Kestovaippailun säästöpotentiaali

Ensimmäisen lapsen kohdalla ajattelin että opetetaan kuivaksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa jotta vaippavuori ei kasvaisi liian suureksi. Väärin meni! Emme edes kokeilleet kestovaippoja kunnes niitä ilmaiseksi tarjottiin. Kestovaippojen kanssa saimme esikoisen 2-vuotiaana niin kuivaksi että sisällä ei tarvinnut käyttää vaipaa lainkaan. 2½-vuotiaana esikoinen riisuu itse housut ja käy potalla. Yövaipasta luovuttiin 2v7kk ikäisenä.

Toisen lapsen kohdalla kävi tuuri. Saimme ilmaiseksi ison kasan kestovaippoja. Ekologinen valinta sekä mahdollisuus säästää rahaa. Onko kestoilu vaivanarvoista? Entä mitä olemme säästäneet?

Aluksi käytössä oli ImseVimse-vaippoja 3-6kg:lle. Näissä on erilliset kuori- ja imuosat. Kuoria oli kahdeksan ja imuja yhteensä 20 kappaletta.
Näitä käytimme aina kuin mahdollista, lukuunottamatta yötä ja ulkoilua. Päivässä kului 2-3 kertakäyttöistä ja 6-8 kestovaippaa. Sinappia tuli aluksi useita kertoja päivässä, joten vaippaa sai vaihtaa usein. Pesukone sai pyöriä lähes joka päivä, joten pelkkää säästöä kestoilu ei ollut. Tarvittaessa käytimme myös isompia kokoja.

Seuraavaksi oli käytössä sekalainen joukko medium kokoisia kestovaippoja (5-10kg taaperolle). Näitä tuli käytettyä myös ulkoilussa ja päiväunien aikaan. Parhaimillaan vuorokaudessa kului vain yksi kertakäyttövaippa ja pahimmillaan 3 kappaletta. Kestoja meni päivässä sitten 4-7 kappaletta. Merkkeinä olivat ImseVimse, Muksut, Muumi, Rainbow ja Kushies. Yhteensä näitä oli 15 kappaletta. Suurinosa näistä oli taskuvaippoja. ImseVimse ja Muumit olivat erillisellä kuori- ja imuosa periaatteella. Näillä saavutti myös parhaimman kuivuuden.

Esikoisen ensimmäisen kahden vuoden aikana vaippoja kului keskimäärin 6kpl vuorokaudessa. Tästä tulee 4380 kertakäyttövaipaa. Jos vaipan keskihinta on 0,2 euroa, nin tästä tulee 876 euroa. Kuopuksella käytämme ja tulemme käyttämään kestovaippoja niin pitkään vaippoja tarvitaan. Kuitenkin niin että kertakäyttövaippoja tulee kulumaan koko ajan keskimäärin 2kpl vuorokaudessa. Säästöpotenttiaali on tällöin 584 euroa. (4*365*2*0,2).

Vaippapyykkiä meillä pestään 2-4 päivän välein, riippuen vähän kuinka paljon niitä tuli käytettyä. Keskimäärin kolmen päivän välein tapahtuva ylimääräinen pesu olisi 120 pesukertaa vuodessa ja 240 kertaa kahdessa vuodessa. Yksi pesukerta kuivauksineen maksaa vaikkapa 0,5 euroa, niin pesujen hinnaksi kahden vuoden aikana tulee 120 euroa.

Säästöpotenttiaalia on pesukustannusten jälkeen vielä 464 euroa. Yksittäinen kestovaippa voi maksaa jopa 25 euroa, mutta toisaalta isoissa määrissä hinta voi olla alle 15e. Käytettynä voi saada arviolta 0-200 euron hinnalla riittävästi vaippoja, sitä paitsi vaipat paranevat käytössä. Hyvällä tuurilla saat käytettynä ostettujen kestovaippojen hinnan takaisin niitä pois myydessä. Uusia keskihinnaltaan 20 euroa maksavia vaippoja saisi 464 eurolla 23 kappaletta. Nämä ei pelkästään riitä. Kun ottaa huomioon jälleenmyntiarvon tai mahdollisen seuraavan lapsen, niin silloin niitä voi ja kannattaakin ostaa tarvitta määrä.

