Miksi bloggaan?

Ensinnäkin tämä on harrastus. Toiseksi tämä on yksi tapa jäsentää ajatuksia. Kolmanneksi haluan tehdä tätä, koska tämä on vapaaehtoista. Siis miksi kirjoitan?

1. Ilmaista. Monet harrastukset voivat vaatia kohtuuttomia summia rahaa. Tämä ei taas vaadi mitään. Vanha kone kelpaa hyvin ja puhelimen ei tarvitse olla kallis.
2. Helppoa. Aloittamiskynnys on tehty hyvin matalaksi. Kirjoittaa voi missä vain ja vaikka sana kerrallaan  Ehkäpä isoin haaste on mitä julkaisee ja mitä ei.
3. Uuden oppiminen. Bloggaus itsessään on jo melko vanha keksintö. Itse olen vasta tänä vuonna alkanut seuraamaan muiden blogeja ja vähän myöhemmin myös itse kirjoittamaan.
4. Aivokapasiteetin uudelleenkäyttö. Kirjoittamalla asioita ylös niitä ei tarvitse muistaa. Toisaalta kirjoittamalla ajatukset ne muistaa vielä paremmin.
5. Kirjoitus- ja lukutaidon parantaminen. Kumpikaan ei ole kiinnostanut juuri lainkaan. Peruskoulun ainekirjoitukset olivat hirveintä koko opiskeluajan. Nyt 20 vuotta myöhemmin kirjoittaminen on alkanut kiinnostaa.
6. Itsensä kehittäminen. Käyttämällä aikaa mietiskelyyn ja miettimällä mitä haluaa kirjoittaa löytää uusia näkökulmia asioihin. Mieltä askarruttavien asioiden selvittelyt, ratkaisut ja niden kirjoittaminen tuo lisää elämänviisautta.
7. Haluan auttaa ihmisiä. Olen iloinen jos blogistani ja omista kokemuksistani olisi jollekin apua. En kuitenkaan tavoittele mitään gurun statusta.
8. Historia. Välillä en muista mitä tein eilen tai miksi teen nyt jotain. Nettiin kun sen kirjoittaa, sitä ei enää pois saa.
9. Vuorovaikutus. Parhaani mukaan kirjoitan vain totuutta. Olen kiitollinen jos joku kommentoi mahdollisista virheistä tai tuo uusia näkökulmia. Niistä myös oppii.

Näistä syistä EN bloggaa:

• Raha. Vaikka perheemme tulot ovat alle maamme keskiarvojen. En koe tarvitsevani rahaa tämän tekemisestä.
• Maine tai kunnia. Koen olevani "jalat maassa tyyppi" enkä kaipaa mitallia kaulaan. 
• Lukijamäärä. Monet bloggaajat tavoittelevat suuria lukijamääriä, lähinnä kahdesta edellisestä syystä. Eikä siinä mitään, kukin tyylillään. Itse näen asian niin, että mitä vähemmän lukijoita sitä vähemmän stressiä.

Tavoitteena taloudellinen riippumattomuus

Otsikon aihetta käsittelee moni bloggaaja. Useimmat siihen myös tähtäävät tavalla tai toisella. Kukapa ei haluaisi olla vapaaherra. Olen tätä aihetta paljon miettinyt ja pohtinut mitä taudellinen riippumattomuus tarkoittaa omalla kohdalla sekä hieman suunnitellut miten sen aion saavuttaa.

Helpointa olisi syntyä kultalusikka suussa. Toiseksi helpointa olisi varmaankin voittaa lotossa. Harvalla on näihin mahdollisuutta, mutta mielestäni taloudelliseen riippumattomuuteen voi päästä tarvittaessa hyvin vähälläkin. Tämä vaatii aikaa sekä luonteen lujuutta päättää mihin elintasoon on tyytyväinen ja tavoitella sitä.

