mutta riippuu ajattelutavasta, auto myös toi rahaa. Mahdollisti ylipäätään työssäkäynnin ja sen päälle vielä kodin ja työpaikan välisen matkan verovähenyksiin. Lisäksi auto toi mahdollisuuden saada työnantajalta verottomia kilometrikorvauksia työmatkoista. Näistäkin huolimatta omaa rahaa paloi yhteensä yli 20 tuhatta. Ilmankin olisi voinut tulla toimeen, mutta elämä olisi pitänyt suunnitella/toteuttaa toisin. Rahaa olisi kuitenkin mennyt linja-autokorttiin, takseihin ja mahdollisesti vuokra-autoonkin.

Kymmenen vuotta sitten oman auton ostaminen oli itsestäänselvyys ja jopa "pakollinen". Siinä vaiheessa koulut oli käyty ja siirrytty työelämään. Muita vaihtoehtoja ei tullut edes ajateltua sen enempään. Työssäkäyntipaikkakunnalle muuttaminen ei tuntunut ratkaisulta, joten päivittäisen noin 100km ajamiseen vain tottui. Verovähennysporkkana osaltaan kannusti ajamaan. Muutaman vuoden jälkeen auto vaihtui entistä kalliimpaan autoon jossa oli/on diesel-moottori. Tällä kuvittelin säästäväni, mutta säästöt jäivät kuvitelmiksi. Niistä sitten lisää kun kyseinen auto on ajettu "loppuun".

Auton jääminen kakkosautoksi oli sekin selkiö. Auto oli toimiva ja edullinen pitää. Vaimokin alkoi käymään töissä ja tarvitse kulkupelin siihen. Ensimmäisen lapsen myötä oli vieläkin selkiö että pihassa nököttää edelleen auto, vaikka ajoa tuli enää muutama päivä viikossa.

Taloudellinen turva, riippumattomuus ja vapaus

Viime vuonna luin paksun opuksen säästämisestä. Raha: peli haltuun -kirjan on kirjoittanut Tony Robbins. Kirjassa esitetään 7 askelta taloudellisen vapauteen (Financial Freedom), eli taloudellinen tila, jossa voi tehdä mitä haluaa. Oma tavoite ei ole ollut aiemmin ihan näin kunnianhimoinen, "vain" taloudellinen riippumattomus. Tästä huolimatta, kirjan innoittamana asetin itselleni kolme pitkän ajan taloustavoitetta.

1. Taloudellinen turva

Taloudellisesta turvasta puhuttaessa voidaan tarkoittaa hätävarapuskuria joka riittää muutamaksi kuukaudeksi. Itse kuitenkin tarkoitan taloudellista tilaa, jossa passiiviset tulot kattavat välttämättömät menot elämiseen (asumisen, ruuan ja välttämättömät vakuutukset). Omistusasumisessa asumismenoihin kuuluvat myös asuntolainan korot, vuokralla asuessa vuokra. Omat ns. pakolliset menot ovat olleet noin 700e/kk, tästä tulee 8400e vuodessa. Tämän kulutuksen kattaisi noin 210ke sijoituksilla jotka tuottavat vähintään 4%. Tätä kutsutaan 4% säännöksi (the 4% rule). Tosin tämä "nyrkkisääntö" on saanut kritiikkiä osaltaan. Eikä suotta, laskumarkinoilla hatusta saa pitää lujaa kiinni, eikä tuottoja välttämättä saada riittävästi, jolloin joudutaan syömään pääomaa. Tätä riskiä voi pienentää hajauttamalla sijoitukset osakkeisiin, asuntoihin ja korkotuotteisiin.

2. Taloudellinen riippumattomuus

Turvan jälkeen aletaan kattamaan myös muita menoja ja lopulta kaikki tarpeelliset menot. Riippumattomuuden tasolla sijoitettu pääoma tuottaa passiivista tuloa niin paljon, että ansiotuloja taikka yhteiskunnan tukia ei enää tarvita tavanomaiseen elämään. Tässä alkaa olemaan paljon hajontaa ihmispersoonan ja tarpeiden osalta. Omat ns. muut menot ovat olleet noin 800e/kk. Tähän tarvitaan noin 240ke lisää sijoitusvarallisuutta 4% säännöllä. Todennäköisesti 450ke omaisuuden turvin ei tarvisi huomisesta murehtia, mutta nuukuus voisi kuitenkin iskeä. Toisaalta työelämän ja lapsien jälkeen pärjäsi varmasti pienemmälläkin summalla kuin nyt, mutta miksi tarvisi? Raha löytää kyllä kohteensa...