Me saimme suurimman osan kestovaipoista ilmaiseksi ja lisäksi käytimme saamiamme lahjakortteja lastentarvikeliikkeisiin. Omalla rahalla olemme ostaneet vain muutaman kestovaipan. Meidän tapauksessa säästöä yhden lapsen osalta pitäisi tulla noin 400 euroa, tai vähemmän, riippuen mistä L-koon kestovaippoja hankimme. Harmi ettei kestovaippoja tullut käytettyä esikoisen kanssa alusta alkaen. Ennakkoluulo, tietämättömyys ja laiskuus veivät aluksi voiton..

Vähimmillään kestovaipat ovat hyviä jos tietää että vaippa tarvitsee vaihtaa taas tunnin sisällä. Parhaimmillaan niillä nukutaan jopa koko yö! Näin meinaan tapahtui kerran kuopuksen kanssa kun väliaikaiseksi vaipaksi laitettu S-koon ImseVimse jäikin koko yöksi. Sänky ei kastunut mutta imu oli kyllä läpimärkä.

Yhteenveto viikon isyysvapaasta, osa2

Viikko meni taas nopeasti. Suurimman osan ajasta tuli oltua lasten kanssa. Viikkoon sisältyi myös autojen renkaan vaihtoa ja pientä laittoa. Lisäksi tuli käytyä yhden yhdistyksen kokouksessa, sekä kaupassa muutamaan otteeseen ilman muksuja. Samalla tuli hommattua periaatteni mukaiset yksi joululahja per nenä.

Päivät menivät lähes kellontarkalla rutiinilla. Herätys 8-9 välissä ja siitä aamupala. Ulkoilemaan oli "pakko" päästä kymmeneltä koska kuopus haluaa nukkumaan. Lounas 12 aikaa ja tämän jälkeen leikkiä. Kahdelta välipala ja muksut huilaamaan. Päivällistä viiden aikaan. Puuhastelua iltapalaan asti. Iltapalaa kasin aikaa ja iltatoimien kautta nukkumaan ysin aikoihin.

Melkein jokainen yö vaati jonkun herätyksen. Kuopus vaati parina yönä maitoa ja kolme yötä meni pelkällä tutin laittamisella. Esikoinen potki peittonsa useampana yönä. Yksi yö saatiin nukkua kaikki kokonaan.

Illan ohjelmaan on tullut muutos syksyn mittaan, nimittäin valoisaan aikaan lähtisimme päivällisen jälkeen ulos, mutta nykyään ollemme sisällä. Tästä on seurannut että esikoinen haluaa kylpyyn joka ikinen ilta ja vìihtyy helposti tunninkin aammeessa. Kuopus haluaa myös mukaan vaikkei sitä vielä kerrokkaan, mutta ilmestyy pesuhuoneen oven taakse huutamaan jos ei oteta mukaan. Olisi kätevä mennä vasta iltapalan jälkeen pesulle, mutta silloin nämä vesipedot eivät olisi vielä kymmeneltäkään nukkumassa.

Sen voi todeta että rutiinilla päivät menevät helpoimmiten. Nälkä ja uni ovat yllättävän tarkkoja ajan suhteen. Kotitöistä astianpesukoneen päälle laitto aina aamupalan jälkeen helpotti loppupäivää. Kone lähti päälle riippumatta siitä oliko se aivan täynnä vai ei. Voi olla että ilta olisi järkevin ajankohta laittaa se päälle, jottei astiat kuivahtaisi yön aikana sekä sähkö olisi hitusen edullisempaa, mutta itse haluan hiljaisuutta kun sirkuksen päätähdet sammahtavat. Päivän mittaan oli pakko siirrellä tavaroita paikoilleen tai muutoin tavararöykkiöt hyökkäävät illalla silmiin. Muutaman kerran kun kävelee kämpän päästä päähän saa isoimmat epäjärjestykset kuntoon. "Vie mennessäsi, tuo tullessasi" on yllättävän tehokas.

Viikossa ei mitään ihmeempiä tapahtunut. Lasten kehityksessä tapahtui pari mainittavaa asia: Kuopus 8kk nousi tukea vasten seisomaan. Esikoinen 2v8kk laittoi sukat itsekseen jalkaan. Emme ole tätä edes pyytäneet aiemmin. "Minä itte" on yleinen lause. Lisäksi "mitä tässä lukee" ja "mitä tässä kuvassa on" olleet ahkerassa käytössä.