Taloudellinen riippumattomuus omasta mielestä tarkoittaa sitä että passiiviset tulot enemmän kuin elämiseen tarvittavat menot. Passiivisella tulolla tarkoitan lähinnä osinkoa, vuokratuottoa ja korkotuloja. Jotta nämä passiiviset tulot olisivat enemmän kuin menot, niin sijoitusomaisuuden pääomaa pitäisi olla vähintään 25 kertaa enemmän kuin menot (4% vuosituotto kulujen ja inflaation jälkeen). Esimerkkinä 10 000e vuotuiset menot pitäisi pystyä kattamaan 250 000e sijoitusomaisuudella.

Tuloihin on monesti vaikea vaikuttaa mutta menopuoli on täysin kiinni omista valinnoista. Elämä on valintojen maailma. Olisi varmasti kiva asua isossa kivitalossa ja ajaa uuden karhealla autolla, mutta elääkseen kukaan ei moisia tarvitse. Halu ja tarve ovat kaksi eri asiaa. Itsekkin olen haaveillut leveästä elämästänäistä pienen ikäni. Vanhetessa sitä viisastuu ja ovailtaa että näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Toisaalta elämän ei tarvitse eikä pidäkkään olla yhtä nuukailua, vaan kohtuullista ja järkevää rahankäyttöä.

Taloudellinen riippumattomuus on mahdollista jos toteutan nämä asiat:

1. Tulolähteet on hajautettu niin paljon kuin mahdollista. Tasaisena nouseva talouskasvu on absurdia. Tuloja pitää saada vaikka olisi kuinka syvä lama. Tarkoitus on omistaa riittävä määrä eri sijoitusmuotoja, kuten osakkeita, rahastoja, sijoitusasuntoja ja metsää.
2. Velaton omistusasunto ja alhaiset asumismenot. Asuminen suomessa on kallista. Puolet vuodesta tarvitaan lämpöä ja valoa. Asunnon koko pitää olla sopivan kokoinen jotta siinä on edullinen asua eikä sitä tarvitse täyttää turhalla tavaralla. Omassa asunnossa ei kannata olla kiinni liian paljon pääomaa, se on pois passiivisista tulolähteistä.
3. Kaikki tarvittavat tavarat on hankittuna. Ihminen tulee aika vähällä tavaramäärällä toimeen mutta ne vähätkin kannattaa olla laadukkaita. Laadukkaat tavarat ovat investointi tulevaisuuteen ja ympäristöön.
4. Asunnon sijainti palvelee päivittäistä käyttöä. Sijainti riippuu paljolti haluaako käydä joka päivä metsässä vai kirjastossa.
5. Riittävä määrä käteistä pahan päivän varalle. Ei riitä että on iso sijoitusomaisuus vaan tarvitaan puskurirahaa lama-aikoja varten sekä äkillisiä isompia menoja varten.
6. Henkinen pääoma. Osaamisen ja kädentaitojen hyödyntäminen. Halutessaan voi viljelellä itse pääosan ruuasta, tehdä vaatteita, kenkiä ja käyttötavaroita.

Mitä tulee tarvittavaan sijoitusvarallisuuteen. Oma osuuteni meidän nelihenkisen perheen kuluista on noin 20 000 euroa vuodessa. Tähän päälle tulee vielä asuntolainan lyhennys. Jos oletetaan että asunto olisi velaton, niin tarvisimme puolen miljoonan sijoitusomaisuuden. Toisaalta jos töissä ei tarvisi käydä, säästyisi työssäkäyntikuluina monta tonnia mutta taas toisaalta vapaa-aika olisi kalliimpaa koska olisi enemmän aikaa käyttää rahaa. Töitä on siis jatkettava niin työelämässä kuin menojen karsimisessakin.

Henkilökohtainen tavoite on kuitenkin saavuttaa tuo noin puolen miljoonan sijoituspääoma sekä yksi velaton omistusasunto omaan käyttöön. Sijoituspääoman hajautus voisi olla vaikka seuraavanlainen: 2-3kpl sijoitusasuntoja yhteisarvoltaan 200 000 euroa, hyvin hajautettu 200 000 euron sijoitusalkku sisältäen osakkeita ja rahastoja, sekä loput muihin sijoitusmuotoihin kuten metsä ja metsäliiton osuudet. Voi olla ettei nämä kaikki tule toteutumaan, mutta yritän kuitenkin.