3. Taloudellinen vapaus

Taloudellinen vapaus onkin sitten vähän haastavampi saavuttaa, rahaa pitäisi tulla niin paljon että pystyy elämään niin vapaasti kuin haluaa. Tässä on varmasti mielipide-eroja mikä on riittävästi. Äkkiseltään voisi ajatella että kulutuksen kasvulla ei ole rajaa, eikä semmoista pääomaa olekkaan mikä riittäisi toteuttamaan kaikki haaveet ja lisäksi riittäisi tyydyttämään kasvavaa tuhlailunälkää. Tonyn kirjassa käy ilmi että taloudelliseen vapauteen ei tarvitakkaan aivan älyttömiä summia. Esimerkiksi omaa lentokonetta ei tarvitse ostaa jos haluaa lentää. Itseäni ei kiinnosta älytön Jetset elämä, taikka ostella tavaroita josta ei ole hyötyä, saati iloa pitkällä juoksulla. Jos varaan nykyisen 1500e/kk menojen lisäksi toiset 1500e/kk pelivaraa, niin ei tarvitse murehtia visalaskun maksamisesta, vaikka karibian risteily vähän venähtäisikin pidemmäksi taikka jossain kuussa tulisi kuljettua joka päivä taksilla. 3000e/kk tuloja varten tarvittaisiin 900ke omaisuus, joka tuottaa verojen jälkeen vähintään 4% vuosittain.

Näiden tavoitteiden saavuttaminen

Taloudellisesta riippumattomuudesta kirjoitinkin runsas pari vuotta sitten, silloin arvoin puoli miljoonaa riittävän. Samaan lukuun pääsen edelleen, mutta tällä kertaa lisään yhden välitavoitteen sekä lisätavoitteen. Ylläolevat luvut pyöristettynä saadaan kolme virstanpylvästä; 200ke, 500ke ja 1Me. Isoja summia, onkohan nämä mitenkään saavutettavissa?

Jos säästän vuosittain noin 10ke (yli 25% säästöaste), niin ensimmäinen etappi tulee täyteen enemmin tai myöhemmin, vaikka tuotto olisikin pyöreä nolla. Tällä vauhdilla vuosia menisi 20, 50 ja 100.. Patjan väliin ei siis kannata kaikkea laittaa tai jää ensimmäiseen tavoitteeseen ilman passiivista tuottoa.

Kun laskuihin otetaan mukaan korkoa korolle efekti, velkavipu ja pitkä säästöaika, niin nämä kyseiset pylväät tullee saavutettua 10v, 20v ja 30v sisällä, vaikka säästösumma pysyisi samana. Omaan eläkeikään on vielä matkaa yli 30 vuotta, joten miljoona on vielä saavutettavissa, mutta miten?

• Sijoittaminen osakkeisiin ja kustannustehokkaisiin indeksirahastoihin säännöllisesti. Sijoittamalla 10ke vuodessa 20 vuoden ajan 6% tuotto-odotuksella, sijoitettu 200ke kasvaa lähes 400ke pääomaksi. Vaivaisella 4% tuotollakin n. 300ke. 30 vuoden säästöajalle 6% tuotto-odotus nostaa sijoitetun 300ke pääoman lähemmäs 800ke. Samassa ajassa 4% tuottaisi melkein 600ke. Joten mahdollisuus on olemassa. Pitää huomioida, että 20-30 vuoden aikajanaan mahtunee vähintään yksi kunnon romahdus. Lopputuloksen kannalta isompi romahdus saisi tulla alkumetreillä eikä loppusuoralla. Rohmahduksen pohjalla laitetut sijoitukset tasapainottavat huipulla ostettuja. Säännöllisyys tuottaa keskimääräisen tuoton.
• Sijoittaminen laatuyhtiöihin. Suorissa osakesijoituksissa tarvisi suosia yrityksiä, jotka kasvattavat vuosittain rahamäärällistä osinkoa. Näin olleen sijoitetun pääoman osinkotuottoprosentti nousee helposti kaksinumeroiseksi.
• Sijoitusasunnot velkavivulla. Käyttämällä vaikkapa 80% velkavipua, sijoitettu pääoma viisinkertaistuu laina-ajan loppuun mennessä, edellyttäen että itse sijoitusasunto on tuottoisa kohde, kassavirtapositiivinen. Isomalla vivulla omarahoitusosuus pienee edelleen. Esimerkiksi 90% vivutuksella, laittamalla 20ke omaa rahaa ja lainaamalla loput pankista, nousee oma pääoma 20 vuoden laina-ajan jälkeen 200ke, vaikka arvonnousua ei olisi tapahtunut lainkaan. Todellisuudessa sitä pitäisi olla vähintään inflaation verran.
• Vaihtoehtoiset sijoitukset. Osuuskuntien tuotto-osuudet, yritysten ja valtioiden velkakirjat yms korkotuotto edellisten lisäksi on hyvää tasapainoa. Näissä ei korkoa korolle efektiä tule, ellei osuuksien määrää lisää saaduilla korkotuotoilla.