Viikon kohokohdaksi voisi sanoa esikoisen sanat "kiitos iskä". Viikossa tuli syötyä useampi ateria ja erillainen ruokalaji, mutta kiitos tuli tarjottuani makaroonia ja maissi-herne-paprikaa.  Tämä kelpasi myös kuopuksen sormiruokailuun.

Jälleen viikko isyyslomaa

Ensi viikolla olisi tiedossa lapsien kanssa oleilua. Pidän silloin kolmannen isyysvapaaviikon. Pieni tauko työelämästä ei ole pahitteeksi, varsinkin kun viime viikkoina työpäivät ovat olleet yhtä hullunmyllyä. Kaiken kukkuraksi ulkona on pimeää mennen tullen.

En aseta viikolle tavoitteita tai toiveita. Oikeastaan aion vain olla enemmän läsnä. Koitan siis välttää koneen sekä kännykän käyttöä.

Edelliskertaan verrattuna lisähaastetta tuo kuopuksen nopeatahtinen ryömintä ja alkava kiipeily. Tarkkaavaisuutta tarvitaan.

Yöt menevät pääsääntöisesti hyvin, mutta välillä pitää käydä katsomassa mikä on hätänä. Esikoìnen nukkui 6kk ikäisenä yöunet yhteen pötköön. Kuopuksella on ikää pari kuukautta enemmän, mutta nukkuminen on katkonaisempaa. Kahta samanlaista lasta ei ole, tai jos on, niin olemme tehneet jotain toisin.

Miksi bloggaan?

Ensinnäkin tämä on harrastus. Toiseksi tämä on yksi tapa jäsentää ajatuksia. Kolmanneksi haluan tehdä tätä, koska tämä on vapaaehtoista. Siis miksi kirjoitan?

1. Ilmaista. Monet harrastukset voivat vaatia kohtuuttomia summia rahaa. Tämä ei taas vaadi mitään. Vanha kone kelpaa hyvin ja puhelimen ei tarvitse olla kallis.
2. Helppoa. Aloittamiskynnys on tehty hyvin matalaksi. Kirjoittaa voi missä vain ja vaikka sana kerrallaan  Ehkäpä isoin haaste on mitä julkaisee ja mitä ei.
3. Uuden oppiminen. Bloggaus itsessään on jo melko vanha keksintö. Itse olen vasta tänä vuonna alkanut seuraamaan muiden blogeja ja vähän myöhemmin myös itse kirjoittamaan.
4. Aivokapasiteetin uudelleenkäyttö. Kirjoittamalla asioita ylös niitä ei tarvitse muistaa. Toisaalta kirjoittamalla ajatukset ne muistaa vielä paremmin.
5. Kirjoitus- ja lukutaidon parantaminen. Kumpikaan ei ole kiinnostanut juuri lainkaan. Peruskoulun ainekirjoitukset olivat hirveintä koko opiskeluajan. Nyt 20 vuotta myöhemmin kirjoittaminen on alkanut kiinnostaa.
6. Itsensä kehittäminen. Käyttämällä aikaa mietiskelyyn ja miettimällä mitä haluaa kirjoittaa löytää uusia näkökulmia asioihin. Mieltä askarruttavien asioiden selvittelyt, ratkaisut ja niden kirjoittaminen tuo lisää elämänviisautta.
7. Haluan auttaa ihmisiä. Olen iloinen jos blogistani ja omista kokemuksistani olisi jollekin apua. En kuitenkaan tavoittele mitään gurun statusta.
8. Historia. Välillä en muista mitä tein eilen tai miksi teen nyt jotain. Nettiin kun sen kirjoittaa, sitä ei enää pois saa.
9. Vuorovaikutus. Parhaani mukaan kirjoitan vain totuutta. Olen kiitollinen jos joku kommentoi mahdollisista virheistä tai tuo uusia näkökulmia. Niistä myös oppii.

Näistä syistä EN bloggaa:

• Raha. Vaikka perheemme tulot ovat alle maamme keskiarvojen. En koe tarvitsevani rahaa tämän tekemisestä.
• Maine tai kunnia. Koen olevani "jalat maassa tyyppi" enkä kaipaa mitallia kaulaan. 
• Lukijamäärä. Monet bloggaajat tavoittelevat suuria lukijamääriä, lähinnä kahdesta edellisestä syystä. Eikä siinä mitään, kukin tyylillään. Itse näen asian niin, että mitä vähemmän lukijoita sitä vähemmän stressiä.