Oma säästöprosentti on ollut viime aikoina noin 20% nettotuloistani. Nämä menevät kahteen eri sijoitussalkkuun. Jatkamalla pelkästään tätä seuraavat 30 vuotta ja olettaen että vuotuinen tuotto kulujen, verojen ja inflaation jälkeen on 4%, voisin jatkaa elämää 30 vuoden jälkeen samalla elintasolla sitä seuraavat 30 vuotta. Samalla olettaen että valtio ei maksa tulevaisuudessa euroakaan eläkettä.

Nostamalla säästöprosenttia saisi säästöaikaa lyhennettyä ja taloudellinen riippumattomuus olisi tiedossa aikaisemmin. Säästöprosentin nosto on tarkoitus toteuttaa sijoitusasunnoilla. Tavoite on ostaa yksiöitä noin 5 vuoden välein mahdollisimman suurella velkavivulla. Metsää aion ostan sitten kun järkevä palsta löytyy, aluksi vaikka ihan harrastusmielessä.

Laskemalla nykyistä elintasoa, voisi säästää enemmän palkasta. Alhaisempi elintaso tarkoittaisi että pääomaa tarvittaan tulevaisuudessa vähemmän. Tällöin voisi irtaantua oravanpyörästä huomattavasti aiemmin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että alkaisin makaamaan sohvalla, vaan päin vastoin, vaihtaisin konttorihommat ulkotöihin joihin voi mennä silloin kuin huvittaa.

Alicante

Olimme kaveriporukalla pidennetyn viikonlopun Espanjan lomakohteessa nimeltä Alicante. Siirtyminen välimerelle kävi helposti ja edullisesti Ryanairin koneella. Etukäteen tilattu taksi haki lentokentältä ja vei takaisin. Huoneistohotelimme sijaitsi lähellä San Juanin rantaa ja keskellä turistirysää. Parvekkeelta näkyi hieman välimertakin.

San Juan alueelta pääsee kätevästi raitiovaunulla puolen tunnin välein keskustaan. Lippu maksoi 1,4e ja matka kesti puolisen tuntia. Ilmastointi riitti ainakin +26 asteen ulkolämpötilassa. Samalla näkee mukavasti maisemia. Sama matka taksilla maksoi 14e. Etäisyys keskustaan noin 10km.

Matkamme ajankohta oli lomakauden ulkopuolella, mikä näkyi ulkona liikuttaessa ulkomaalaisten ja kaupustelijoiden vähyytenä. Tämä ei kuitenkaan itseäni haitannut, vaan päin vastoin, oli hienoa että turistit olivat kotonaan. Sattumalta samana viikonloppuna oli Volvo Ocean race välietappi. Vaikea sanoa kuinka paljon tämä vaikutti turistien määrään, mutta rantakadulla oli ruuhkaa vain autotiellä.

Paljon näi näkemättä, mutta parasta Alicantessa oli meri ja alueen ilmasto. Yksi hienoimmista nähtävyyksistä oli Santa Barbaran linnoitus. 166 metrin korkeudessa olevaa linnaketta ei voi olla näkemättä. Maisema sieltä on huikea.

Myös Alicanten kauppahalli oli vaikuttavan kokoinen. Liha- ja kalatuotteille oli omat kerrokset ja valikoima oli laajaa. Jäiden päillä makasi mitä ihmeellisempiä meren antimia. Ihmisiä oli melko paljon verrattuna suomen kauppahalleihin.

Alicanten ilmasto on merellinen ja sitä on helppo hengittää. Meren lämpötila pysyy läpi vuoden noin 20 asteen paikkeilla. Talvella ilman lämpötila ei laske alle kymmenen asteen mutta kesällä lämpöä riittää ja helteet voivat alkaa jo aikaisin keväällä.