Edellä olevista summista voi saada osviittaa, että miljoonan pääoma on ihan mahdollista kerätä ennen eläkkeelle siirtymistä, kunhan aloittaa ajoissa. Itse tämän tajusin muutamia vuosia sitten, täytettyäni 30 vuotta. Silloin en kuitenkaan määritellyt euromääräistä tavoitetta itselleni. Vuonna 2013 olisi pitänyt sijoittaa vaikka velaksi, en uskaltanut. Jälkikäteen on helppo viisastella, mutta tällä hetkellä salkun tuotto olisi aivan toista luokkaa, edellyttäen että olisin tehnyt hyviä valintoja. Aluksi tuli tehtyä joitakin virheitä mutta oppirahat eivät olleet kalliita.

En vielä tiedä millä painosuhteella mikäkin sijoitusmuoto kasvaa, mutta tasaisesti koitan niitä jakaa indeksien, osakkeiden, asuntojen ja korkojen kesken. Tein vaatimattoman 6% tuotto-odotuskäppyrän jossa vertaan toteumaa.

Kaavion toteuman tilanne on 31.12.2016 ja on hieman perässä tässä tekstissä annettua tavoitetta. 6% tuotto-odotuksella 100ke sijoitusvarallisuus pitäisi olla kerättynä 3-4 vuoden päästä. Taloudellinen turva (200ke) olisi saavutettuna ollessani 42v sekä taloudellinen riippumattomuus (500ke) ollessani 52v. Taloudellinen vapaus häämöttää viimeistään 62 vuotiaana. Jätin tämän pois kaavioista toistaiseksi koska se tuntuu edelleenkin liian kaukaiselta. Lisäksi laskuista puuttuu inflaation vaikutus. Oletan saavani 6% + inflaation verran tuottoa sijoitetulle pääomalle.

Säästämisestä huolimatta, aion myös elää tätä hetkeä. Oma säästöastetavoite on ollut maltilliset 20% nettotuloista ja parina viime vuonna olen sen myös ylittänyt mukavasti. Tämän enempää säästöruuvia ei tarvitse kiristää. Säästöruuvia voisi jopa höllentää, nimittäin sijoitusasunto lisää kassavirtaa joka menee automaattisesti pääoman kasvuun. Jatkossa useampi sijoitusasunto vain kiihdyttää tätä.

Vuoden 2016 tavoitteiden toteuma ja 2017 tavoite

Vuodelle 2016 laitoin itselleni muutamia tavoitteita.

Ja näin niissä kävi..

1. Säästöprosentti vähintään 20%. Saavutettu, säästöprosentti oli kokonaisuudessaan 31%. Euroina säästöön jäi hieman yli 11k. Laskin tähän myös sijoitusasunnon omarahoitusosuuden.
2. Joustava hoitoraha nelipäiväisellä työviikolla. Hylätty, tosin lyhensin työviikkoa syksyn aikana lomarahavapailla sekä liukumilla. Mutta tämän vuoden alusta olen ollut 80%:lla. 
3. Keskimääräinen kuukausikulu alle 1500e/kk. Hylätty, viime vuoden menot nousivat melkein 1600e/kk. Vuositulot eivät laskeneet, joten ei kulutustakaan tarvinut kytätä.
4. Nordnet-salkun käteisposition kasvattaminen yli tonniin. Saavutettu, vuoden vaihteen yli salkussa oli käteistä melkein kolme tonnia, tosin johtui siitä että myin Telian osakkeet verojen minimoiseksi. Vuoden alussa ostin pienen position takaisin.
5. Tulla paremmaksi puhujaksi. Neutraali, Juhana Torkin puhevalta-kirjat tuli luettua mutta käytäntö on jäänyt. Hyviä vinkkejä kirjoista kuitenkin löytyy.
6. Nukkua riittävästi. Hylätty, vuosi 2016 oli raskas. Tästä myöhemmin oma juttunsa.
7. Oppia tyhjentämään mieli niin halutessaan. Neutraali. Kirjallisuutta tuli luettua aiheesta ihan riittävästi. Teoria on tiedossa mutta käytäntö jäänyt vähälle.