Tavoitteena taloudellinen riippumattomuus

Otsikon aihetta käsittelee moni bloggaaja. Useimmat siihen myös tähtäävät tavalla tai toisella. Kukapa ei haluaisi olla vapaaherra. Olen tätä aihetta paljon miettinyt ja pohtinut mitä taudellinen riippumattomuus tarkoittaa omalla kohdalla sekä hieman suunnitellut miten sen aion saavuttaa.

Helpointa olisi syntyä kultalusikka suussa. Toiseksi helpointa olisi varmaankin voittaa lotossa. Harvalla on näihin mahdollisuutta, mutta mielestäni taloudelliseen riippumattomuuteen voi päästä tarvittaessa hyvin vähälläkin. Tämä vaatii aikaa sekä luonteen lujuutta päättää mihin elintasoon on tyytyväinen ja tavoitella sitä.

Taloudellinen riippumattomuus omasta mielestä tarkoittaa sitä että passiiviset tulot enemmän kuin elämiseen tarvittavat menot. Passiivisella tulolla tarkoitan lähinnä osinkoa, vuokratuottoa ja korkotuloja. Jotta nämä passiiviset tulot olisivat enemmän kuin menot, niin sijoitusomaisuuden pääomaa pitäisi olla vähintään 25 kertaa enemmän kuin menot (4% vuosituotto kulujen ja inflaation jälkeen). Esimerkkinä 10 000e vuotuiset menot pitäisi pystyä kattamaan 250 000e sijoitusomaisuudella.

Tuloihin on monesti vaikea vaikuttaa mutta menopuoli on täysin kiinni omista valinnoista. Elämä on valintojen maailma. Olisi varmasti kiva asua isossa kivitalossa ja ajaa uuden karhealla autolla, mutta elääkseen kukaan ei moisia tarvitse. Halu ja tarve ovat kaksi eri asiaa. Itsekkin olen haaveillut leveästä elämästänäistä pienen ikäni. Vanhetessa sitä viisastuu ja ovailtaa että näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Toisaalta elämän ei tarvitse eikä pidäkkään olla yhtä nuukailua, vaan kohtuullista ja järkevää rahankäyttöä.

Taloudellinen riippumattomuus on mahdollista jos toteutan nämä asiat:

1. Tulolähteet on hajautettu niin paljon kuin mahdollista. Tasaisena nouseva talouskasvu on absurdia. Tuloja pitää saada vaikka olisi kuinka syvä lama. Tarkoitus on omistaa riittävä määrä eri sijoitusmuotoja, kuten osakkeita, rahastoja, sijoitusasuntoja ja metsää.
2. Velaton omistusasunto ja alhaiset asumismenot. Asuminen suomessa on kallista. Puolet vuodesta tarvitaan lämpöä ja valoa. Asunnon koko pitää olla sopivan kokoinen jotta siinä on edullinen asua eikä sitä tarvitse täyttää turhalla tavaralla. Omassa asunnossa ei kannata olla kiinni liian paljon pääomaa, se on pois passiivisista tulolähteistä.
3. Kaikki tarvittavat tavarat on hankittuna. Ihminen tulee aika vähällä tavaramäärällä toimeen mutta ne vähätkin kannattaa olla laadukkaita. Laadukkaat tavarat ovat investointi tulevaisuuteen ja ympäristöön.
4. Asunnon sijainti palvelee päivittäistä käyttöä. Sijainti riippuu paljolti haluaako käydä joka päivä metsässä vai kirjastossa.
5. Riittävä määrä käteistä pahan päivän varalle. Ei riitä että on iso sijoitusomaisuus vaan tarvitaan puskurirahaa lama-aikoja varten sekä äkillisiä isompia menoja varten.
6. Henkinen pääoma. Osaamisen ja kädentaitojen hyödyntäminen. Halutessaan voi viljelellä itse pääosan ruuasta, tehdä vaatteita, kenkiä ja käyttötavaroita.