Elinkustannukset ovat edullisempia kuin Suomessa. Näin on aina ollut ja näin tullee myös jatkumaan. Ruokakaupassa ja ravintolassa selviää vähemällä. Asuntojen yhtiövastikkeet ei päätä huimaa neliöihin ja palveluihin nähden. Välitysliikkeiden ikkunoissa oli edulliselta vaikuttavia asuntoja. Hinnat alkaen muutamasta kymppitonnista ylöspäin. Suin päin ei mitään kannata kuitenkaan ostaa. Päivällä hiljaiset kujat voivat muuttua koko yöksi nuorison juhlimispaikoiksi ja viereisten katujen toimiessa avoviemärinä.

Menomatkalla lentokoneessa vieressäni istui erittäin mukava eläkeläispariskunta. He kertoivat asuvansa talvet Alicantessa ja käyden Suomessa vain muutaman kerran vuodessa. Heillä on ollut asunto Espanjassa jo 30 vuoden ajan, aina siitä lähtien kun isäntä oli jäänyt eläkkeelle 55-vuotiaana. Siinä alkaa kohta olemaan työ- ja eläkevuodet tasan. Ei valittamasta, enkä pistäisi vastaan jos itselläkin olisi joskus sama mahdollisuus.

Tämän reissun pohjalta en vielä päättäisi missä haluaisin asua Suomen kylmät ja pimeät talvet, mutta selvää on että säästämällä seuraavat 30 vuotta on mahdollista valita se vapaammin. En tarkoita hampaat irvessä kituuttamista, vaan tasaista ja kohtuullista säästämistä. Yksi varteenotettva mahdollisuus olisi ostaa sijoitusasunto Espanjasta ja vuokrata tätä kesät, sekä asua siellä talvet.

Lapset kotona vai päivähoitoon?

Kuopus on kohta 7kk ja vaimon vanhempainrahakausi on päättymässä parin kuukauden päästä. Hoitopaikka pitäisi kohta laittaa hakuun jos mielii pentujen menevän päivähoitoon. Esikoinen on ollut kotona syntymästä lähtien, joten tarhaan ei kukaan kaipaile.

Vaimo haluaisi olla kotona lasten kanssa niin pitkään kuin mahdollista. Talouden kannalta molempien kannattaisi varmaankin mennä töihin vai kannattaako? Entä minkä korvauksen menetetystä vapaa-ajasta saa kun paiskii  töitä 1/2/3/4/5 päivää viikossa?

Alle 3v lapsen vanhemmilla on oikeus kotihoidontukeen jos lapsi ei ole kunnallisessa hoidossa, tai joustavaan hoitorahaan jos lyhentää työaikaa. Joustava hoitorahaa voi hakea vaikka molemmat vanhemmat. Viikon työtunnit saa olla enintään 22,5h tai 30h.

Kuntamme päivähoito mahdollistaa sovitetun hoitopaikan. Maksu määräytyy etukäteen sovitun päivien lukumäärän mukaan. Hoitomaksu = täysi maksu / 21 * hoitopäivät. Näin osa-aikainen työskentely ei muodostu niin suureksi esteeksi.

Työssäkäyntiin tarvitaan päivähoitopaikan lisäksi rahaa ja autoa. Toisaalta meillä on kakkosauto pihassa nytkin. Tämän kulut ovat ollut noin 1200e vuodessa. Tämän päälle tulisi vielä työmatkat.

Vaihtoehtoja on niin paljon, että suoralta kädeltä ei pysty sanomaan mikä on järkevintä. Tein vertailua kotihoidontuen ja työelämän välillä:

1. Kotihoidontuki yhdistettynä satunnaisiin töihin, keskimäärin yksi työpäivä viikossa. Tässä vaihtoehdossa työpäivinä lapsia hoitaa toinen vanhempi tai isovanhemmat.
2. Joustava hoitoraha ja kaksi työpäivää viikossa. Tässä vaihtoehdossa työpäivinä lapset menevät kunnan hoitopaikkaan kaksi kertaa viikossa.
3. Joustava hoitoraha, kolme työ- ja  tarhapäivää viikossa.
4. Joustava hoitoraha, neljä työ- ja tarhapäivää viikossa.
5. Lapset tarhassa ja vanhemmat töissä kaikki arkipäivät.

