Itselläni on kolme sisarrusta, joten lapsuusaikana riitti leikkiseuraa ja tekemistä perheen kesken. Ennen kouluikää useampi sisarrus oli itselle normaalia. Koulussa ollessa tajusi, että aika harvalla on yhtä sisarrusta enempää, toisilla ei ollut lainkaan. Useamman sisarruksen myötä, perheemme rahat jakaantuivat useamman kesken. Perheen neljäs lapsi syntyi kun olin ala-asteella, ja juuri silloin kun alkoi tajuamaan, että toiset lapset kulkee merkkivaatteissa ja itse mitkä lienee. Itse en voinut kuin haaveilla Levisten perään tai että olisin harrastanut jääkiekkoa. Toisaalta, ehkäpä joku toinen olisi vaihtanut kaikki merkkivaatteensa siskoon taikka veljeen. Mene ja tiedä. En ole kuitenkaan katkeroitunut siitä, että raha oli niukemmin kuin jos olisin ollut perheen ainut lapsi. Useampi lapsi mahdollisti että äitini oli kotona. Tämä oli kyllä ihan parasta, tosin en tiedä mistä jäin paitsi kun minua ei kuskattu seitsemäksi tarhaan.
Meidän sisarrusten sukupuoli ja ikävälit osuivat kuitenkin niin, että kouluiässä kaikilla oli omat kaverinsa ja yhteinen tekeminen väheni, mutta taas aikuisiällä sisaruksista on ollut apua ja juttuseuraa. Myös lapsuuden muistoja on voinut muistella yhdessä. Tarvittaessa voi keskustella vaikeistakin asioista.
Ydinperhe ja lapset olivat itselläkin toiveissa parisuhteen vakiinnuttua. Useampi vuosihan siinä meni ennen kuin edes vakavissaan asiaa harkittiin. Toiveissa oli klassiset kaksi lasta. Jos lapsia aletaan hankkimaan, niin samalla sitä toisenkin kannattaa hommata. Sinänsä huokuttelevaa omien lapsuuden ajan kokemusten ja koko hommaan ryhtymisen vaivannäköön kannalta, niin henkisesti kuin taloudellisesti. Pakollisten tavaroiden hankintakulut jäävät pieneksi seuraavan jatkaessa niiden kanssa.
Ja niin alkoi lapsielämän arki vuonna 2012..
Meidän ensimmäinen lapsi oli vauvana ns helppo. Ei sairastellut eikä ollut allergioita. Söi, nukkui ja kehittyi normaalisti. Ensimmäiseen vuoteen mennessä ei mitään ihmeempiä ongelmia ollut ja kaikki tuntui menevän lähes omalla painollaan. Ajatus toisesta sai tukea ensimmäisen helpppudesta. Joten oli "selvää", että toinenkin siinä menisi. Toinen lapsi tuli 2014, melko tarkkaan kahden vuoden ikäerolla. Paljon vaativampi ja tempperamenttisempi tapaus. Lähti 10kk ikäisenä kävelemään ja alkoi puhua kokonaisia lauseita alle vuoden vanhana. Huh, kasvoipa siitä iso äkkiä. Ja niin on jatkunut jatkuva kilpajouksu sisarrusten pareemmudesta..
Optimisti voisi ajatella että kahden lapsen kanssa ei olisi edes kaksinkertaista työtä, mutta todellisuudessa työmäärä on tapauskohtaisesti 0.5 - 3. Okei, näiden kahden luvun keskiarvo olisi 1.75, mutta todellisuudessa yli 2 tapauksia on enemmän kuin alle. Tässä muutama esimerkki näistä:
Ulos siirtyminen
Yhden kanssa on helpointa ja nopeinta. Yksikin toki osaa heittäytyä tarvittaessa hankalaksi mutta kahden kanssa on vähintään kaksinkertainen vaiva, tai jopa kolminkertainen. Lisäksi toinen voi ehtiä jo riisua ennen kuin itse lähtöön on päästy. Huomionhaku ja sitä myötä sisar"rakkaus" purkautuu siirtymisissä, joten kahden kanssa tulee vielä lisäharmia tästäkin. Mitä kauemmin lähtö venyy, tulee vielä riski vessakäynnin tarpeellisuudesta tai jano tai mitä lienee. Toivon tämän helpottavan viimeistään siinä vaiheessa kuin nuorimmainenkin menee kouluun.