Vuodelle 2017 asetan itselleni vain yhden tavoitteen: Säästöprosentti vähintään 20%. Tällä turvaan mahdollisuuteni saavuttaa ensin taloudellisen turvan (kattaa sijoitustuloilla elämän pakolliset menot) ja sitten myöhemmin taloudellinen riippumattomuuden (kattaa sijoitustuloilla elämän kaikki menot).

Vuoden 2016 menot

Vuodenvaihteessa on hyvä katsoa miten vuosi meni talouden näkökulmasta. Seuraan menoja kuuukausitasolla, mutta en raportoi niitä erikseen. Tänne päätyy koko vuoden menot jaettuna kahdellatoista. Vuoden 2016 keskimääräinen kuukausimeno ilman asuntolainaa oli 1596 euroa. Melkein satasen enemmän kuin tavoite.

Mihin rahat sitten menivät? Ruoka, asuminen ja autoilu veivät leijonanosan. Budjetista poikkeavaa oli kahden auton korjailua alkuvuodesta (289e + 471e). Koko vuodelle jaettuna näistä tulee jo 63e/kk. Toinen isompi budjetoimaton kuluerä oli vanhan antiikkisohvan kunnostus, joka nieli hieman yli 400 euroa (päälikankaat vielä hommaamatta..).

Ruokamenot nousivat keskimäärin 41e/kk viime vuoteen nähden. Vuodessa minulta meni ruokakauppaan 5080 euroa. Vaimon hoitovapaa nostaa omaa osuuttani. Keittiöstä löytyy entistä enemmän luomua. Ruuan "halpuuttaminen" ei näkynyt juurikaan meidän ruokalaskussa. 

Asumismenot pysyivät lähestulkoon samana viimevuoteen nähden. Lainakorkoja en ole laskenut mukaan näihin menoihin, mutta ne olivat vuonna 2016 verovähennyksen jälkeen noin 22e.

Autoilun juoksevat kulut laskivat viime vuoteen nähden toisen auton lähdettyä. Tilalle tuli muutama sarjamatkojen lataus linja-autokortille. Lisäksi tuli tehtyä pari taksimatkaa.

Lasten menot alkavat nousemaan vääjämättä lasten kasvaessa. Viime vuonna osallistuin enemmän vaate- ja tavarahankintoihin. Lelut ja välineet alkavat kallistumaan iän myötä. Kalliita harrastuksia ei ole vielä. Lasten menoihin lasken myös lapsille sijoittamisen (30e+30e)/kk.

Vaatteiden osto jäi vähäiselle. Lähinnä alennusmyyntien hyödyntämistä ja pakollista alusvaatehankintaa. Vaatekaapista tuli käytettyä aikaisemmin vähällä käytölle jääneitä vaatteita.

Muutoin rahat menivät edellisten vuosien mukaan, jotka löytävät Menot-sivulla. Vakuutusmaksut ovat nyt todenmukaisempia, nimittäin OP-bonuksilla maksetut vakuutukset olivat jääneet aiemmin pois, nyt siis mukana.

Onnea etsimässä?

Talvipäivän seisaus on ohitettu ja päivät alkavat taas pitenemään, jes! Syksyn aikana, viimeistään marraskuun pimeydessä alkaa kaipailemaan etelän lämpöön ja valoon. Tänä vuonna reissu jäi väliin, vaikka kuinka sisäinen minä sitä olisi halunnutkin. Mutta olisiko tämä ollut vain mielihyvän tyydyttämistä eikä todellisen tarpeen? Voiko olla onnellinen vaikkei saisi kaikkea mitä haluaa?