Laskelmiin laitoin kahden, kolmen ja neljän tonnin kuukausipalkat, jotta näkee millä rahalla sinne töihin kannattaa lähteä. Verojen määrä on katsottu täältä. Laskelmissa ei ole otettu huomioon mahdollisia verovähennyksiä. Kotihoidon määrä on laskettu yhden alle 3v (343e) ja yhden yli 3v lapsen mukaan (65e). Laskelmissa on 75e kuntalisä joka maksetaan kotihoidontuen yhteydessä niissä kunnissa joissa sellainen on. Kelasta maksettavien tukien ennakkopidätys on aina vähintään 20%, joten käytin sitä. Loput tulee sitten veronpalautuksina.

Lisäksi otin huomioon että kotona olessa ruokamenot ovat hieman korkeammat (3e/pv) sekä tarha tuo tullessaan lisää sairastelua (20e/kk). En ottanut huomioon mahdollista hoitolisää. Laskelmista tein pari kaavioita, jotka kertovat mitä äidin töihinpaluu vaikuttaisi koko perheen rahavirtaan.

Työmäärän lisääntyessä kuukaudessa käteen jäävä raha ei juurikaan nouse, koska kulut nousevat ja verot lisääntyvät. Karu todellisuus konkretisoituu kun jakaa saadut eurot tehdyillä työtunneilla. Tämä korostuu varsinkin jos palkka on pieni. Tässä 2000e bruttopalkan todellinen tuntipalkka kun otetaan huomioon työstä aiheutuvat kulut:

Parhaan tuntipalkan ansiotyöstä saa tekemällä satunnaisesti töitä ja lapsia ei tarvitse viedä tarhaan. Toiseksi parhain vaihtoehto 2000e kuukausipalkalla työmäärään nähden olisi kolmepäiväinen työviikko. Verotuksen progressiivuus alkaa vaikuttamaan isommilla tuntiansioilla. Parinkympin tuntiansiolla on melkein sama tekeekö 2,3 vai 4 tuntia viikossa. Tällöin työtunnista jää melkein sama käteen kulujen jälkeen.

Tulojen kasvaessa veroprosentti lyö entistä enemmän kasvoille. Paljon tienaavaa rankaistaan sitä enemmän mitä tekee.

Lastenhoidosta ei paljon makseta pelkän kotihoidontuen turvin. Kotihoidontuen kun jakaa 160 tunnilla, on "nettotuntipalkka" vain 2.6e, josta pitäisi maksaa kotona olemisesta aiheutuvat kulut. Tämä ei ole kuitenkaan kuin euron vähemmän tunnilta verrattuna täyden viikon työssäoloon jos kk-palkka on 2000e.

Satunnaista keikkaa tekevä vanhempi, vähän tai paljon tienaava, voi hymyssä suin käydä töissä, koska palkasta saa melkein kaiken käteen eikä lastenhoidosta tarvitse itse maksaa, vaan siitä maksetaan. Aina ei pelkkä hymy riitä, tarvitaan myös euroja mm. pankinjohtajalle ja autokauppiaille, syödäkkin pitäisi.

Kaikkea ei voi kuitenkaan aina mitata rahassa. Olemalla töissä enemmän sijoittaa omaan eläkkeeseen ja yhteiskuntaan. Olemalla kotona sijoittaa lapsiin ja omaan vapaa-aikaan. Kotona ei kannata väkisin olla vaikka olisi kuinka "kannattavaa". Työelämä on hyvää vaihtelua vaipanvaihdolle ja ruuanlaitoille.

Lisäys ja huomio 5.6.2015:
Työaikalain mukaan lomapäivät kertyvät kuukaudessa jossa on vähintään 14 työpäivää. Tämä ei täyty joka kuukausi jos töitä tekee vain 3pv/viikko, joten sitä ei voi suositella ellei pysty vaikuttamaan työskentelypäiviin niin, että joka kuukausi tulee 14 työpäivää tai siihen rinnastettavia päiviä.

Yhteenveto viikon isyysvapaasta

Odotuksia tälle viikolle ei pahemmin ollut. Tarkoitus oli elää normaalia arkea. Sitähän se oli hyvin pitkälti, mutta normaalisti emme ole ole kipeänä. Terveinä olisimme olleet enemmän ulkona sekä kyläilemässä.