Mitä tulee tarvittavaan sijoitusvarallisuuteen. Oma osuuteni meidän nelihenkisen perheen kuluista on noin 20 000 euroa vuodessa. Tähän päälle tulee vielä asuntolainan lyhennys. Jos oletetaan että asunto olisi velaton, niin tarvisimme puolen miljoonan sijoitusomaisuuden. Toisaalta jos töissä ei tarvisi käydä, säästyisi työssäkäyntikuluina monta tonnia mutta taas toisaalta vapaa-aika olisi kalliimpaa koska olisi enemmän aikaa käyttää rahaa. Töitä on siis jatkettava niin työelämässä kuin menojen karsimisessakin.

Henkilökohtainen tavoite on kuitenkin saavuttaa tuo noin puolen miljoonan sijoituspääoma sekä yksi velaton omistusasunto omaan käyttöön. Sijoituspääoman hajautus voisi olla vaikka seuraavanlainen: 2-3kpl sijoitusasuntoja yhteisarvoltaan 200 000 euroa, hyvin hajautettu 200 000 euron sijoitusalkku sisältäen osakkeita ja rahastoja, sekä loput muihin sijoitusmuotoihin kuten metsä ja metsäliiton osuudet. Voi olla ettei nämä kaikki tule toteutumaan, mutta yritän kuitenkin.

Oma säästöprosentti on ollut viime aikoina noin 20% nettotuloistani. Nämä menevät kahteen eri sijoitussalkkuun. Jatkamalla pelkästään tätä seuraavat 30 vuotta ja olettaen että vuotuinen tuotto kulujen, verojen ja inflaation jälkeen on 4%, voisin jatkaa elämää 30 vuoden jälkeen samalla elintasolla sitä seuraavat 30 vuotta. Samalla olettaen että valtio ei maksa tulevaisuudessa euroakaan eläkettä.

Nostamalla säästöprosenttia saisi säästöaikaa lyhennettyä ja taloudellinen riippumattomuus olisi tiedossa aikaisemmin. Säästöprosentin nosto on tarkoitus toteuttaa sijoitusasunnoilla. Tavoite on ostaa yksiöitä noin 5 vuoden välein mahdollisimman suurella velkavivulla. Metsää aion ostan sitten kun järkevä palsta löytyy, aluksi vaikka ihan harrastusmielessä.

Laskemalla nykyistä elintasoa, voisi säästää enemmän palkasta. Alhaisempi elintaso tarkoittaisi että pääomaa tarvittaan tulevaisuudessa vähemmän. Tällöin voisi irtaantua oravanpyörästä huomattavasti aiemmin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että alkaisin makaamaan sohvalla, vaan päin vastoin, vaihtaisin konttorihommat ulkotöihin joihin voi mennä silloin kuin huvittaa.

Alicante

Olimme kaveriporukalla pidennetyn viikonlopun Espanjan lomakohteessa nimeltä Alicante. Siirtyminen välimerelle kävi helposti ja edullisesti Ryanairin koneella. Etukäteen tilattu taksi haki lentokentältä ja vei takaisin. Huoneistohotelimme sijaitsi lähellä San Juanin rantaa ja keskellä turistirysää. Parvekkeelta näkyi hieman välimertakin.

San Juan alueelta pääsee kätevästi raitiovaunulla puolen tunnin välein keskustaan. Lippu maksoi 1,4e ja matka kesti puolisen tuntia. Ilmastointi riitti ainakin +26 asteen ulkolämpötilassa. Samalla näkee mukavasti maisemia. Sama matka taksilla maksoi 14e. Etäisyys keskustaan noin 10km.

Matkamme ajankohta oli lomakauden ulkopuolella, mikä näkyi ulkona liikuttaessa ulkomaalaisten ja kaupustelijoiden vähyytenä. Tämä ei kuitenkaan itseäni haitannut, vaan päin vastoin, oli hienoa että turistit olivat kotonaan. Sattumalta samana viikonloppuna oli Volvo Ocean race välietappi. Vaikea sanoa kuinka paljon tämä vaikutti turistien määrään, mutta rantakadulla oli ruuhkaa vain autotiellä.

Paljon näi näkemättä, mutta parasta Alicantessa oli meri ja alueen ilmasto. Yksi hienoimmista nähtävyyksistä oli Santa Barbaran linnoitus. 166 metrin korkeudessa olevaa linnaketta ei voi olla näkemättä. Maisema sieltä on huikea.

Myös Alicanten kauppahalli oli vaikuttavan kokoinen. Liha- ja kalatuotteille oli omat kerrokset ja valikoima oli laajaa. Jäiden päillä makasi mitä ihmeellisempiä meren antimia. Ihmisiä oli melko paljon verrattuna suomen kauppahalleihin.