Onnellisuus syntyy pienistä asioista, pitkälti perustarpeiden täyttymisestä, niin fyysisistä kuin henkisistä. Tarve ja halu ovat kaksi eri asiaa. Mieli voi haluta lomamatkalle mutta todellisuudessa keho kaipaa lepoa tai uutta ajateltavaa. Mieli voi haluta herkkuja mutta todellisuudessa keho kaipaa mielihyvää tai ravintorikasta polttoainetta.

Kun haluaa jotain palavasti. On hyvä miettiä onko haluaminen mielihyvän täyttämistä, arvostuksen hakemista vai todellista tarvetta. Mielihyvää on helppo tyydyttää rahalla (ostamalla vaikkapa herkkuja, tavaroita, alkoholia, tupakkaa, seksiä tai mitä tahansa riippuvuutta aiheuttavaa asiaa). Arvostusta voi yrittää saada esimerkiksi ostamalla merkkituotteita, kalliin auton, asumalla arvostetulla asuinalueella, tai harrastamalla kallista harrastusta itse taikka lapsen kautta. Näitä saa rahalla, mutta sisältäsi et välttämättä ole onnellinen.

Miten sitten voisi? Listasin hieman asioita jotka voivat lisätä myös sinunkin onnellisuutta:

1. Lepo. Riittävä määrä laadukasta yöunta on yksi parhaimmista tavoista levätä. Levänneenä ja akut ladattuna elämästä on helpompi nauttia eikä pienet vastoinkäymiset horjuta.
2. Ravinto. Sanonta "hyvä ruoka, parempi mieli" on niin totta. Syömällä laadukasta, puhdasta ja maukasta ruokaa, mieliala on varmasti parempi myös syömisen jälkeen.
3. Liikunta. Ihminen on luotu liikkumaan luonnossa. Tästä on tosin vierraannuttu melkoisesti, mutta mikä tahansa mieluinen liikuntamuoto on parasta lääkettä kehon ja mielen hyvinvoinnille. Hikiliikunnan jälkeen on yleensä energisempi kuin ennen sitä. Energia muuttaa vain muotoaan, kehosta mieleen.
4. Emotionaaliset tarpeet. Ihminen on laumaeläin. Tunteita on hyvä päästä jakamaan perheen, puolison ja ystävien kanssa, ei kuitenkaan kaikkia kaikkien kanssa.
5. Järjestys. Tavarat helpottavat elämää johonkin rajaan asti. Laadukkaiden tavaroiden käyttäminen on mukavaa. Mutta mitä enemmän tavaraa haalii, sitä enemmän ne alkavat syömään energiaasi. Liika tavara aiheuttaa helposti epäjärjestystä, koska tavaroilla ei ole omaa paikkaa, vaan ne pyörivät jaloissa. "Poissa silmistä, poissa mielestä" pitää paikkansa. Lisäksi kalliit tavarat kuten autot, veneet ja muut statussymbolit saattavat aiheuttaa tarpeetonta murhetta ja huolenaihetta varkaiden tai rikkoontumisen takia. Tavaroiden lahjoittamisesta voi tulla parempi mieli, kuin niiden vaihtamisesta rahaan. Tavaroiden raivaamisessa kannattaa kysyä itseltään: tuoko tämä tavara iloa elämään?
6. Vapaus. "Vapaa lintu on onnellinen". Onnellisuutta on tehdä sellaista joista pitää tai olla tekemättä sellaista mistä ei pidä. Mukavaa tekemistä on kiva muistella myös vuosienkin päästä.
7. Positiivisuus. Asiat voi nähdä kolmella tavalla: negatiivisesti, välinpitämättömästi tai positiivisesti. Riippuu paljolti edellisistä kohdista millä suodattimella asioita tarkastelee milloinkin, mutta positiivisella asenteella voit olla onnellinen vaikka mikään ei edellistä täyttyisi. Avainasemassa on itsensä ja muiden hyväksyminen sellaisena kun ne ovat. Omaa vaativuuden ja riittämättömyyden tunnetta kannattaa höllentää.

Miten sitten allekirjoittaneella on mennyt? Suoraan sanoen, ei kovinkaan vahvasti.. Univelkaa on kertynyt ihan liikaa, kiitos töiden ja lapsien. Väsyneenä ruokajutut jää vähemmälle. Liikuntaa tulee harrastettua liian vähän, kiitos pitkän työmatkan joka vie viikosta 6-8 tuntia. Vapaa-aika pyörii vaimon ja lasten ehdoilla. Kämppä on täynnä tavaraa, tosin uuttakaan en ole ostanut. Työ alkaa maistumaan pikkuhiljaa puulta ja työmatkat hirvittää. Edelle mainituista johtuen positiivinen asenne on ollut välillä hukassa.. En ole kuitenkaan onneton, lähinnä uupunut.