Varsinaista oma aikaa ei ollut lainkaan, eli aikaa jolloin voisi lähteä itse minne lystää. Laskin kuitenkin omaksi ajaksi kaiken sen kun en lapsia hoitanut. Nämä olivat käytännössä aikaa jolloin lapset nukkuivat. Kotitöiden osalta on vähän niin ja näin onko se myös lastenhoitoa. Lapset hyörivät silloinkin jaloissa.

Blogia tuli kirjoitettua pitkin päivää, muutoin olisi jäänyt tekemättä. Tähän kuluvaa aikaa ei jaksanut tarkemmin mitata. Tämä aika oli pois lasten läsnäoloajasta, ja myös hiukan parisuhdeajasta. Tälläinen yhden viikon rykäsy ilman työvelvoitetta on ihan OK. Normi työpäivän plus iltasirkuksen päätteeksi ei paljon huvita kirjoitella, korkeintaan nopeasti lukasee muiden bloggaajien päivityksiä.

Päivät kuluivat nopeasti mutta niin ne kuluvat oravanpyörässäkin. Säännöllinen rutiini tai ainakin niiden ennakointi olisi voinut vähentää itkua ja riehumista.

Tässä hieman huomioita kuluneesta viikosta:

1. Kotitöihin saisi kulumaan niin paljon kuin viitsisi tehdä. Tämä ei kuitenkaan saisi olla tarkoituksen mukaista.
2. Tiskiä tulee uskomaton määrä. Varsinkin kun ruuan tekee itse ja kaikki syömiset hoidetaan kotona.
3. Kaksi alle kolme vuotiasta on useimmiten myös kaksinkertainen homma. Tämän huomaa hyvin silloin, kun toinen lapsista on hoidossa, tällöin ei tarvitse revetä samaan aikaan kahteen suuntaan.
4. Pienten lasten vanhempana voi todeta että parisuhdeaikaa ei juurikaan ole, ellei sitä erikseen järjestä. Tai noh, on se sohvalla vierekkäin istuminen parisuhdeaikaa kun lapset ovat nukkumassa, tosin silloinkin molemmat ovat helposti omilla koneillaan.
5. Lastenhoito on välillä stressaavaa, mutta sressi on suht lyhytkestoista. Esimerkiksi ulos lähtiessä voi stressitaso nousta, mutta normalisoituu kun pääsee ulos. Tämän kun tietää, ei tarvitse stressata edes pukemisesta.
6. Lastenhuoneen sotkemiseen ei tarvita montaakaan sekuntia. Erillinen leikkihuone voisi auttaa tilannetta. Ainakin sitä visuaalista puolta, koska oven voisi vetää koska vain kiinni. Poissa silmistä poissa mielestä.
7. Eilen illalla laitoin esikoisen peiton osittain petauspatjan alle. Esikoinen nukkui koko yön heräämättä.

Jotenkin tuo tiskin määrä yllätti ja se että tiskikone on pakko pistää päälle joka päivä, tai muuten tiskiallas rähjähtää silmille. Kaiken kukkuraksi meillä on 45cm leveä astianpesukone. Sinne mahtuu nippa nappa vuorokauden tiskit ja silti joutuu pesemään isommat käsin. Vaimo on uutta isompaa konetta kysellyt jo useamman vuoden. Tarvitsee varmaan hankkia sellainen. Päivitys isompaan on sikäli helppoa että hommaa vain koneen ja pidemmän pöytälevyn. Mutta tämä taas tarkoittaa sitä, että 14 vuotta vanhan keittiön kaikki tasot tarvitsee vaihtaa.

Pidin kaikki mahdolliset vapaat esikoisesta ja niin myös aion tehdä kuopuksen osalta. Ihmettelen miksi isyysvapaita pidetään vähän tai ei lainkaan. Vaikka siinä jäisi vähemmän rahaa käteen, ei se kuitenkaan niin paljon vähemmän etteikö niitä kannattaisi pitää. Vaimon voi vaikka patistaa töihin siksi aikaa.