Alicanten ilmasto on merellinen ja sitä on helppo hengittää. Meren lämpötila pysyy läpi vuoden noin 20 asteen paikkeilla. Talvella ilman lämpötila ei laske alle kymmenen asteen mutta kesällä lämpöä riittää ja helteet voivat alkaa jo aikaisin keväällä.

Elinkustannukset ovat edullisempia kuin Suomessa. Näin on aina ollut ja näin tullee myös jatkumaan. Ruokakaupassa ja ravintolassa selviää vähemällä. Asuntojen yhtiövastikkeet ei päätä huimaa neliöihin ja palveluihin nähden. Välitysliikkeiden ikkunoissa oli edulliselta vaikuttavia asuntoja. Hinnat alkaen muutamasta kymppitonnista ylöspäin. Suin päin ei mitään kannata kuitenkaan ostaa. Päivällä hiljaiset kujat voivat muuttua koko yöksi nuorison juhlimispaikoiksi ja viereisten katujen toimiessa avoviemärinä.

Menomatkalla lentokoneessa vieressäni istui erittäin mukava eläkeläispariskunta. He kertoivat asuvansa talvet Alicantessa ja käyden Suomessa vain muutaman kerran vuodessa. Heillä on ollut asunto Espanjassa jo 30 vuoden ajan, aina siitä lähtien kun isäntä oli jäänyt eläkkeelle 55-vuotiaana. Siinä alkaa kohta olemaan työ- ja eläkevuodet tasan. Ei valittamasta, enkä pistäisi vastaan jos itselläkin olisi joskus sama mahdollisuus.

Tämän reissun pohjalta en vielä päättäisi missä haluaisin asua Suomen kylmät ja pimeät talvet, mutta selvää on että säästämällä seuraavat 30 vuotta on mahdollista valita se vapaammin. En tarkoita hampaat irvessä kituuttamista, vaan tasaista ja kohtuullista säästämistä. Yksi varteenotettva mahdollisuus olisi ostaa sijoitusasunto Espanjasta ja vuokrata tätä kesät, sekä asua siellä talvet.

Lapset kotona vai päivähoitoon?

Kuopus on kohta 7kk ja vaimon vanhempainrahakausi on päättymässä parin kuukauden päästä. Hoitopaikka pitäisi kohta laittaa hakuun jos mielii pentujen menevän päivähoitoon. Esikoinen on ollut kotona syntymästä lähtien, joten tarhaan ei kukaan kaipaile.

Vaimo haluaisi olla kotona lasten kanssa niin pitkään kuin mahdollista. Talouden kannalta molempien kannattaisi varmaankin mennä töihin vai kannattaako? Entä minkä korvauksen menetetystä vapaa-ajasta saa kun paiskii  töitä 1/2/3/4/5 päivää viikossa?

Alle 3v lapsen vanhemmilla on oikeus kotihoidontukeen jos lapsi ei ole kunnallisessa hoidossa, tai joustavaan hoitorahaan jos lyhentää työaikaa. Joustava hoitorahaa voi hakea vaikka molemmat vanhemmat. Viikon työtunnit saa olla enintään 22,5h tai 30h.

Kuntamme päivähoito mahdollistaa sovitetun hoitopaikan. Maksu määräytyy etukäteen sovitun päivien lukumäärän mukaan. Hoitomaksu = täysi maksu / 21 * hoitopäivät. Näin osa-aikainen työskentely ei muodostu niin suureksi esteeksi.

Työssäkäyntiin tarvitaan päivähoitopaikan lisäksi rahaa ja autoa. Toisaalta meillä on kakkosauto pihassa nytkin. Tämän kulut ovat ollut noin 1200e vuodessa. Tämän päälle tulisi vielä työmatkat.

Vaihtoehtoja on niin paljon, että suoralta kädeltä ei pysty sanomaan mikä on järkevintä. Tein vertailua kotihoidontuen ja työelämän välillä:

1. Kotihoidontuki yhdistettynä satunnaisiin töihin, keskimäärin yksi työpäivä viikossa. Tässä vaihtoehdossa työpäivinä lapsia hoitaa toinen vanhempi tai isovanhemmat.
2. Joustava hoitoraha ja kaksi työpäivää viikossa. Tässä vaihtoehdossa työpäivinä lapset menevät kunnan hoitopaikkaan kaksi kertaa viikossa.
3. Joustava hoitoraha, kolme työ- ja  tarhapäivää viikossa.
4. Joustava hoitoraha, neljä työ- ja tarhapäivää viikossa.
5. Lapset tarhassa ja vanhemmat töissä kaikki arkipäivät.