Auttaisiko viikon taikka kahden loma etelässä? Todennäköisesti kyllä, lomalla tulisi liikuttua riittävästi, syötyä hyvin ja levättyäkin. Lisäksi matkaseuralaisten kanssa tulee oltua läsnä, kunhan jättää kännykän räpläämisen vähemmälle. Mukaan tulee (toivottavasti) vain ne tavarat mitä tarvitset. Uusien kokemuksien kokeminen ja paikkojen näkeminen tuo muistoja.

Hyvää joulua!

Sijoitusasunto nro 1, vuokraus

Ostin keväällä pienen sijoitusasunnon. Laskelmissa pienempi asunto tuottaa yleisesti korkean tuottoprosentin. Korkempi tuotto tarkoittaa monessakin tapauksessa korkeampaa riskiä. Pienessä vuokra-asunnossa riski tulee rajatusta tarpeesta; lähinnä vain opiskelijat ja niistäkin ulkopaikkakuntalaiset ovat potenttiaalisia vuokralaisia.

Riski oli tiedossa jo ostovaiheessa, mutta korkeakoulujen läheisyys pienentää riskiä. Tästä huolimatta kesä on hiljaisempaa aikaa. Opiskelijat valmistuvat tai muuttavat keväällä pois. Vuokrailmoituksissa opiskelijat hakivat alivuokralaisia kesäksi. Toukokuun runsas tarjonta vuokra-asunnoista hieman jopa huolestutti.

Päätin kokeilla yksityismajoitusta kesän ajaksi. Kalustimme asunnon ylijäämätavaroilla sekä muutamilla kirppishankinnoilla. Vaihdoin kylppärin silikonit. Asensin ikkunaseinälle ja kylppäriin verhotangot, sekä ostin verhot niihin. Kaiken kaikkiaan irtaimistoon ja remontteihin meni hieman yli 300e.

Laitoin ilmoituksen lyhytaikaiseen vuokraukseen toriin sekä AirBnB-palveluun. Näillä katoin kesä ja heinäkuun vuokrat lisäkuluineen (irtaimisto, vesi, vakuutus, sähkö, pesuaineet ja paperit).

Varsinaisen vuokrailmoituksen laitoin juhannuksen jälkeen vuokraovi.com -sivulle. Tämän ilmoituksen sai puoleen hintaan, koska olin aiemmin liittynyt Suomen vuokranantajat ry:n jäseneksi. Viikkoon ei kuulunut mitään, mutta kun opiskelijat saivat tiedon opiskelupaikoistaan, alkoi yhteydenottopyyntöjä satelemaan. Heinäkuun alussa pidin yhden päivän yksityisnäyttöjä. Seuraavana päivänä päätin vuokralaisen. Parin päivän päästä oli nimet paperissa.

Vuokralaista kiinnosti irtaimisto, joten vuokrasin asunnon kalustettuna. Porkkana tässä toimii verovähennys 40e/kk, kun kyseessä on yksiö. Tämä nostaa kivasti nettotuottoa. Tosin ilman tätäkin kassavirta on hieman positiivinen 7% tuottoprosentin turvin. Vuokra on maksettu ajallaan, eikä ongelmia ole ollut.

Sijoitusasunnolle on oma käyttötili, johon kertyy kuukaudessa noin 60e ylijäämää. Verot menee ansiotuloista suoraan, eli toistaiseksi tämä harrastuu näkyy pienempänä nettoansioina, vaikka kassavirtavaiktus kokonaisuudessaan on positiivinen. Tilille kertyy puskuria tuleviin menoihin, lisälyhennyksiin tai seuraavaan asunnon ostoon. Katseen voi siirtää kohti seuraavan hankintaan, tosin tätä ei tule tapahtumaan muutamaan vuoteen ellen tee lisäsijoituksia tai lyhennyksiä lainoihin.