Mitä tulee tuntipalkkaan. On vaikea vetää rajaa mikä on työtä ja mikä vapaa-aikaa. Omien lapsien kanssa leikkimisestä ja touhuamisesta en velottaisi kuitenkaan mitään, toisethan maksaa siitä kuskaamalla niitä minne milloinkin. Kaikki muu oheistoiminta on sitten enemmän valintojen maailma. Kuinka siistiä kotona pitää olla, mitä syödään, käytetäänkö kestovaippoja tai kuinka usein vaatteita vaihdetaan. Ruuanlaitto, pyykki ja siivousjutuissa saa helposti kulumaan 4-6 tuntia päivässä. Viisi tuntia päivässä olisi yhdessä arkiviikossa 25 tuntia kotitöitä, jonka voisi ulkoistaa, jos sellaiseen olisi varaa. 

Leipätyön todellisen tuntipalkan saa jakamalla kuukauden nettoansiot 21 päivällä, tämän jälkeen vähentää päivittäiset työssäkäyntikulut ja jakaa lopun ajalla jonka olet kotoa pois. Minun tapauksessa tämä luku on 10,85€. Suomeksi sanottuna kuulun ns. valkokaulusköyhällistöön, jolla ei ole varaa edes kauluksiin.. :)

Saan yhdeltä isyyslomaviikolta 320€. Tämän kun jakaa 25 tunnilla niin tuntipalkka on 12,8€. Jakamalla saman luvun 37,5 niin tulee 8,53€. Tämäkään ei mielestäni ole huono korvaus kotona olemisesta.

Kannattavaa tai ei, suosittelen kaikkia isejä pitämään isyysvapaansa. Lomailua tämä ei ollut mutta hyvää vaihtelua konttorihommiin.

Isyysvapaa, päivä 5

Viime yönä riitti herätyksiä. Kahden lapsen kanssa niitä on näköjään vähintään kaksin verroin.

03:40 Esikoinen herää. On lähdössä sängystä pois mutta laitan takaisin ja peittelen.
05:00 Kuopus herää. Haen tissille.
05:10 Kuopus röyhylly ja takaisin nukkumaan. Esikoinen tarvii taas peitellä.
06:30 Esikoinen kysyy missä hänen pupunsa on. Pupu löytyy ja peittelen.
07:30 Esikoinen huutaa peittoa. Peittelen ja taas on hetken hiljaista. Tähän peittoasiaan saisi tulla jokin ratkaisu..

8:00 Aamupalalle ja aamutoimet
9:00 Vaimo lähtee kouluun ja tulee vasta illalla. Menen muksujen kanssa leikkimään. Tiskit saa toistaiseksi olla.
9:50 Kuopus kaipaa huomiota. Laitan rintareppuun ja menen raivaamaan keittiötä. Lounasta pitäisi tehdä mutta käytännössä mahdoton jos lähdemme ulos.
10:15 Kuopus alkaa väsähtämään. Laitan vaunukoppaan ja keinuttelen pari minuuttia. Nukahti. Esikoinen haluaa katsoa videoita. Vaimo toi eilen kirjastosta uusia levyjä.
10:50 Kuopus herää.
11:20 Juurekset ja lohi uuniin. Annan kuopukselle eilen pakkasesta otettua sosetta.

11:50 Syödään esikoisen kanssa, jolle kelpaa vain lohi ja salaattijuustot. Lounaan jälkeen keittiön raivaus.
12:30 Lastenhuoneen sotkemista.
13:30 Kuopukselle marjasosetta.
13:40 Kuopus päiväunille ulos vaunuihin.
13:50 Esikoinen päiväunille. Astianpesukone päälle.
14:50 Kuopus herää. Käyn hieman työntelemässä vaunuja. Jatkaa uniaan.
15:20 Koira kuuluu jotain "tärkeää" ja alkaa haukkua. Esikoinen herää samalla pissa sängyssä. Kaiken kukkaraksi koira painelee ovesta pihalle. Pitäisi vissiin pitää ovia lukossa myös sisällä ollessa.
16:00 Juuresten pilkkominen ja hellalle. Esikoinen haluaa katsoa Patea.
16:20 Kuopus herää.