Laskelmiin laitoin kahden, kolmen ja neljän tonnin kuukausipalkat, jotta näkee millä rahalla sinne töihin kannattaa lähteä. Verojen määrä on katsottu täältä. Laskelmissa ei ole otettu huomioon mahdollisia verovähennyksiä. Kotihoidon määrä on laskettu yhden alle 3v (343e) ja yhden yli 3v lapsen mukaan (65e). Laskelmissa on 75e kuntalisä joka maksetaan kotihoidontuen yhteydessä niissä kunnissa joissa sellainen on. Kelasta maksettavien tukien ennakkopidätys on aina vähintään 20%, joten käytin sitä. Loput tulee sitten veronpalautuksina.

Lisäksi otin huomioon että kotona olessa ruokamenot ovat hieman korkeammat (3e/pv) sekä tarha tuo tullessaan lisää sairastelua (20e/kk). En ottanut huomioon mahdollista hoitolisää. Laskelmista tein pari kaavioita, jotka kertovat mitä äidin töihinpaluu vaikuttaisi koko perheen rahavirtaan.

Työmäärän lisääntyessä kuukaudessa käteen jäävä raha ei juurikaan nouse, koska kulut nousevat ja verot lisääntyvät. Karu todellisuus konkretisoituu kun jakaa saadut eurot tehdyillä työtunneilla. Tämä korostuu varsinkin jos palkka on pieni. Tässä 2000e bruttopalkan todellinen tuntipalkka kun otetaan huomioon työstä aiheutuvat kulut:

Parhaan tuntipalkan ansiotyöstä saa tekemällä satunnaisesti töitä ja lapsia ei tarvitse viedä tarhaan. Toiseksi parhain vaihtoehto 2000e kuukausipalkalla työmäärään nähden olisi kolmepäiväinen työviikko. Verotuksen progressiivuus alkaa vaikuttamaan isommilla tuntiansioilla. Parinkympin tuntiansiolla on melkein sama tekeekö 2,3 vai 4 tuntia viikossa. Tällöin työtunnista jää melkein sama käteen kulujen jälkeen.

Tulojen kasvaessa veroprosentti lyö entistä enemmän kasvoille. Paljon tienaavaa rankaistaan sitä enemmän mitä tekee.

Lastenhoidosta ei paljon makseta pelkän kotihoidontuen turvin. Kotihoidontuen kun jakaa 160 tunnilla, on "nettotuntipalkka" vain 2.6e, josta pitäisi maksaa kotona olemisesta aiheutuvat kulut. Tämä ei ole kuitenkaan kuin euron vähemmän tunnilta verrattuna täyden viikon työssäoloon jos kk-palkka on 2000e.

Satunnaista keikkaa tekevä vanhempi, vähän tai paljon tienaava, voi hymyssä suin käydä töissä, koska palkasta saa melkein kaiken käteen eikä lastenhoidosta tarvitse itse maksaa, vaan siitä maksetaan. Aina ei pelkkä hymy riitä, tarvitaan myös euroja mm. pankinjohtajalle ja autokauppiaille, syödäkkin pitäisi.

Kaikkea ei voi kuitenkaan aina mitata rahassa. Olemalla töissä enemmän sijoittaa omaan eläkkeeseen ja yhteiskuntaan. Olemalla kotona sijoittaa lapsiin ja omaan vapaa-aikaan. Kotona ei kannata väkisin olla vaikka olisi kuinka "kannattavaa". Työelämä on hyvää vaihtelua vaipanvaihdolle ja ruuanlaitoille.

Lisäys ja huomio 5.6.2015:
Työaikalain mukaan lomapäivät kertyvät kuukaudessa jossa on vähintään 14 työpäivää. Tämä ei täyty joka kuukausi jos töitä tekee vain 3pv/viikko, joten sitä ei voi suositella ellei pysty vaikuttamaan työskentelypäiviin niin, että joka kuukausi tulee 14 työpäivää tai siihen rinnastettavia päiviä.