Sijoitusasunto nro 1, hankinta

On huhtikuun viimeinen sunnuntai. Palataan autolla anoppilasta, istun pelkääjän paikalla ja selaan kännykkää. Selaimen välilehdessä on hakuehdot täyttäviä sijoitusasuntoja ilmestymispäivän mukaan. Päällimmäisenä löytyy pieni yksiö lähes kolmen tonnin neliöhinnalla. Totean vaimolle että tässä olisi esittely huomenna, mennäänkö katsomaan?

Illalla täytin kohteen tiedot excel-pohjaan ja hämmästyin vuokratuoton yltävän lähes 6% pelkällä pyyntihinnallaan. Linjasaneeraus sekä huoneiston remontti oli tehty 2010, joten remonttivaraan ei tarvinnut paljoakaan laskea. Vaimo katsoi kuvat ja antoi kohteelle siunauksen. Laitoin välittäjälle viestiä, että lähettäisi isännöitsijätodistuksen liitteineen.

Seuraavana päivänä töissä, tyypillinen maanantaipalaveri keskeytyi sponttaaniin paloharjoitukseen. Kävellessä kokoontumispaikalle puhelin alkoi soimaan, välittäjähän sieltä soitteli. Kyseli josko voisin tulla iltapäivän esittelyyn, niin hän antaisi pyytämäni dokumentit paperilla.

Lähdin töistä hieman ajoissa, jotta ehtisin hakea vaimon ja lapsetkin näytölle. Koko perheen voimin tapahtuvat lähdöt harvemmin tapahtuu ripeästi. Niinpä saavumme lähes akateemisen vartin verran myöhässä pelipaikalla. Hätäisin kävijä tulee jo ovella vastaan.

Käsipäivää esittelijän kanssa ja tämän jälkeen kädessäni on nippu papereita iltalukemiseksi. Lapset muuttuvat levottomiksi hetken päästä, joten viisi minuttia esittelyä saa piisata. Kiitetään välittäjää ja käydään vielä kellarissa nuuhkimassa. Ulkona totesimme että olipa söpö pikku asunto, jossa oli hyvä "henki".

Illalla katson paperit läpi. En löydä muuta huonoa kuin taloyhtiön pienehkön koon ja niukan pankkitilisaldon sekä aiemmat remontit on rahastoitu. Plussaa ovat oma tontti ja taloyhtiön omistuksessa olevat liiketilat. Hoitovastike oli 2015 ja on vuonna 2016 3.9e/m2, joka on liki keskiarvoa. Viereisen rakennuksen viemäriremontti on tulossa sukittamalla, tähän tarvisi varata 1500-2000e. Lopputulema on, että ylin hinta voi olla enintään 42te.

Tiistaina vaimo kyselee malttamattoma joko olen soittanut välittäjälle. Kotimatkalla sitten soitin ja sanoin tarjoavani 41te. Välittäjän mielestä kaupat voisi syntyä ja niinpä sovittiin keskiviikko aamulle tärskyt toimistolle. Tarjouksen voimassaoloajaksi laitettiin lauantaihin asti. Lähdin samaisena päivänä parin päivän työreissulle ruotsiin, paluu perjantai iltana.

Välittäjä oli laittanut paluulennon aikana viestiä, että tarjous meni sellaisenaan läpi, -10% pyyntihinnan. Höh, olisi pitänyt tarjota vieläkin vähemmän. Toisaalta tämäkin hinta tarkoitti parin tonnin remonttivaralla n. 7% vuokratuottoa. Laitoin illalla päivitetyn lainahakemuksen pankkiin.

Vaput juhlittuna, maanantaina puhelin soi, välittäjähän siellä kyseli sopivaa kaupantekopäivää. Sovittiin viikon päähän, koska halusin käydä tekemässä laina-asiat valmiiksi sitä ennen. Omarahoitusosuudeksi tuli 5% ja loput velkaa 1.3% marginaalilla 12kk euriboriin sidottuna Tämän päälle tulisi vielä maksettavaa lainan perustamiskulu 300e ja varainsiirtovero 820e.

Kaupat tuli tehtyä hyvillä mielin. Pitkäaikainen omistaja sai hyvät rahat eläkepäivilleen. Hieman kävi myyjää sääliksi, välittäjä riisti ison summan nopeasta myynnistä.

Avaimet kourassa katsomaan asuntoa. Ostos ei alkanut kaduttamaan. Omarahoitusosuuden +kulut olisi voinut käyttää turhempaakin. Nyt ne menivät kiinteistöön.