16:50 Kuopukselle päivällistä.
17:05 Esikoiselle päivällistä
18:00 Ulkoilemaan. Lähdetään puistoon.
19:05 Kuopus nukahtaa. Jätän pihalle, muut sisälle.
19:35 Kuopus herää. Vaimo tullut kotiin.
19:45 Kuopus tissille.
20:00 Vaimo saa hoitaa iltatoimet. Lähden tankkaamaan autoa, samalla vien kierrätysjutut ja käyn katsomassa punalappuiset tarjoukset kaupasta.
21:00 Esikoinen nukkumaan.
21:10 Kuopus nukkumaan.

Päivän saldo:
-Kotitöitä 2 tuntia
-Omaa aikaa 3 tuntia
-Unta 8 tuntia useassa pätkässä
-Lastenhoitoa 11 tuntia

Isyysvapaa, päivä 4

Viime yö oli normaali olosuhteihin nähden. Itse menin liian aikaisin sänkyyn ja lakanoissa tuli pyörittyä ainakin puoliin öihin. En jaksanut mennä tekemään muutakaan.

22:50 Kuopus itkee. Lykkään tutin suuhun.
04:00 Vaimo käy antamassa tissiä kuopukselle
06:30 Esikoinen huutaa pupuaan. Löytyy jalkopäädystä.
07:30 Kuopus herää. Lykkään tutin.
07:45 Kuopus itkee taas. Haen tissille.

07:55 Vaimo avaa makuuhuoneen rullaverhon. Samalla esikoinen herää huudon kera viereissä huoneessa. Pissa tuli vaippaan.
8:20 Aamupalan jälkeen junaradan rakentelua. Vaimo raivaa keittiön. Leikkien jälkeen esikoinen kerää itse junaradan pois.
10:10 Ulkoilemaan. Kuopus nukkuu vain puolisen tuntia.

11:30 Sisälle ja lounastamaan eilisiä ruokia.
12:10 Astianpesukone kaipaa hieman vielä täydennystä, jääkaapista löytyy purkin pohjia.
13:05 Kuopus vaunuihin nukkumaan. Aamun päikkärit jäi liian lyhyiksi. Esikoisen kanssa leikkimään autoradalla. Tämän jälkeen vielä junaradan rakentamista.
13:55 Esikoiselle välipala ja nukkumaan.
15:20 Kuopus herää. Vaimo lähtee harrastukseen ja käy paluumatkalla kaupassa
16:05 Esikoinen herää. Jääkaappi ammottaa tyhjyttään. Tarvitsee ottaa pakkasesta jotain.

17:00 Päivällinen ohi. Astianpesukone tyhjentämättä ja lisää likasia odottamassa. Esikoiselle pikku kakkonen päälle ja kuopuksen nokan eteen leluja. Keittiön raivaus vei voimat, eikä jaksa kiirehtiä ulos. Esikoinen menee sotkemaan lisää.
19:00 Vien kuopuksen ulos nukkumaan.
19:15 Menen esikoisen kanssa pihalle.
19:40 Takaisin sisälle. Kuopus saa tissiä. Lelujen keräys lattialta. Lähes tulkoon kaikki paitsi Dublot on levitetty päivän aikana.
20:00 Laitan Kuopukselle puuroa tulemaan.
20:20 Iltapalaa. Esikoinen vetelee muroja itsekseen ja kuopukselle maistuu puuro.
21:10 Kuopus tissille.
21:15 Molemmat nukkumaan. Hetken päästä koupus naureskelee pää pystyssä. Paree ottaa kantoon hetkeksi.
21:20 Vien kuopuksen uudestaan nukkumaan. Tällä kertaa tutin kanssa.
21:25 Kuuluu vähän ääntä, mutta en kerkee tekemään mitään. Kuopus hiljenee itsellään.

Päivän saldo:
-Kodinhoitoa 2 tuntia
-Omaa aikaa 2½ tuntia
-Unta noin 7 tuntia
-Lastenhoitoa 12 tuntia