Yhdestä yksinkertainen vaiva, kahdesta 1-3 kertainen.
Syöminen
Ruokailun olettaisi menevän samalla vaivalla, on pöydässä sitten yksi tai useampi syöjä, teet ruokaa ehkä hieman isomman satsin, mutta.. puoli vuotiaasta lähtien autat lasta syömään parisen vuotta tai jopa enemmänkin. Jos autettavia on enemmän, menee homma hankalaksi ainakin yhden aikuisen voimalla. Kun lapset osaavat syödä itsenäisesti, alkaa sisar"rakkaus" ja kinastelu on arkipäivää. Joudut siis paimentamaan kuin jotakin apinalaumaa, ja samalla koitat syödä itsekkin.
Yhdestä yksinkertainen vaiva, kahdesta 1-3 kertainen.
Leikkiminen
Meidän lapset, kahden vuoden ikäerolla, leikkivät pääsääntöisesti samoja leikkejä, myös heidän kaverit ovat lähestulkoon samoja. Tällöinen lasten leikkihetken aikana voi kuvitella pystyvänsä tekemään jotain "omia"juttujakin. Kahden kanssa riitoja kuitenkin syntyy, joten eipä niitä kultamussukoita kovin pitkäksi aikaa voi keskenään jättää. Toki lapsi leikkii itsenäisestikin esimerkiksi toisen ollesssa poissa. Jos lapset olisivat kovin eri ikäisiä tai kiinnostuksen kohteet täysin erillaisia, olisi työlästä keksiä kahdet eri leikit, tällöin kahdesta olisi kaksinkertainen vaiva, mutta samoilla leikeillä menevä taistelupari on parhaimmillaan todella helppoa tai vaikea 0,5 - 1,5.
Huolenaiheet
Kun perhe-elämään on päättänyt ryhtyä, olet vastuussa tästä ihmisolennosta vähintään 18 vuotta. Jokaiseen ikävaiheeseen kuuluvat omat huolensa ja murheensa, mutta jo seuraavan kanssa osaat ottaa edes hieman rennommin, mutta toisaalta, ihmiset ovat erillaisia, joten uuden tyyppisiä huolenaiheita voi tulla. Tähän voisi todeta että "murheiden määrä on vakio", isommalla perheellä tämä jakaantuu useamman kanssa.
Hankinnat jakaantuvat kahdelle
Materiaalihankinnat kiinnostavat insinööriä. Lastentarvikkeisiin saisi menemään vaikka kuinka paljon rahaa, niin turhaan kuin tarpeelliseenkin. Ostamisesta/tuhlaamisesta aiheutava omantunnon tuska helpottaa edes hieman, kun tietää että nuorempi sisar voi käyttää samoja vaunuja, rattaita, istuinta, polkupyörää, lelua, vaatteita jne. Lapsilisän määrä nousee seuraavien lapsien myötä, mikä positiivinen asia myös kassavirran kannalta, koska ensimmäiselle tehdyt hankinnat ovat jo taseessa :)
Mutta ei kahta ilman kolmatta..
Nimittäin talvella meidän perhe kasvoi kolmannella lapsella, tuli pyytämättä ja hieman jopa yllättäen, mutta varsin pidetty kaveri. Olimme jo ehtineet laittaa suurimman osan vauvantarvikkeista kiertoon, mutta hankimme/saimme melko edullisesti tarvittavan määrän tavaraa. Ensimmäisestä lapsesta oppien, käytettynä löytää riittävän hyvää tavaraa edullisesti. Ja niin sai vaimokin valkoiset emmaljunkansa alta satasella, uudet vastaavat noin tonnin, huh huh..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti